Tähän aikaan vuodesta

Tähän aikaan vuodesta kädet kuivaa niin, että on pieniä, kirveleviä haavoja rystysissä. Jos aamulla unohtaa laittaa kosteusvoidetta kasvoihin, on iltapäivällä vaikea hymyillä ilman, että sattuu. Kun yöt, päivät hengittää vain sisäilmaa, ääni käy jo kahden luennointitunnin jälkeen entistäkin käheämmäksi, liki painuu maan alle.

Tähän aikaan vuodesta tomaatit maistuvat joko puisilta tai pahalta, pahimmillaan molemmilta, jotta kurkkuja viitsisi syödä, on maksettava pienestä luomukurkusta kaksi euroa. Sitä paitsi kun kauppaan on asiaa, ei voi vain piipahtaa, se on  ohjelmanumero! On puettava villatakki, untuvatakki, kaulahuivi, korvaläpät ainakin, todennäköisesti pipo (minkä jälkeen hiukset liimaantuvat päähän) ja vinkkelit tai Pampakset jalkaan. Toivottava että auto on tallissa.

Tähän aikaan vuodesta yöuni tarkoittaa pätkittäisten, lyhyiden painajaisten sarjaa juuri ennen kuin heräät sudenhetkeen aamuyöllä, ja tiedät että tässä tämä nyt oli: nouse ylös ja lähde töihin. Pimeä ei ole turvallista ja tunnelmallista oloa, mutta valoakaan ei ole vielä niin paljon, että maailman voisi tehdä valmiiksi. Valo on viiltävää, paljastavaa, kovaa ja kirkasta.

Tähän aikaan vuodesta edellinen kesä on niin kaukana, että on vaikea muistaa, miltä vastaleikattu nurmi tuoksuu, eikä seuraavasta ole vielä lupaustakaan.

Minä en voi sietää helmikuuta. Mutta senhän te jo tiesittekin.

Romeo ja Julia Linnanmaalla

On februarfobian aika!

6 kommenttia artikkeliin ”Tähän aikaan vuodesta”

  1. Kieltämättä nyt alkaa tuntua, että tätä talvea on kestänyt jo aika kauan. Pilvisiä päiviä, jatkuvaa lumisadetta. Onneksi ei kuitenkaan paukkupakkasia, ne saisivat minussakin aikaan lopullisen helmikuukammon! Yleensä olen vihannut tammikuuta, mutta tänä vuonna se oli ihan kevyttä kauraa.

  2. Samaa mieltä… Helmikuun paras puoli on, että se on niin lyhyt. Nyt varsinkin kun helmikuu alkaa ja loppuu keskeltä viikkoa, niin sehän kestää vain kolme viikkoa. Muut kuut voi kestää melkein viisi! Ja tähän lyhyeen aikaan mahtuu jopa kaksi erityisen mukavaa päivää: ystävänpäivä ja laskiainen. Itse asiassa laskiaista voi viettää kahtena päivänä, sunnuntaina ja tiistaina! Niin ja laskiaispullaa voi syödä koko kuukauden kuten myös Runebergintorttuja! Hei, muutan mieleni! Helmikuu on kaikista paras kuukausi!

  3. Katri, tammikuuhan on liki lempeä verrattuna helmikuun julmuuteen, ja se menee useimmiten – kuten tänä vuonna? – ohi melkein huomaamatta?

    Pasi, sinähän pääset liki yltiöoptimistisiin svääreihin kun hehkuttelemaan ryhdyit 🙂 Varohan ettei pullainnostuksessasi käy kuten Adolft Fredrikille!
    http://www.satokangas.fi/blogi/2009/02/pulla-ja-vapauden-ajan-loppu/

    Koivu, tuohan oli merkillisyydessään mukava.

    Mukavaa laskiaistiistaita kaikille! Kyllähän tämä tästä.

  4. Minulle tammikuu on kyllä se kuukausi, minkä voisin poistaa kalenterista – pimeämpi, usein kylmempi ja pitempikin kuin helmikuu.
    Helmikuussa on jo pieni pilkahdus tulevasta keväästä, sillä päivä on jo pidentynyt ja näin vuorokaudessa on enempi ns. valoisaa aikaa 🙂
    Mutta kuukausi kerrallaan kohti kesää mennään 🙂

  5. Moi Mannu, suurimmalle osallehan se tammikuu on pahin. Januarfobiahan se on se ”oikea” pelko-nimikin, minulla on oma poikkeava fobiani. 😉

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.