Vieläkin soi valssi … Olemme olleet teatterissa katsomassa Keisarin valssia. Olihan Aleksanteri ensimmäisellä komea ääni ja raami. Loisteliasta pukuteatteria ja musiikkia. Kolme tuntia viihdettä isolla V:llä. Historian tuotteistamista parhaimmillaan.
Murmeli ja me. Kolmistaan. Ja teatterihan vaatii ruokaa ennen tai jälkeen. Me olimme päivänäytöksen jälkeen Matalassa. Viiden ruokalajin yllätysmenussa oli kaksi erinomaista, kaksi hyvää ja yksi välttävä. Kookosrisotto väliruokanna ja paistettu kuha pääruokana olivat ne erinomaiset. Jo huomenna on testattava kookosrisottoa. Että se oli hyvää. Jälkiruokana ollut digestive-pohjainen mango-kakku oli vain välttävä.
Mutta insinööri-pehtoorikin totesi, että kulttuuri (teatteri ja historia) on hyväksi – jos se yhdistetään myös vatsan nautintoihin. 🙂
Hra inspehtoori on oikeassa: kulttuurin sulatusta täydentää (hyvän) ruoan sulatus.
Hän, ”Alexander Jumalan Armosta, Kejsari ja Itsevaldias yli koko Ryssänmaan” ynnä hoviinsa hankittu ”dame d’honneur” toivat mieleen oman kokemukseni onnistuneesta (:-) teatterin ja keittiön liitosta, tarkalleen 40 v sitten.
Moskova, Bolshoi, Joutsenlampi. Balettikin vaatii ruokaa, ja teatterin lämpiö tarjosi sitä: meetvurstivoileipää ja Советское Шампанское -kuohuviiniä!
Ryssänmaa tunnettiin tuolloin Neuvostoliittona, keisarin nimi oli Leonid Brezhnev. Yleisesti uskottiin, että parhaat venäläiset ravintolat ovat Helsingissä.
Maailma muuttuu, Reijaseni!
Mainio ajankuva tuo sinun teatterikokemuksesi. ”Keisari” Brezhnev ei vain näin jälkiviisaasti (historioitsijoilta periaatteessa kielletty helmasynti) tarkastellen ollut Suomen valtiollisen aseman kannalta ollenkaan niin hyvä hallitsija kuin Aleksanteri I.
Meetvurstia ja shampanskojea baletin väliajalla. Bravo!
Maailma muuttuu. Tiedän. Jollei muuttuisi, eipä meillä historiaihmisillä olisi senkään vertaa tekemistä kuin nyt on. 🙂