Tuulestatemmattua

Eilisenä juhlapäivänä hieno ilma, ja mukava tunnelma. Ruokaa kerrankin sopivasti. Muistoja paljon Olavi Virran virittämänä… Tämän kesän mansikkajälkiruoka on löydetty: perhe söi pari harjoituserää mieluusti, ja eilen siskon mies piti niin paljon että näytti että koristepaperitkin on syötävä :). Reseptiähän en tietenkään vielä voi julkaista: menee loppukesän vierailta yllätys. Toinen hyvä tämän kesän uutuusjuttu on savukalamousse tai -tahna tai mikä lieneekään. 
Siis: jos/kun savukalaa (meillä ollut taimenta) jää niin se on ruodittava, palaset pantava tehosekoittimeen, jonne lisätään myös pala voita (30 – 50 g, riippuen kalan määrästä) ja loraus ruokakermaa (1 dl) notkistamaan, sitten mauksi tilliä ja pari teelusikallsita sitruunanmehua, ehkä vähän suolaa. Pariksi tunniksi jääkaappiin makuuntumaan ja sitten tarjolle ruisleivän tai rieskan kanssa. Voilá! “Uusioruoka” parhaimmillaan.

Tänään on viimeinen virkavapaapäivä. Mutta huomenna alkaa kesäloma! Kävin sen kunniaksi työpaikalla. Pyöräilin sieltä vielä hautausmaalle ja sieltä Ainolaan ja Pikisaareen ja sitten vielä kauppaan ja  - – kuinka mukavaa onkaan kun voi vain ajella ja olla. Virkavapaalta lomalle. 

Aamulla pitkä rullislenkki (muutoin aika täydellinen, mutta ilman iPodia!, joka kai jäi mökille), sitten aurinkoiselle torille, pihansiivoukseen ja Elmerin kesäkodin kuntoonlaittoon (konnuli silminnähden tyytyväinen kun pääsi vihdoin ulkoelämään). Savutaimenta ja aurinkoa iltapäivällä nautittavana. Lomalukemista (Pekka Mykkäsen Kiina-kirja, joka olisi kannattanut lukea ennen reissuun lähtöä, mutta joka on HYVIN hyvä lukea edes nyt) ja ruokakirjoista ideoita huomisiin kekkereihin: murmeli 78 v. ja 2 x Pekka päivällisellä, jonka olen luvannut kokkailla. Tein juuri pari kakkua ja muita esivalmisteluja… Ja nyt istun tässä sorvin ääressä niin kauan että Kiinan matkan kuvasivusto on vihdoin valmis.

Tänään sitten viimein hermostuin lopullisesti puhelinkauppiaille, jotka soittelevat jo kännykkäänkin. Joku nainen kauppasi telkkariin jotain PLUS-korttia, ja kun aika aluksi ilmoitin, etten juuri katso meillä nykyisin näkyviä kanaviakaan ja etten totta puhuen edes tiedä, mitä kanavia meillä näkyy, hän jankutti kysymällä, että onhan meillä digiboksissa joku korttipaikka, mihin sitten pääsin sanomaan, etten ole varma, onko meillä digiboksia, ja etten oikeasti katso telkkaria … Tästä myyjä lamaantui hetkeksi niin, ettei enää saanut sanaa suustaan, jolloin näin tilaisuuteni tulleen ja suljin puhelimen. Sillä samalla hetkellä soitti joku lehtimyyjä! Ilmoitin, että en lue lehtiä: luen kirjoja ja surffailen ja sen sellaista ja pistin puhelimen kiinni. Sitten VIHDOIN ymmärsin soittaa Asiakkuusmarkkinointiliittoon (Puhelintarjonnan rajoituspalvelu. puh. 0600 13404), jossa ystävällinen nuori mies ilmoitti, että kuukauden, parin päästä puhelinmyynti loppuu. Siitä tuli valoisa olo!

Valoisa olo tuli myös kun kävin Stockan herkussa ja Akateemisessa. Herkussa siksi, että vakaa päätökseni lopettaa tämä vapulta alkanut karkin syönti käy helpommaksi kun näin vihanneshyllyt: nyt on tuoreita kukkakaaleja, munakoisoja, mansikoita, parsakaalta, kaikkea hyvää joista voi tehdä kelpo ruokia. Tänään mm. fenkoligratiinia pihvien seuraksi, hmmmm. Molto bene! Ja Akateemisessa: Pekan päivän kirjaa lähdin hakemaan. Olin melkein tunnin. On ihana kun täällä on oikea kirjakauppa. Noh, tuli kyllä sitten sorruttuakin. Kirjoja taisi olla kaikkiaan kuusi kun viimein lähdin… Siinäpä sitä sateiselle perjantaille jo kylliksi puuhia…

Tänään on ollut pieni päivä: ei mitään suuria tunteita, tekemisiä, tapaamisia tai tapahtumia. Olen istunut koneella vain ruoanlaiton (tulikin tosi hyvää kiinalaista) ja Jäälissä käynnin keskeyttäessä webbailun.  Ulkona + 9 C, joten pehtoori on saanut ihan yksikseen puuhailla pihalla. Huomenna voisin harkita kasvimaan ja penkkien kitkemistä. Harkitsen. En vielä lupaa mitään. 

Syksyn kuulaana sunnuntaina hautausmaalla kerrotaan kuiskaten menneistä, muistoista. Kuiskeen voi melkein nähdä, eikö?

Vastoin tapojani olen nauttinut suuresti kun sää ei ole oikein suosinut ulkoilua. Olen järjestellyt valtaisiksi kasvaneita digikuva-arkistojani ja värkkäillyt www-sivuja (lakkiaissivut jo valmiina). Opettelin tekemään sivuikonejakin. Tulos ei vielä raponen, mutta tiedänpäs tekniikan. Heh, kaikesta sitä voi riemua repiäkin.

Jo vain mie tiiän olevani surkia lähtemmään mökiltä kottiin. Mutta että näi surkia! Olihan tuskanen aamu kun piti Myötätuulen ovet sulkea ja suunnata maalikyliin. Rovaniemelle asti meni, että pystyin ylipäätään puhumaan! Rantapeltoa kohti alkoi olo jo helpottua ja mutikaisten ootellessa ruoan kanssa (hienoa jälkikasvua meillä, eikö? – vai katumusharjoituksiako tekevät? :)), pihalla auringosta ja vehreydestä, kukkivista ruusuista ja alppiruusuista, lomantunnusta ja teinien jutuista nauttiessa jo mietin, että pääseehän tuota pohjoiseen taas uudestaan …

Leppeä tunturituuli ja hiljainen sunnuntain aurinkoinen iltapäivä Ahopään rinteillä: mukavasti uuvahtanut olo kun tepastelimme ja poimimme korillisen korvasieniä. Ah onnea! Molemmat omissa ajatuksissaan, hiljalleen rinnakkain kulkien. Aika on suhteellista mutta eikö se voisi nyt hieman hidastaa kulkuaan…

K & M lähtivät aamupäivällä; lähteminen ei ole niin hienoa kuin tuleminen. Pehtoori jatkaa siitä, mihin torstaina jäi: jatkaa yksinpuheluaan. Minä kuuntelen, kommentoinkin.

Haluanko huomenna lähteä kotiin? Jollei teinejä olisi jo ikävä, ei varmaan lähdettäiskään.

Yötön muttei pilvetön juhannusyö Saariselällä 2008. Puolilta öin aurinko oli vielä näin korkealla.

Viipyilevä aamiainen (niistä minä pidän! pidän hyvin paljon!), sateen uhka ilmeinen, mutta rohkeasti uhmasimme ja lähdimme pienelle vaellukselle katsomaan, mistä Hangasoja alkaa. Matkalla korvasieniä! Paljon korvasieniä. Minulle kuin pieniä koruja… Jääjärviltä Ruijanpolulle, sää suosi ja oli huikeaa: vain taivas kattona.

Myötätuulen terassilla tovi ennen saunaa ja pitkää illallista. Tietämättömyys tuntui olevan monin tavoin yllättävää (meriorvokki, upporentukka, teris, ovat aivan uusia Lapin luonnosta löytyviä kasvi- ja eläinkunnan lajeja, joista vain tietämättömät voivat tietää ;)) . Montako tuntia me istuimmekaan höpötellen? Vakaviakin puhuen. Viihtyen. Pitkän ystävyyden helppous mukavaa.

Vielä keskiyön kävelylle, nyt nukkumaan.

Juhannusaatto tunturissa ja kuruissa. Kiilopää huiputettu ja Hangasojan kultamailla käyty. Aurinkoa ja tyventä. Hiljaisuutta ja huoletonta naurua. Hyvin syömistä, tunturipuron vettä ja kuplivia. Uhrilahja auringolle jotta huomennakin sen näkisimme. Elämisen sietämätön keveys yöttömänä yönä hiekkamontun reunalla…

Hangasojalla ei ole juuri muita kuin me – ainakaan vielä. Rönkönlammen lenkillä ei ketään. Pehtoori juttelee itsekseen, – minunkin vuorosanani – minä kuuntelen ja mietin, että tämmöistäkö se sitten on kun ollaan oikeasti kaksistaan … Siihenhän ei varmaan mene kuin muutama vuosi. Meneehän se näinkin. Mutta silti on hienoa, että saamme vielä tänään tänne ystäviä seuraksi.

Tänään olen lähinnä ajellut autolla. Hoidellut asioita, kuskaillut miestä, poikaa ja odotellut tytärtä pääsykokeista. Ajellut taas, unohtanut pojan kaupunkiin, käynyt hakemassa, siistinyt työpöytää ja valinnut lomalukemista. Klikkaillut tunnin välein sääkarttoja. 

Melkein ollut suorittamatta mitään. Asenne jo Napapiirin pohjoispuolinen… melkein … Huomenna illalla jo rantasaunassa. Hyvä niin. 

Loman kunniaksi uni loppui aamulla klo 5.12. Hyvin ehti pyykkejä setviä ennen kuin salin ovet olisivat auki. Kunnon treeni ja sitä rataa sitten koko päivä… Iltasella vauhti hiljeni: silityselokuvana Colorado Avenue. Pidin kovasti, semminkin kun pidän Nicke Lignellista. Ja oli siinä joku nuori komistuskin katseltavana. Eikä vain näiden takia, mutta kelpo raina muutoinkin. Vaikka Suomen historiaa nyt väritettiinkin vähän turhan kauniilla sivelteminvedoilla. Viihdettä, mutta hyvää sellaista.

Mikäkö on “silityselokuva”? Se on sellainen kun pyykkiä on tolkuttomasti, eikä ulkona paista aurinko tai jätevedenpuhdistamo haisee niin ettei ulkona voi ollae eikä silittää, on käytävä  Makuunista hakemassa leffa ja siirrettävä silityspiste kodinhoitohuoneesta olohuoneeseen; leffaa katsellessa voi kuopuksen farkkuvuoret ja colleget silitellä. Ja meni siinä samalla melkoinen määrä teepaitoja meiltä muiltakin.

Leivoinkin. Pakastimeen ja mökille vietäväksi mantelipullaa ja raparperipiirakkaa. Raparperit on jo isoja. Kesän eka piirakka on aina se paras. Resepti on nettikansiossa
http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/Raparperipiirakka.htm

 

Hieman yllättävä uupumus. Mutta ei haittaa: sataa vettä, eikä mitään tuhannen välttämätöntä tehtävänä. Papan hauta käytiin sentään pehtoorin kanssa aamupäivällä laittamassa kuntoon.

Iltapäivällä mietin, etten koskaan ennen eläisssäni ole ollut kiinnostunut ystävien vanhempien timanttihääpäivästä kuten nyt yksistä tietyistä kekkereistä, joiden ajankohta näyttäisi meidän kannalta nyt kuitenkin sijoittuvan vallan mainiosti … ;)  

Monta roolia. Nyt jo mietin mahtuiko kaikki tosiaan samaan päivään: aamulla dialogi lähetysjuhlilla (ainakin ohi, ilmeisesti hyvin, kiitoksia moniakin, opin paljon), päivällä ME:n väitöksessä hämmästelemässä historiantutkimuksen herättämiä tunteita ja tehdyn työn määrää, mukava olla antamassa arvosanaa ja illalla karonkassa, jossa väittelijä ja vastaväittäjä saivat ansaitsemansa puheet.

NYT olen virkavapaalla ja LOMALLA! Nyt on “sitte” … 

Että ihminen voi saada paljon aikaiseksi kun välttelee jonkun tekemistä. Siis: tarkoitus oli lukea väitöskirja loppuun ja tehdä paperia lauantaiksi ja kuinka siisti minun vaatekaappini tänään onkaan! kuinka hyvää ruoka perhe saikaan! Miten paljon erikoispyykkiä onkaan hoideltu! Miten hienon lenkin teinkään kylmän pohjoistuulen puhaltaessa! Kuinka monia rästisähköposteja onkaan tullut kirjoiteltua! Ei mikään turha päivä tänään!

Pehtoorin kanssa kutosta tuunattu ja annettu myyntiin. Uudet naapurit haussa … Esikoisella alkaa pääsykoe lähestyä, pientä kireyttä, mutta lukeminen ei ainakaan ole yhtään vähentynyt. Eikä kuopuksella laiskottelu. Että osaa nuori mies nauttia “völläilystä”.

Minäpä lähden tästä nyt Toscanaan… Asema-aukion ristoranteen syömään ja parantamaan maailmaa parin ystävän kanssa…