Mökin lähikaupassa oli kortti, jossa teksti::
Se on kuin pontikkaa
tämä maa –
väkevää, salakavalaa.
Humalluttaa tunturiin tohtivan!
Niin se tekee. Tohdittiin tunturiin. Sen jälkeen kun oli – vihdoin – herätty. Nukkuminen tuntuu olevan tämän kylmän (+ 6 C) juhannuksen ykkösjuttu. Tunturissa kulkiessa kerättiin korvasieniä, ei paljon, mutta mukava että edes vähän.
Nyt odotellaan vieraita. Ruokavieraita. Ei ole tarvinnut miettiä, katanko sisälle vai ulos.
Pontikkaa – jess! – pohjoisessa, Pohjois-Karjalassa.
(1) Aattona: tammitettua (tammilastuja),
(2) Tänään juhannuspäivänä: palmusokeripohjaista.
Lääkkeeksi, terveydeksi!
Pohjois-Karjalassa lääkkeenä palmusokeripohjaista? Rommia?
Täällä väkevintä on luonnon antamat ”huumaukset” ja kieltämättä noita tammitettuja täälläkin on koettu. Rust en Vrede (lepää rauhassa) on edelleen loistava mökki-illallisten juhlaviini.