Puhujamatkoilla – kylänraitti kuralla

Mikä ihme se saa ihmisen suostumaan ylimääräiseen…

http://www.oulunseurakunnat.fi/nyt/4/0/luentoillassa_heratellaan_keskustelua_lapsiperheiden_arjesta

Aiemmin tällaisiin esitelmätilaisuuksiin tuli suostuttua monestakin perustellusta syystä:

a) Rahasta. Kun kävi pitämässä saman esitelmän Kuusamossa, Kajaanissa, Ylivieskassa ja Oulussa (ikäihmisten yliopisto) alkoi jo päästä tuntipalkoille. Kilometrikorvaukset ja päivärahat ja luentopalkkiot tekivät yhdessä jo sen verran, että saatettiin lasten kanssa mennä viikonloppuna Edeniin (kylpylään) polskimaan ja syödä vielä pizzat päälle.

b) Kontaktien tarpeesta. Väitöskirjan teon aikana kaikki aihepiiriin liittyvät seminaarit ja luentotilaisuudet olivat tärkeitä, jotta sai kontakteja muihin saman aihepiirin kanssa pakertaviin tutkijoihin.

c) Markkinoinnin takia. Paikallishistoria-projekteissa oli sisäänrakennettuna, että historiankirjoittaja käy työn tekeillä ollessa kerran, pari, kolme kertaa vuodessa kunnassa tai seurakunnassa puhumassa. Mieluusti vielä itsenäisyyspäivänä, jotta tieto tulevasta kirjasta olisi kaikilla. Näillä paikallishistoria-esitelmäreissuilla kyllä sai usein myös informantteja, joku kertoi mistä löytyisi vanhaa kirjeenvaihtoa, ja kaikkea muuta tähdellistä paikallista tietoa. Elikkäs olivat myös tiedonkeruureissuja.  Ja sitten tietysti olivat kirjan julkistuskekkerit vielä erikseen.

d)  Yliopistovirkaan kuului myös ”yhteiskunnallinen palvelutehtävä”. Tarkoittaa ”jalkautumista”, tieteen popularisointia, tiedon viemistä yhteiskuntaan; yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisvelvoite oli olemassa. Ja sillä myös mitattiin yliopiston työntekijän ja hänen yksikkönsä tuloksellisuutta. Nyt suunnilleen vain ulkomaiset referee-julkaisut tuovat pointseja.

e) Museoyhdistyksen puheenjohtajana oli esitelmöitävä itse, jollei mistään saanut sopivaa vierailijaa. 🙂

f) Sitä uskoi oppivansa joka kerta jotain kirjoittamisesta ja puhumisesta. Ja totuuden nimessä on sanottava, että sen verran esiintyjän vikaa on olemassa, että kun esitelmän saan alkuun, homma on minusta melkoisen mukavaa.

g) Kun kävi pitämässä esitelmän, siitä tuli usein myös tehtyä julkaisu, artikkeli, edes Kalevaan, joten oma julkaisuluettelo, jonka ”pitkättäminen” oli joskus vielä urakehityksen kannalta tärkeääkin, vähän venyi.

Nyt kaikki nämä syyt ovat enemmän tai vähemmän ohi. Ja silti minä täällä värkkäilen esitelmää, … pöhkö!

2 kommenttia artikkeliin ”Puhujamatkoilla – kylänraitti kuralla”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.