Puhua pulputtanut – työkseni – pari päivää niin, että tuntuu, ettei edes tekstiä enää irtoa.
Mutta ei ole teksti aivan irronnut niiltäkään, jotka ovat laatineet Perinneleikit ry:n mainoskirjeen tai ohjelmajulistuksen tai mikä tuo tekstinpätkä lieneekään on. Teksti menee näin: ”Tavoitteena on saada lapsia vähentämään sähköisten viestimien käyttöä, puhumattakaan sosiaalisesta mukavasta hyötyliikunnasta.” Ja minä kun olen mennyt tukemaankin yhdistystä, jonka tavoitteena ”on vähentää sosiaalista mukavaa hyötyliikuntaa”? Hitsin hitsi.
Joo minäkin tulin lahjoittaneeksi, ja postista tipahtanut kirje sisälsi laskun lisäksi vihkosen, vaikka puhelinmyyjä puhui kirjoista, joita voin näin sponsoroida lähikoululle. Ja melko kökkö esitys oli tuo vihkonen, leikit olivat vartavasten keksittyjä ja vaikeaselkoisia. Joku on siis keksinyt oivan keinon tehdä rahaa, kauniin asian varjolla.
Juuri tuollainen kokemus minullakin, Jarmo. Olenkin jo pari vuotta pistänyt tukirahani – ne mitä vuodessa laitain, kaikki kerralla, suoraan – OYS:n lasten syöpäosastolle tai Lastenklikoiden kummeille. Paljon olisi hyviä kohteita, mutta Perinneleikit ei minusta ole se.