Totuuden hetki

Ihan turhan pitkään olen siirtänyt, ajattelinkohan, että jos jätän viimeiseen mahdolliseen hetkeen, niin ei voi muuta kuin onnistua. Mutta entäs jos ei onnistu. Ei ole varasuunnitelmaa. Ei ole enää mitään tehtävissä.

Muutoin kaikki valmistelut töiden jälkeen tehty: töistä suoraan kaupungille hankkimaan kynsilakka, nailonit, mokkakorkkareiden puhdistusaine, huomisen illan kostyymiin sopiva t-paita/toppi, samalla löytyi syksyksi virallinen duunivillatakki (pitkä, hillitty, olen ajatellut olla hillitty ensi vuonna, heh! :D). Kameran linssisuoja hukkaantuneen tilalle jäi ostamatta; hieman hoppu tuli ennen menoa fysikaaliseen (pää kääntyy ja olkavarsi toimii; särkylääkkeitä ei liene tarvita – ainakaan kovin paljoa), mutta muutoin tarpeelliset tilpehöörit hankittu.

Kuvitusta

Illansuussa kotiin, väsyttikin. Olin taas herännyt viideltä (liekö jo täysikuu?), duunissa hyvinkin jo seitsemältä, mutta kotiinpalattua enää ei auttanut. Aloitin pakkaamisen, ja sitten äsken, lopultakin:  oli mentävä vaatehuoneeseen ja katsottava totuutta silmiin. Kokeiltava. Ja voilá! Se mahtui. Iltapuku! Viime vuonna teetätetty, Kiinan reissulta ostetusta silkistä tehty pitkä iltapuku (KUVA) mahtui päälle. Ja voin jopa hengittää. Ehkä jopa istua ja syödä se yllä. JEE! Joten nou hätä.

Huomenna lähdemme aamujunalla Tampereelle: on Rotissöörien Suurkapitulin aika.

 

Viime vuonna oltiin  Jyväskylässä, edellisenä Naantalissa ja  Turussa, ja kolme vuotta sitten Helsingissä. Ja hyvänen aika siitä on jo neljä vuotta kun Oloksella sain käädyt.

2 kommenttia artikkeliin ”Totuuden hetki”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.