Jutajaisten jatkuessa

 Maaliskuun viimeisenä aamuna herätään mökillä. Pääsiäinen? Ei, ei ole kiirastorstai vaan on arki, jolloin olen mökillä. Pehtoori tuli tänne jo maanantaina, minä eilen juna-bussi –kyydillä.

Ennen kahta lähdin duunista, poika kävi heittämässä rautatieasemalle: ja juna on myöhässä 50 minuuttia! Ei muuten huolta, mutta miten ehdin Rovaniemellä Ivalon bussiin. Eskelinen lähtee klo 17.20 eikä juna näytä ehtivän Rolloon ennen puolta kuutta. Tässä vaiheessa – kun konduktööri kuuluttaa että juna on myöhässä Kokkola  –  Oulu -välisen rataosuuden routavaurioiden takia – päätän, että katson tarkkaan, ketkä vaaliehdokkaat aikovat tehdä jotain pohjoisen liikenneolojen parantamiseksi.

Tervolan jälkeen tulee tieto, että bussi odottaa junalta tulevia matkustajia. Huh! ja lopultakin bussi oli ihan ajallaan mökkiten varressa. Ehdin katsomaan TOP Chefin loppuottelun: ja sen voitti oikea mies. Minun mielestäni ainakin.

Tänään siis arki, ja koskapa olin itselleni (ja esimiehellekin) perustellut tänne tulon keskellä viikkoa, sillä että vetäydyn rauhaan lukemaan yhden ohjattavani väitöskirjan käsikirjoituksen, oli aamusella kiltisti istuuduttava 400-sivuinen kässäri sylissä nojatuoliin ja aloitettava ahkerointi.

Yhdeltätoista kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pehtoori puuhaili pihalla, minäkin luovutin. Lähdettiin mäkeen. Iltapäivällä lämpeni lähelle nollaa. Edes minä en palellut mäessä. Rinteet erinomaisen hyvässä kunnossa, oli tosi mukava laskea. EKA kertaa tälle vuodelle. Parin tunnin jälkeen oli pakko hakea autosta kamera. Semminkin kun rinteen reunalla oli pieni poroparttio….

Illansuussa sauna, ja työsähköposteihin (yritin!!) vastailua. Nettiyhteys SURKEA. Ja mökin vanha läppäri oireilee, – antaa merkkejä pian edessä olevasta lasahtamisesta. Mutta tässä sitä vain bloggaillaan.. Jollei huomenna kuulu mitään niin tiedätte mistä johtuu…

Ai niin, ruoasta piti vielä sanomani: ostimme Kuukkelista savustetun poron maksan ja purkillisen punasipulicumberlandia, ja jo vain! Kerrassaan huippu alkuruoka oli siinä.Pääruokana kasviksia (palsternakka varsinkin erityisen hyvää) ensin keittäen ja sitten pannulle pari ruokalusikallista hienoa sokeria ja kun se sulaa niin siihen al dento kasvikset, pari-kolme minuutttia glaseerausta. Ja pieni ulkofilepihvi voissa paistaen seuraksi. Ny olemma kylläisiä.

Lapinkylä jutaa

Kun napapiirin pitkän valottoman talven jälkeen aurinko vihdoin pilkistää vaaran takaa, tuntuu se ihmeeltä.

Jonakin pilvettömänä päivänä, jolloin vielä on hämärää kuin illalla, näkyy auringosta vain pieni kaistale, mutta hyvin käsittää, että siellä horisontin takana on suuri, punainen, hehkuva pyörölevy, joka säteilee lämpöä. Näin aurinko tekee viikon verran, kiusaten, piiloillen, ja sitten sattuukin tulemaan sumuisia pilvisiä ilmoja eikä aurinkoa näy ollenkaan ja sen unohtaa. Kunnes pilvet haihtuvat ja eräänä päivänä hämmästyksekseen näkeekin auringon kokonaan loistamassa jo sangen korkealla taivaalla. Iltaisien se laskee ruskoon, tulee pimeä yö tähtineen ja kuutamoineen, sitten aamu ja taas päivä. Vuorokauden ajat ovat silloin pohjolassakin järjestyksessä kuin etelässä.

Mutta tätä ei kestä kauan. On kuin aurinko ollessaan pimeässä olisi kyllästynyt nukkumiseen. Yhä vähemmän ja vähemmän se nyt tarvitsee unta, ja hämmästyttävän nopeasti tuleekin aika, jolloin ei enää ole yötä. Talvi on vielä parhaimmillaan, mutta yö on niin valoisa, että ihmissilmä erottaa valkean riekon valkealla hangella. Jokin tähti syttyy hetkiseksi taivaalle, mutta se poistuu kuin joulukuusen koriste, joka kevätsiivouksen aikana sattuu kaapin laatikoita järjestettäessä putoamaan lattialle ja pannaan pahvikoteloon toisten koristeitten joukkoon.

Yrjö Kokko, Neljän tuulen tie

* Jutaaminen tarkoittaa monissa yhteyksissä asuinpaikan vaihtamista: verbiä käytetään kun kerrotaan kuinka porotaloutta harjoittaneet saamelaiset siirtyivät kevättalvella talvikylistä tunturiin.

Meidän  jutajaisemme on nyt.

Makroviikot alkaa

Tänään alkavat elokuun loppuun asti kestävät makroviikot. On kyse valokuvauksen harrastajien haasteesta, ja juuri julkaistussa ensimmäisessä haasteessa lukee näin:

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ! Aloitetaan haastekierros rennosti ja siksi ensimmäisen viikon aiheena kuvataan jotain vapaavalintaista, sisältä kotoa löytyvää.

Minulta kotoa löytyy PALJON vanhoja kirjoja. Yksi niistä liittyy valokuvaukseen. Ja siinä opetetaan makrokuvausta. 🙂 (Otsikolla ”Äidin kaktus kukkii ja se kuvataan”) Minä makrokuvasin sitten sen kohdan… 🙂 .

Kuvat suurenevat klikkaamalla

_________________________________________________

Ja lisää harjoituksia kirjan kuvaamisesta…

Savusukeltajaksi?

Ei ole yliopistonlehtorista savusukeltajaksi. Pitäisi pystyä vetämään viisi leukaa, tekemään 29 vatsalihasliikettä, punnertamaan penkiltä 45 kiloa ja mitähän vielä se oli? Pikkuisen yliarvostettua onkin savusukeltajien homma.  (Happamia sanoi… 😉 )

Mutta paloautonkuljettajakoulutukseen pääsisin. Siis tosin vasta koulutukseen, ei heti piipaa-auton kuskiksi! Mutta ei moni pääsisi edes koulutukseen. Siihen pääsemiseksi pitää olla kuorma-autoajokortti ja 6 kk: n kokemusta ammattimaisesta raskaan liikenteen kuljettajan hommasta, ja todistettavasti kyky omaksua uutta tietoa. Jos jättäisikin parit seuraavat valokuvaus-, ruoanlaitto-, italian alkeet – ja atk-kurssit väliin ja hakeutuisikin paloautonkuljettajakursseille! Olisi taas yksi harrastus lisää! Voin vain kuvitella, mitä mieltä äitini ja mieheni olisivat tästä! Muistanpa turhankin hyvin, kuinka nämä yksissä tuumin liittoutuivat minua vastaan kun opiskeluvuosina ilmoittauduin laskuvarjohyppykurssille! Ehdin ensimmäisen (teoria)tunnin käydä siellä, kunnes tiukan lähipiirin massiivisen painostuksen vuoksi oli luovuttava. Hmph!  Mutta paloautonkuljettaja?

Huomannette,  että olen ollut vapaapalokunta-aatteen elähdyttämänä  tänään.  Oulun VPK  täyttää parin vuoden päästä 140 vuotta, joten haluavat toiminnastaan historian. Olen saanut pari opiskelijaa ottamaan homman ja nämä nuoret tekevät gradunsa vpk:n vaiheista. Äsken olimme sitten kutsuttuina neuvottelemaan hankkeesta ja saimme paljon uutta tietoa ko. toiminnasta.

Nämä ”tilaushistoria”-graduprojektit ovat minusta mukavia ja opiskelijoille hyvin tärkeitä. Eihän meillä historiassa kovin paljon näitä tällaisia graduja tehdä, mutta aina muutama vuodessa kuitenkin. On tehty monista oululaisista urheiluseuroista, muutamista yrityksistä, monista yhdistyksistä. Opiskelija saa muutaman satasen/tonnin rahaa, kokemusta projektityöstä, julkaisun jo maisterivaiheessa ja monelle tämä on poikinut lisähommia, työpaikankin joillekin. Motivoituminen on monella tavallista parempi tämmöisessä hankkeessa, ja näissä tuntee että osaa oikeasti auttaa ja ohjata. Substanssiosaamistakin, eikä vain muotoa ja tieteenalan normeja ja käytänteitä.

 

Kevätremonttia

Kevätremonttia kotiin: Juniorin huoneelle on tehtävä jotain. Tänään olen jutellut sisustussuunnittelijan kanssa.

Kevätremonttia itselle: minun väsähtäneelle kropalleni on tehtävä jotain. Lähden keskiviikkona mökille.

Kevätremonttia blogille: tämäkin uudistuu. Olen tänään saanut neuvoja, miten uudistusta voin tehdä. Saattaapi siis olla, että tulevina päivinä näette remontin alla olevan Tuulestatemmatun. Yläpalkki on jo hieman muuttunut… Musta kaventunut ja vaihtunut  siniseksi. Mutta ISOMPIA muutoksia on tulossa…

 

Paljon olisi muistettava

Olisi muistettava olla ennakkoluuloton, eikä pitäytyä vain vanhoissa varmoissa valinnoissa. Siitä olemme juuri saaneet hyvän opetuksen.

Olisi muistettava kertoa blogia lukeville, että täällä on VAIN osa totuus, ei läheskään kaikki, mitä Tuulestatemmatun elämässä tapahtuu, saatikka tuntuu. Täällä on vain pieni osa elämästä, vain murto-osa tunteista…

Tämä koskee yhtä lailla elämän varjo- ja valopuolia, elämässä on niin paljon. Ei elämä ole vain ruokaa ja reissuja, kuten blogilukija voi luulla. Elämä on paljon enemmän: sekä hyvässä että  pahassa. Näin on tarkoituskin; siis kertoa vähemmän kuin on.

Olisi muistettava,  että huomenna on taas maanantai, jolloin on oltava aamulla hyvissä ajoin ennen kahdeksaa duunissa…