On taas aika jättää hyvästit, on aika toivottaa hyvää taivasmatkaa.
Hyvä ystäväni, ystävämme, johon vuosikymmeniä sitten tutustuimme, on nukkunut pois.
Meillä oli vuosikymmenten ikäero, olimme hyvin erilaisissa töissä, sinun lapsesi jo muuttivat pois kotikotoa, kun me vasta haaveilimme omistamme, eivätkä harrastuksemmekaan meitä yhdistäneet.
Mutta me ystävyimme helposti heti silloin, kun meistä 39 vuotta sitten tuli naapuruksia. Ja olihan meillä heti alussa yhteinen matka, taival, projekti; se oli sillon, kun sinä ja R. aloititte talonrakennushommat Rantapellossa yhtä aikaa meidän kanssamme. Vuonna 1986 ja pitkälle vielä seuraavanakin vuonna meillä Pehtoorin kanssa kuluivat kaikki illat, viikonloput ja lomat raksalla, ja niinhän sinäkin olit usein teidän tontilla ja rakennuksella hommissa ja me kaksistaan kärräsimme tasatahtia tiiliä muurareille valmiiksi. Vuoden 1986 kesäloma vietettiin samassa ´kohteessa´. Koko vuoden päivät kahvittelimme yhdessä meidän raksalla, rakentamisen riemua ja raskautta kertaillen, kuulumisia vaihdellen.
Seuraavat kymmenen vuotta meidän lapsettomuusaikana, ja vielä sitten lastemme pikkulapsiaikanakin, olit(te) meille ja meidän lapsille tärkeitä. Olit meidän esikoiselle melkein varamummi tai isotäti, ja miehesi, jolle lapsemme antoivat nimen Rölli, oli hänkin osa meidän arkea ja juhlaa.
Olit mukava. Seurassasi oli leppoisaa ja mukavaa. Ilahduit monista pienistä asioista ja tuokioista: lämpimästä saaristolaisleivästä, yllättävästä prosecco-tuokiosta vappupäivän haravointiurakoiden keskellä, yhteisistä pyöräretkistä kasvitieteelliseen puutarhaan, siitä, että kerroin juuri sinulle suunnilleen ensimmäisenä, että meidän esikoinen saa sisaruksen, ilahduit kirjalainoista ja jopa siitä, että houkuttelin sinut monta kertaa mukaani kuuntelemaan monia historiaesitelmiä. Ja sinulla oli sellainen luontainen tapa, että kerroit ilahtuneesi, kiitit kohtaamisista, sanoit aidosti miltä tuntui.
Toki sinä joskus tupisit ja tuohduitkin: syynä epäoikeudenmukaisuus, hienostelevat asiakkaat, poliitikot, muurari, sää… Mutta senkin teit aika hiljaisesti, itseäsi korostelematta.
Teimme neljästään, joskus meidän jälkikasvu mukana, monia yhteisiä pikkureissuja: Tornion asuntomessuille, Iihin (sekä Finninkariin että Ronttiin), Weindorfiin 😊, meidän mökille (montakin kertaa) ja kävimme yhdessä teatterissa, konserteissa ja hiihtämässä (laskiaishiihto!!). Naapuruus kantoi Rantapeltoa kauemmaksikin.
Nyt sinä olet lähtenyt, yksin. Siirryit tuonilmaisiin, – kuten taisit jo toivoakin.
Surettaa. Surin jo silloin kun muutitte pois naapuristamme. Eihän ystävyytemme siihen romahtanut, mutta sen jälkeen tapasimme harvemmin kuin ennen; vain muutamia kertoja vuodessa, puolin ja toisin kyläillen. Nyt on suru, tietysti. Ajatuksissamme on muistoja, muistoja, paljon mukavia muistoja, ja mieli kiitollisena ystävyydestäsi.
Tänään kävimme viemässä Saariselän kappelin (jossa sielläkin kävimme yhdessä) viereiseen muistolehtoon muistokynttilän. Hyvästi jää, L. 💚
