Minussa ei ole koskaan ollut innokasta sotahistorioitsijaa, – ei vaikka ensimmäisen historian opinnäytteeni (yleisen historian proseminaarin) teinkin ensimmäisen maailmansodan taistelusta. Aiheena oli Gallipolin taistelu tai Dardanelli-operaatio Churchillin muistelmien valossa tai jotain sellaista. Paikallishistorioita kirjoittaessa ja itsenäisyyspäiväpuheita valmistellessa sotahistoriaakin olen sivunnut, lukenut, kirjoittanutkin, mutta ei se ole ollut minun juttuni. Ruokamuistojen ja vanhojen – myös sota-ajan – keittokirjojen parissa sotahistoriaa on tullut sivutuksi. Mutta hyvin vahvasti kotirintamanäkökulma niissä jutuissa on ollut.
Puolenkymmentä vuotta sitten yhden kevätlukukauden seminaariporukassa oli poikkeuksellisen monta sotahistoriasta innostunutta ja sitä tuntevaa opiskelijanuorukaista, jotka saivat minut tuntemaan itseni niin tyhmäksi ja turhautuneeksi, että kävin lopulta ostamassa Talvisodan pikkujättiläisen ja lukea paukutin sen kesän kuluessa läpi. Enkä oppinut juuri mitään. Missään tapauksessa en olisi saanut kirjaa tentissä läpi…
No nyt tänä syksynä vahingossa, töiden vuoksi ja kiinnostuksesta! on sotahistoriaa tullut luettua ja siihen perehdyttyä aika lailla. Alkusyksystä keksin ryhtyä opiskelijoille mainostamaan radiodokumenttia Suomi talvisodassa – historiasarja (12 x 40 min) joka tulee radiosta Ylen ykköseltä ja jota voi kuunnella omaan tahtiin myös netistä . Lupasin, jotta luentopäiväkirjan laatimalla saa korvaavuuksia opinnoista. No, jos otan luentopäiväkirjat vastaan, on minulla oltava homma itsellä hanskassa: siis ei muuta kuin radiodokumentin ääreen kerran viikosssa.
Ja sitten tuo Tuntematon. Sen sain päätökseen lauantaina. Onhan se tullut joskus aiemminkin luettua ja kuinka monena itsenäisyyspäivänä Edwin Laineen elokuvaversio vuosikymmeniä sitten katsottua, mutta nyt luin kirjan uudelleen. Yhtä aikaa tämän Talvisota-”buumin” kanssa. Ja eilen illalla katsoin tv-dokkarin ja huomenna toisen.
Ja tänään oli vielä historiatieteiden, kaksipäiväisen ”Talvisota kokemuksena” -seminaarin ensimmäinen päivä. Aamupäivän ehdin olla seminaarissa kuulijana. Tavattoman mielenkiintoista oli kuulla tutkimuksesta, jossa oli haastateltu Raatteentien taistelussa olleiden Neuvostoliiton 44. divisioonan ukrainalaisveteraaneja. Moni heistä oli vasta Suomen rajan yli mentyä tajunnut olevansa mukana todellisissa sotatoimissa. Politrukkien propaganda, jolla ukrainalaisia oli ”rajakahakkaan” innostettu lähtemään tai jolla Suuren Isänmaallisen Sodan ”esinäytöstä” Suomen rintamalle viedyille oli perusteltu, oli mielettömyydessään minulle jotensakin uutta, vieläkin ymmärtämätöntä.
Voit olla biologi, vaikka et tunne lintuja; historioitsija, vaikka et hallitse talvisotaa. ¿Verdad?
Ensimmäinen matkani Neuvostoliittoon; loskainen, kelirikkoinen Murmansk. Apul.prof. Reijo Helle yleisliittolaisen kahvikupin ääressä: ”Iso maa, isot pullat.” Hän olisi voinut sanoa: ”Iso maa, isot valheet.”
Sitä on talvisotamme ollut venäläisessä historiankirjoituksessa. Jeltsinin kaudella Mainilan laukaukset tulkittiin uudelleen, mutta entä sitten?
Vesa-Pekka Koljonen (lehdistöneuvos, luokkatoveri/Joensuun Lyseo) tuulettaa raikkaasti (Suomen Kuvalehti 48/2009):
”Jotkut horiskot* Suomessakin sanovat talvisotaan johtaneeksi syyksi Neuvostoliiton ´legitiimit turvallisuusintressit´. Legitiimi tarkoittaa laillisuutta, ei esimerkiksi väkivaltaista alueryöstöä.
Miksi meillä sitten edelleen puhutaan ´luovutetuista alueista´? Ryöstettyjä ne ovat.”
*fascinoituva promeneeraaja?
Koivu, fascinoituva promeneeraaja? No en sanoisi noin.
Tieto siitä, miten neuvostoliittolaisessa/venäläisessä historiankirjoituksessa ja mm. kouluopetuksessa on kerrottu talvisodasta ja jatkosodasta, on lisääntynyt kovasti. Sekä suomalaiset että venäläiset ovat tutkineet näitä historianvääristyksia. Joskin nyt Venäjän arkistojen ovet ovat taas vain vähän raollaan, 10 vuotta sitten ne olivat lähes selällään.
Tulkinta Mainilan laukauksista on vain pieni osa koko asiassa, ja jotenkin luulen, ettei ihan heti päästä edes keskustelemaan akselilla luovutetut – ryöstetyt.
Semminkin jos Suomen televisiossa talvisodan alkamispäivänä uutislähetyksessä AINOA haastateltava on VENÄLÄINEN tutkija, joka sanoo, että Suomi oli talvisodan aikana liittoutunut Saksan kanssa. Ja uutisissa tämä jätetään mitenkään kommentoimatta, korjaamatta…
YYA-henki elää ja voi hyvin?