huhtikuu 2010 – Sivu 4 – Tuulestatemmattua

Lankalauantain letkeä olo – ja Lapin Kultaa!

Näissä merkeissä

Lankalauantaina paistaa usein. Niin tänäänkin. Hissijonoja? Ei todellakaan. Rinteet puhkikuluneet ja solskeiset? Eivät todellakaan. Ihan huippukeli.

Mäestä ja ladulta tultua molemman puolen mökkinaapurit kutsuttiin mökkiterassille rahkapiirakalle ja kahville. Kuohuvakin nautittiin viidestään. Lasin pohjalle tilkka ”lakkalikkööriä” tekee juomasta melkein paikalllisen 🙂 Iltapäivän aurinko helli …

Nyt saunaan, sitten Se Parempi Villapusero ylle ja syömään kylille. Raportoin Petronellan tarjonnasta kunhan palaamme…

__________

Ravintola Petronella on koettu. (klo 22.10)

Kultamiesten muistoihin on nimensä jättänyt Sylvia Petronella van der Moer, hollantilainen lehtinainen ja seikkailijatar. Sylvia Petronella kuuli vuonna 1949 ensimmäisen kerran Lapin Kullasta ja kullankaivajista linja-automatkalla Rovaniemeltä Ivaloon. Kultakuume tarttui 26-vuotiaaseen Petronellaan: hän kulki Laanilan kultavaltausten kautta Sotajoelle ja Ivalojoen Kultalaan, ja sieltä edelleen kairan poikki Lemmenjoelle.

Ravintola Petronella on uusittu. Aiemmin – jostain merkillisestä syystä – talonpoikaisrokokoolla sisustetusta ravintolasta on tehty enemmän ”alppihenkinen”, kultavaltaustyylinen tai jotain. Meidän kaikkien kolmen (systeri seuranamme, tuskin olisimme pehtoorin kanssa keskenämme saaneet lähdetyksikään. Siis hyvä näin.) mielestä uudistus oli hyvä. Ja isohko ravintola oli täynnä. Siellä oli puheensorinaa, ja me viihdyimme muistellen vuosikymmenien kokemuksia Saariselästä, Laanilasta… kaikista menneistä Lapin matkoista. Tuntui niitä olleen. Meillä jokaisella oma näkökulmamme.

Mutta siis ruoka. Valitsimme valmismenuun. Odotuksia kohdistui erityisesti jälkiruokaan, josta listassa luki näin: ”Karpaloparfait, lakkamantelileivonnainen ”financier” ja 24 karaatin kultaa”. Lapin kultaa?!

Sitähän tuon leivonnaisen päällä oli! Miltä maistui? Kultako? No ei miltään. Mutta kaikki muu oli hyvää, erinomaista. Alkuruoan graavattu rautu oli erityisen maininnan arvoista. Mutta siis kaikki oli hyvää. Voimme suositella. Kilpiravintolahan se on. Ja kilpensä ansainnut.

Niitä näitä

Pihapiirissä pyörien

Kameran ja lumilapion kanssa pihapiirissä kevättä kuvaamassa ja tekemässä. Käsittämättömän lämmin (+ 8c). Eikä satanut, vaikka Ilmatieteen laitoksen gurut niin yrittivät esittääkin. Yhteen asti paistoikin. Mökkinaapureiden kanssa raatailin: ensinnäkin kertoivat, mistä Rönkönlampi (meidän minivaellus/iltakävelypaikka) on saanut nimensä ja toiseksi totesivat, että 60-luvulla on viimeksi ollut täällä näin paljon lunta. Mutta tänään hanget ovat pudonneet monta senttiä!

Pehtoori kävi hiihtämässä – Tievatuvalla kuulemma. Tänään täyttyi talven hiihtokilometritavoite: oma ikä x 10. Onhan ihan riemastunut tuon hiihtämisensä kanssa. Ja sen lisäksi tietysti normaalit 3 – 4 kertaa viikossa salilla ja sauvakävelemässä pari kertaa viikossa, ja kaikki hyötyliikunta (mm. eräätkin lumityöt) ja sitten ne reilut 500 kilometriä hiihtäen. No onhan sitten timmissä kunnossa … Kateeksi käy.

Minä olen yrittänyt opetella mitääntekemättömyyttä. Ei ole edes ruoanlaittoa tehtävänä. Siis se ei ainakaan ole välttämättömyys, – tosin jotain hyvää kuitenkin meille uunissa jo valmistumassa…

Minun tuomiani narsisseja …

ja pehtoorin tuomia narsisseja. Jotta tällaisia floristin kykyjä itse kullakin …

Ruoka ja viini

Sisustusta ja pääsiäisjälkkäreitä

Lapissa leppeä sää. Jo aamulla lämmintä. Menin mäkeen. Hiljaista ja pehmeää. Sataneet lumet oli tampattu rinteisiin, joten suksien ja lautojen kaarteissa ei kuulunut ääniä, tuulikin leppeä, eikä viuhunut. Oli hyvä laskea.

Maisema kylläkin ihan musta-valkoinen, idässä sadepilvet roikkuivat mustina. Kunnes sitten kahden kieppeissä rupesivat pudottamaan vettä. Ihan silkkaa vettä. Laskettelulaseissa kun ei ole pyyhkimiä, alkoi näkyvyys olla vähän niin ja näin, eikä vetistyvä untuvatakkikaan tuntunut erityisen miellyttävälle. Luovutin. Kaupan kautta mökille.

Pehtoori olikin jo tullut. Yksin oli tullut. Sisarensa ja tämän mies eivät sitten päässeetkään, eikä meidän nuoriso ollut mieltään muuttanut; eivät siis tulleet. Koetan kestää …

Tässä ennen saunaan lähtöä olemme viettäneet uuden poppanan ripustusjuhlaa. Tampereelta löytynyt punainen poppana on kuin tilattu paikalleen. (kuva suurenee klikkaamalla)

Laitan kuvan myös ”Jänöapiloista”. Annukka Mikkolan ryiijyt, jotka ovat sänkymme yläpuolella, sain mieheltäni 50-vuotislahjaksi. Se oli niin hieno lahja; pidän Jänöapiloista kovasti.

Pääsiäisen herkkuruokia en paljon meille kahdelle viitsi värkkäillä, mutta oli pakko kokeilla viime viikon Hesarissa ollut ohje jätskimämmistä. Siis jätskiä ja mämmiä sekaisin, sekaan sitruunan mehua ja kuoriraastetta. Ja sitten pakkaseen. Tulee mämmijäädykettä.

Jummi, jammi kuinka on hyvää! Ainoa vaan, että tuon saan syödä yksikseni (saa siinä taas vesiä kantaa ja mäkeä laskea kalorien kuluttamiseksi!). Pehtoorille ei mämmi maistu. Paitsi jos se on hukutettu mantelilikööriin ja kermavaahtoon.

Illan pikkujälkkärinä aion tarjota mangorahkaa; onhan se vähän pääsiäisruokaa. Minulle kyllä melkein enemmän eväseinettä. Nyt kyllä lisäsin kermaa ja vähän vanilja- ja hedelmäsokeriakin.

Siis: purkki rahkaa, purkki mango-pilttiä, 1 dl kermaa, 2 rkl sokeria, pieni purkki mangoviipaleita ja sauvasekoittimella sekaisin. Jääkaappiin ässehtimään vähäksi aikaa.

Päälle marmeladikuulista leikattuja viipaleita. Tämä on jo paljon vähäkalorisempi jälkkäri kuin mämmijätski. 🙂

Niinku, miksikö iltaruokaa? Laittelen jotain pientä, kun sisareni poikkeaa täältä kautta matkalla omalle mökilleen, Laanilaan asti :).

Taidanpa laittaa niitä etanoita, kun niitä meillä kerran täällä on yllin kyllin ja meille kolmelle ne hyvin maistuvat…