Pilanesberg

Pilanesberg on 500 neliökilometrin laajuinen riistansuojelualue, joka on tulivuorenpurkauksen jäljiltä vulkaanista ja jossa on vuoria, – ei, eivät ne ole tuntureita, vaikka väistämättä maisemassa on jotain – hyvin vähän – samankaltaista. Pilanesberg on yli 1000 mpy, mikä tekee öistä viileitä.  Tai no … kaikki on suhteellista.

Eilen iltapäivällä elämämme ensimmäinen safari. Lähdimme iltapäivälla puoliviideltä ja ajo kesti kolmisen tuntia. Tänä aamuna lähtö jo klo 5.30. Auringon noustessa kohti savanneja. Olenhan minä vaikuttunut. Lähtiessämme  tälle matkalle jo tiesimme, että tämä  on erilainen kuin yksikään aiempi. Ja kyllä, – ollaanhan me luontoihmisiä, edes Lapissa, – mutta onhan parilla ajolla nähty ja koettu jotain erityistä! Jotain aivan erityistä.

kirahviAntiloopit ja apinat. Tietysti. Kirahvi, niitä oli heti monta, oli hieno. Se on ylväs, se on iso. Peter, meidän riistaopas ja -kuljettaja löysi ja kertoi eläimistä. Eilen luulimme pääseemme HYVIN lähelle sarvikuonoja, mutta tänä aamuna olimme oikeasti niiden vieressä.

Tänään näimme lisää kirahveja. Paljon. Kunigastrappi (painavin lintu joka lentää), uros, about 18 kg oli ylväs kävellessään aamulla. Puna-antiloopin (pieni, spanielin kokoinen, kaunis kuin mikä) loikka viehkeä. Impaloiden sarvitappelunkin näimme. Ja seeproja kuin poroja pohjoisessa. Kaikkea. Lintujen laulua.

Eilen ilta-ajolla oli kylmä, vaikka olimme aika hyvin osanneet varautua: Haglöfsin windstopperit olivat lava-auton kyydissä tarpeen. Otin kymmeniä kuvia, yritin olla touhottamatta, vaikka tytär ei olekaan mukana ”älä äippä niin hirveästi kouhkaa, pakkoko on innostua?” No minä innostuin.

Afrikan ilta-aurinkoa odotin, saimme sateen.

”Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren …” (Fröbelin palikoiden laulu soi päässä). Sateessa istuimme lava-auton kyydissä ja yritimme kovasti nähdä meille näytetyt heinikossa olevat leijonat. Olimme vakuuttuneita että ne näimme, kunnes pimeässä, Peterin valonheitinten valossa, sateessa sitten näimme ne oikeasti: kaksi urosleijonaa heinikossa, nousivat hetkeksi ylös, venyttelivät, käänsivät kylkeä ja asettuivat tyynen rauhalllisesti uudelleen makuulle. Siis näimme leijonat. Kohta lähdemme kolmannelle ajolle, ja toivomme näkevämme ne vielä paremmin. Jotta saisimme niistä kuvatkin.

Eilen näimme big fivestä (leijona, puhveli, sarvikuono, norsu ja leopardi) myös kaksi muuta: eli sarvikuonon ja norsun. Norsut olivat merkillisen tummia: opas kertoi, että se johtuu sateesta. Norsut ovat kerrankin pestyjä. Vailla pölyä päällään.

Jossain vaiheessa safaria toteamme pehtoorin kanssa, että onneksi sittenkin varasimme tällaisen valmismatkan. Meillähän on tapana tehdä enemmän tai vähemmän omatoimireissuja, mutta kyllä täällä tämä vaihtoehto on hyväksi havaittu.

Safarereilla oli NIIIIIN paljon. Tänään aamulla ennen kuutta tapasimme Hippo-perheen. Tosin hyvin kaukaa. Virtahevot pienessä järvessä aamulevolla. Linnut lauloivat. Mangusti juoksi tien yli, ja pillerinpyörittäjä oli löytänyt työstettävän läjän.  Aurinko nousi.  Mekin heräilimme, innostuimme.

Eilen iltasafari päättyi tuuleen, vesisateeseen. Safariauton ikkunamuovit laskettiin alas. Istuimme poukkoilevan auton kyydissä, halusin nukkumaan. Ajoimme, ajoimme. Salamat vuoren takana, ei jyrinää, mutta paljon välähdyksiä. Selvästikin nousimme vuoren rinnettä ylös, yhtäkkiä olemme ”leirissä”.  ”Puiden yli metsän siimekseen” (voiko se kirjan nimi olla sellainen, Hemingwayn kuitenkin) tulee mieleen. Nuotiotuli ja pitkät pöydät. Huumaava ruoan tuoksu. Ei ole isommasti nälkä, mutta ei voi olla ottamatta. Paikallisten pääruoka (vastaa meidän ruokavaliossa perunaa) on maissipuuro. No nyt on maistettu, ei tarvitse tänään sillä vatsaansa täyttää. Ihanaa kanelilla maustettua kurpitsaa, lammaspataa. Hyvin lihapitoista on tähän asti olleet täällä tarjoilut. Tähän asti olemme syöneet vain (ei oikeastaan ole ollut muuta mahdollisuuttakaan) ”ryhmäruokia”. Mutta porukka on mukava ja ruoka erinomaista, joten miksei?

Eilinen ilta päättyi sateeseen ja sammakoiden kurnutukseen, tämä aamu alkoi poutaisena ja papukaijojen melskatessa ikkunan takana. Lämmintä on terassimme mittarissa +26 . Päivä oltu altaalla, ja lounaalla (herra varjelkoon tätä syömistä ilman kunnon liikuntaa!) Nyt on lähdettävä etsimään lämmintä ylle: aika iltasafarille.

6 kommenttia artikkeliin ”Pilanesberg”

  1. Cul-de-sac; what went wrong?

    Kommenttini blogiin ”Matka maailman toiselle puolelle” päätyi umpikujaan. Kirjoitinko jotain sopimatonta?

    Menneiden blogien hakemiston kautta (lokakuu 2009) pääsin kyllä lukemaan muiden kommentteja.

    Kapinkirahvi, ¡estupendo! Eläimistön runsaus (luonnon rikkaus ylipäätään) on kokemuksena taatusti järisyttävä.

    ”Presidentti Ahtisaari, mikä jäi erityisesti mieleen Namibian komennukseltanne?”

    ”Peijooni; kerran kun TIIKERI tuli vastaan ja hyppäsi kahdelle jalalle! Minä kiersin kädet sen rinnan ympäri niin se tiikeri huusi että: Elä p:le Mara purista, minä tukehun!” (Jopet-shown uusinta TV2:ssa jokin aika sitten)

    Hyvää safaria edelleenkin!

    Vastaa
  2. Koivu hyvä, on jotain vikaa … Kommentit ja koko eilinen teksti on hävinnyt Afrikan taivaan alle… Sotkua. Olen pahoillani. Pysy edelleen linjoilla. Tänään iltasadarilla nähtiin leijona – läheltä! Ja sarvikuonoja ja muurahaiskarhu ja … Tämä on hienoa. Kuten myös Spiersin Pinotge äsken illallisella. Nyt nukkumaan …

    Vastaa
  3. Klikkaa ´Lokakuu 2000´, sieltä se löytyy.

    Öitä! (mikäli hyeenan haukulta ja leijonan ärinältä saatte nukutuksi)

    Vastaa
  4. Toimiiko kommentointi nyt? Yritän. Aamusafarilta palattu, nyt Sun Cityyn. illalla toivottavasti aikaa bloggailla. Huomenna jo Johannesburgiin, Sowetoon ja sitten lento Kapkaupunkiin…

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.