Perjantain pieniä puuhia

Olen ihan urakalla tehnyt kortteja. Onnittelukortteja, kiitoskortteja, reseptikortteja, Oulu-kortteja, kutsukortteja, menukortteja,  työkortteja, ja erilaisia kuvatulosteita, julisteita, kehyksiin kuvia.

Eilisen ehtoon, pitkälle yöhän niitä tein. Kunhan Ifolorilla saavat tehdyksi ei minun tarvi vuoteen käydä korttihyllyllä. On omatekoiset kortit! Sitä vaille etten tehnyt joulukortteja samalla nousukiidolla!

Kuvia jäi ylikin. Tässä perjantaikortti teille hyvät ihmiset! Sen nimi on ”Unikuvia”. Ehkä se voisi olla Haavekuvakin.

Aamulla  haavekuvat kesäsäästä olivat aika hailakoita. Kuuden jälkeen ulkona oli +10 C. Eikä tuntia myöhemmin lenkillä ollut mitenkään kesäaamuinen olo. Pohjatuuli tuntui kylmänä, oli mentävä lujaa, ettei palelisi. Varhaisesta liikkeelläolosta oli sekin hyvä puoli, että aamupäivän asioidenhoitorundilla ei todellakaan ollut ruuhkaa. Ja niinhän minä löysin kuin löysinkin kertasovittamalla silkkitunikani päälle boleron, joka takaa sen että kuukauden päästä Jyväskylässä Paistinkääntäjien kapitulin ”Diner Amicalissa” (perjantai-illan ”vapaamuotoinen” illanvietto) minulla on vanhasta vähällä vaivalla ja rahalla modistettu kampe.

Lauantai-illan Grand Dinerille ja sitä edeltävään  installointiin, jossa saan uudet käädyt (voutineuvoston jäsenen ja tiedottajan käädyt on erilaiset kuin rivijäsenen, käätyopas linkin takana), minulle on tulossa uusi puku: kävin sitäkin sovittamassa. Syksyn Kiinan reissulla ostin paljon, paljon edullista silkkiä ja nyt tulee hieno puku – pikkuisen turhan mahtipontinen, mutta kaunis se on, sellainen Lumikin puvun mallinen, ehkä sitten elokuussa laitan kuvankin, siinä on tylliäkin :). Minulla ei ole ikinä ennen ollut… vaikka karonkka-, promootio-, installointipukuja on ollut jo kai puolenkymmentä.

Nyt  – tai viimeistään huomenna – olisi tehtävä jotain millä osin nuo käädyt olen ansainnut: kolumni ensi viikon Kalevaan on vielä kirjoittamatta… ei muuta kuin suklaan maailmaan.