Duunista suoraan AA:han: Alkoon ja Akateemiseen. Pullo kuohuvaa ja kolme kirjaa.

Kuohuva on jo kohta nautittu. Suosittelemme. Espanjalaisen tunnetun ja turvallisen Raimatin viinitalon cava on hedelmäistä, talvellakin maistuvaa kuohujuomaa.

Kävin myös ruokakaupassa: kuukauden ruokahaasteen raaka-aine on palsternakka. Huomenna köksäilen ja yritän ehtiä julkaista haasteen…

Viikkoon kun sitten ei olekaan mahdollista kokkailla.  Loma, vähänkö tuntuu epätodelliselle. Siellä on + 30 lämmintä. Yesh!!

Yesh oli myös kuohuvan nauttimisen ohessa systerin kanssa käyty pitkähkö puhelu.  Olihan meillä yhteinen mielipide Yhdestä jos toisestakin asiasta.

Entäs sitten lomalukemiset? Juha Vakkurin Afrikan halki on vielä kesken, hyllyssä on vaikka kuinka monta lukematonta, uutta kirjaa, ja silti oli päästävä Akateemiseen. Loma ilman uusia kirjoja ei tunnu lomalle. Olenko muistanut kertoa, kuinka hienoa on, kun meillä Oulussakin on taas kirjakauppa. On Akateeminen. Siellä voi viettää aikaansa. Siellä voi vain kävellä kirjojen keskellä.

Hei, katsoisinko uudet keittokirjat, entäs onko historiapöydällä mitään kiinnostavaa, haluaisin kyllä uuden valokuvauskirjan, mutta lomalukemistahan olin hakemassa. Ei ainakaan mitään sosiaalihistoriaa… Pokkari, eikun Hannu Väisäsen uusi (Kuperat ja koverat tai jotain) – mutta eihän se sovi aurinkoon ja lämpöön. LOMAlukemista. L-O-M-A. En halua nyt mitään erityisen ammatillista, ahdistavaa, angstista, – haluan jotain lomakohteeseen sopivaa ja/tai hauskaa, pienissä pätkissä luettavaa.

Minusta on reissussa mukava lukea pieni pätkä lentokentän lähtöaulan penkillä, avata kirja illalla hotellihuoneessa, ehkä odotellessa illan alkamista, kirja on hyvä ottaa käteen aamiaisen jälkeen puun varjossa tai altaalla iltapäivällä. Lukeminen ei saa olla ammatillista, ahdistavaa, angstista. Jotain muuta. Nuo kolme ostin. Otanko kaikki mukaan? Pari ehkä ehdin lukea, – jollen bloggaile. Ja minähän bloggailen. Siis vain yksi. Mikä noista?

Luento on ohi! Yesh! Yöuni jäi vähäiseksi mutta so what!

Töistä tullessa en jaksanut (lue: halunnut) ryhtyä kokkaamaan, ja ilmoitin perheen pojille, että tarjoan sapuskan kaupungissa. Siis Puistolan bistroon. En ole siellä vielä käynytkään (hämmästyttävää eikö?), ja nyt oli Stockan kanta-asiakasjuttuna sinisimpukoita ja lasillinen Albarinjoa tarjolla.  Siis sinne. Olin ajatellut, että simpukat ja lasillinen valkkaria riittävät juhlistamaan luennon loppumista, mutta pojat päättivätkin ottaa eturuoat ja jälkkärit ja sen sellaista, joten hyvinkin pari tuntinen kului. Semminkin kun ravintoloitsija itse, joka on tuttu, oli paikalla.

Tulimme ottaneeksi alkuun blinit ja Inarin mätiä ja muita lisukkeita. Kuohkea oli blini, ja savukalamousse oivallista. Pehtoorille  pääruoaksi poron Osso bucco  ja juniorille naudanlihapullat pastan kera, ja minulle niitä simpukoita – takuutuoreita -

Onhan nyt letkeä olo. On.

Aika iso haisuli.
(klikkaa kuva suuremmaksi)

AKT:n lomaintoamme jarrutelleen lakon loppuminen alkuunsa nostaa matkakuumetta. Sama vaikutus on tällä meneillään olevalla huomisen palauteluennon valmistelulla. Tammi-helmikuun urakka loppuu huomenna!  Ja  sunnuntaina reissuun. Matkaraporttia on siis tiedossa…

Lomaviikon jälkeen muutama napakka työpäivä, ja sitten jäädään lakkoon. En ole koskaan ollut lakossa, mutta  18.3. on lakkopäivä. Saapa nähdä.

• Vesiräntää niin ettei pahemmasta väliä.
• Linja-autolakko ja AKT:n  lakko kaikkine vaikutuksineen.
• Mikrohistoria.
• Suomen muuttoliikkeen historia.
• Abiturientin elämänmeno.
• Käsikipu.
• Dubain hintataso.
• Juha Vakkurin kirja Afrikan halki.
• Pehtoorin päiväkahviseuran kuulumiset.

No johan on ollut melko mitäänsanomaton päivä taas.

Mapillinen opiskelijoiden harjoitustöitä arvosteltavana. Vähän turhan paljon luettavaa torstaiksi. Omapa on vikani kun niitä teetän … mutta mutta. Tässä joutuu taas miettimään omaa opetustaan: mitä olen tehnyt väärin kun opiskelijat voivat kirjoittaa aivan epäkelpoisia juttuja. En tiedä, itkeäkö vai nauraa? “Ensimmäisellä teollistumiskaudella Kotkan väkiluku kolminkertaistui. Se johtui syntyvyydestä ja kuolevuudesta.”  tai “1960-luvulla Pohjois-Suomesta muutettiin Ruotsiin nuorisopopulaarikultturin vuoksi” tai “Vuoden 1918 elintarvikepula aiheutti kulkutauteja.” Voi hyvä tavaton!

Onneksi joukossa on ihan huippujakin papereita. En ainakaan kaikille ole luonut kovin vääriä käsityksiä… Tai olisikohan noiden älynväläysten takana sellaistakin, että kaikki opiskelijat eivät todellakaan tee muistiinpanoja luennoilla. Sitä minä en voi ymmärtää. En voi, vaikka luennon runkomateriaalin olen laittanut nettiin Se nettimateriaali on vain runko!! Eikä sitäkään ole kaikki käyttäneet näitä harkkoja tehdessä. Miten voi muistaa ilman muistiinpanoja. Minä en ainakaan muista. Ja kyllä meidän opiskeluaikana kirjoitettiin sormenpäät hellänä kaikilla luennoilla. Ja jos kaveri oli pois, tai jos luentoja meni päällekkäin, niin pistettiin kalkkeeripaperi muistilehtiön väliin ja tehtiin muistiinpanot kaverillekin. Kerran muistan nähneeni neljän kalkkeerin avulla tehtaillut muistarit.

Ollaan opettajien kanssa joskus pohdittu, että onkohan näillä nörttikauden opiskelijoilla päässään joku skanneri, jolla matskut onnistuvat muka tallentamaan. Epäilen. Ja jos jälki noiden harjoitustöiden kaltaista niin skanneri ei ole toiminut. Jossain on vika. Ehkä minun on ryhdyttävä käsittelemään luennoilla entistä vähemmän asioita, eikä innostua selittämään kaikkea ja paljon. Mutta toisaalta kun osa on kuitenkin oppinut… Tätäpä minä nyt jään miettimään.

_____________________________

Käykääpäs katselemassa kohtuullisen hienoja kuvia, eikä ole kuulemma Photoshopattu:

http://www.oddee.com/item_96986.aspx