Valokuvatorstai: kuva ystävälle

Käy pöytään, ystävä!
(klikkaa  isommaksi)

Tähän sopii kauan mukanani kulkenut runo, joka ei ole omani.

Unohda aika,
uhraa kellosi,
arkesi sykkivä sydän,
vaikka se tikittää vielä.

 

Ruoka on kohta valmis.
Se on lahja
kuin ystävyys
käsintehty
vain sinulle.

 

 

Runo ei siis omani, vaikka juuri noin usein ruokaa ystäville laittaessani ajattelenkin. Mutta oma tuotokseni on kuitenkin keittokirja, jonka olen julkaissut netissäkin pdf-muodossa. Jollet,  hyvä valokuvatorstain ystävä, huomannut sitä jo jouluna, olkoon se nyt ystävänpäivä”korttinani” sinulle. Reseptejä ja kuvia… Koko 100-sivuinen kirjanen ladattavanasi täällä, ole hyvä

14 kommenttia artikkeliin ”Valokuvatorstai: kuva ystävälle”

  1. Tämä on kuvana oikein tyylikäs. Pidän tuosta valosta, joka varjoista päätellen on ylhäältä tulevaa vallitsevaa valoa, eikä ”Photoshop-valoa”. Olen täällä maailmalla läppärin varassa, mutta tälläkin näytöllä tuo valaistus korostuu sopivasti.

    Niin juu, kiitos kutsusta!

    Vastaa
  2. Tervetuloa, Kiirepakolainen.

    Hyvää ystävänpäivää sinullekin, Inkivääri.

    Mukava jos kattaus houkuttaa, Pappilan mummo.

    Kiitos Pena. Arvostan kommenttia; tuossa tilassa kuvaaminen talvella ei ole helppoa 🙂

    Arleena, juhlitaan vaan.

    Aino, juuri noin minä nautin ystävyydestä eniten.

    Ari, huomasit. Mutta ystävien eteen tekeminen ei tunnu ´tekemiseltä´.

    Vastaa
  3. Herkullisen ja houkuttelevan näköinen kattaus – ja pöydän ääreen mahtuu monta ystävää!

    Vastaa
  4. MathildaC, se on parasta: monta ystävää pöydän ympärillä!

    Tapsu, pöydän ääressä se nälkäkin lähtee.

    Vastaa
  5. Ihana poyta! Arvostan sita, etta laitat kaiken niin kauniisti esille, paikkakortit, kukat….Olet varmasti saanut kuulla sitakin, etta ”sinulla sita on paljon aikaa kasissasi kaikenlaiseen napertelyyn”, mutta eihan se sita ole useinkaan, vaan iloa siita, etta voimme kayttaa kauniita astioita arkenakin ja viikata lautasliinat, valita kukat, koska se ilahduttaa niin meita kuin vieraitammekin. Ja siihen sitten varaammekin aikaa kiireeltakin.
    Nautintoa puolin ja toisin. ( Hm, oliko meilla paperilautaset kun kavitte? Toivottavasti ainakin setti:)
    Happy Valentine’s Day! xoxo, i

    Vastaa
  6. Hei Irma, en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan harrasatuksekseen ”kattaus”, mutta minä voisin sanoa että harrastan kattauksia. Minusta on ihana kattaa; teen sen yleensä aina vieraita edeltävänä tai jo sitä edeltävänä iltana. Teemaa ja värejä mietin kauan.

    Reissuista ostelen paikkakortteja (kuvan kortit Roomasta), kynttilöitä, menukortteja, lautasliinoja, nauhoja, kukkia (kuvan lautasliinoja sitovat kukat Nycistä – Katie´s papier, ah! mikä kauppa!), liinoja ja valitettavasti myös astioita.

    Vieraille – ystäville – siitä on toivottavasti iloa, ihan kuin minulle on kauttausta värkätessä. ks. tuo runo!

    Ei teillä ollut paperilautasia kun kävimme: teillä oli oikein kaunis pöytä kattauksineen, ja ennen kaikkea lämmin tunnelma jossa tunsi itsensä oikeasti tervetulleeksi. Sellainen on tärkeämpää kuin lautasliinojen kanssa pipertely. Voikaapa hyvin siellä!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.