Miltä tuntuu kun aivastaa juuri silloin kun on menossa kestovärit ripsiin ja kulmiin? Ei tunnu mukavalle. Tuntuu ikävälle, kirvelevälle, ja tuntuu sotkuiselle! Tänään tuntui. Kävelin aamusella kaupunkiin kosmetologille näihin ehostustouhuihin, ja aivastaa pärskäytin kesken operaation. Auts!

Miltä tuntuu kun postin edessä ajat auton parkkiin, avaat oven varovaisesti, ettet kolhi viereen parkkeerattua autoa, olkoonkin että se jo valmiiksi kohtuullisen ruosteessa, likainen ja ruttuinen, ja sitten kuitenkin autosi etuovi ottaa kiinni toisen auton kylkeen. Ei kolahda, mutta vähän käy siihen ruttukärryyn, minkä jälkeen vielä vilkaiset, etteihän sittenkin tullut jälkeä, ei tullut, ja juuri kun käännyt kohti postin ovea, ponkaisee viereisestä autosta autonsa näköinen mies ja varsin kuuluvaisesti ilmoittaa: ”Tulee kuule kalliiksi auton ovilla toisten autoihin lommojen hakkaaminen!” Tähän sydämelliseen keskustelunavaukseen toteat, että ”ei, ei siihen onneksi tullut jälkeä, katsoinkin jo.” – Vai katsoit? No katsotaanpa nyt!” Ja sitten katsotte yhdessä ja esität hipaisusta pahoittelusi ja vielä mutiset, että eihän siihen sitten onneksi jäänyt mitään jälkeä… ”, minkä jälkeen ruttuauton ruttukuski ilmoittaa uhkaavasti ”Kannattaa tyttö kuule olla varovainen eikä paiskoa niitä ovia…” – Paiskoa? Et enää vastaa  mitään, mutta ei tunnu mukavalle tuommoinenkaan.

Ei tunnu sekään mukavalle, että on taas näin kylmä;  taivas on vetäytynyt harmaan pilviverhon taakse ja tuulee, sade ripsii, eikä tuo hyvää mieltä. Ei tunnu kesälle, tuntuu syksylle. Niinpä olenkin puuhaillut historian parissa tänään…

 

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.