Kylmä sunnuntai kävellen, syöden ja työhuonetta ja kirjahyllyjä järjestellen. Muistoja hyllyjen kansioissa ja kirjoissa. Viivähdän niissä hetkissä, jolloin ne olivat NYT. Nyt olisi hyvä aika uusien muistojen syntymiselle, ja minä käytän nämä hetket siivoamiseen! Olen pettynyt tähän sunnuntaihin.
Valokuvatorstai: Sunday Smile
Valokuvatorstain haaste tällä viikolla on Sunday smile, joka meinaa itsellä hyytyä kun mittari näyttää +10 C ja lenkillä sormikkaat eivät olleet yhtään turhaan. Aurinkoa kaipaillessa hymy karehti kuitenkin huulille kun hoksasin, miten perheen konnuli suhtautuu luonnonvalon ja -lämmön puutteeseen: ei muuta kuin olo rennoksi!
Tyhjäkäyntiä
Surkeaa säätä. Kylmää ja sataa. Mikä kesä se tämmöinen on? Eikä ole edes kestejä. Eilen oltiin sentään viininmaistajaisissa. Mukavaa, ja meluisaa. Talvella olemme hiljaisempia, väsyneempiä, pidättyvämpiä. Eilen emme olleet. Muut vielä jatkoille kaupunkiin, me – onneksi – kotiin jo reilusti ennen puolta yötä.
Tänään mitäänsanomatonta. Ei mitään aikaansaannoksia. Paljon aikeita. Pojan hullun huoleton elämänmeno huolettaa, tytär Ruisrockissa; tässähän me vanhemmat sitten kylmää kesälauantaiehtoota vietämme ja mietimme lähtäkö ensi viikolla mökille vai pestäkö mattoja ja siivota kirjahyllyjä ja hoitaa puutarhaa? Tähän on tultu!
Ai niin: ruoka ja viini ovat sentään lomantuntuiset. Viinivinkki grillatulle lihalle ja juustoille: Prado Rey, espanjalainen Ribera del Dueron alueen punaviini (Alkon luennehdinta: täyteläinen, notkea, paahteinen, kirsikkainen, hennon lakritsainen, pehmeän tamminen) joka on sopuhintainen (about 11 euroa) ja joka on hyvää… Ja sitten mansikoille joita vihdoin raskii ostaa: viime kesän ykkösresepti: marinadi ja limemascarpone. Muistattehan meillä niistä nauttineet. Nyt kannattaa kaivaa LappItalia esiin ja tarkistaa resepti, jonka taidan laittaa reseptikansiooonkin,…
http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/mansikat.htm
Opiskelija perheessä
Tyttäremme on kauppatieteen ylioppilas! Voi kuinka helppoa onkaan yhtyä hänen iloonsa ja helpotukseensa!
Auringossa "Tuhat loistavaa aurinkoa"
Helle. Se on ”antanut luvan” lukea koko päivän. Luin Khaled Hosseinin romaanin ”Tuhat loistavaa aurinkoa”, joka tuli kirjakerhosta ”vahingossa”. Tätä ennen Hemingwayn ”Kenelle kellot soivat” ja Oriana Fallacin ”Mies” ovat olleet minulle ne ”Suuret Pasifistiset Sotaromaanit”. Tämä Hosseinin Afganistanistaniin sijoittuva kahden naisen elämäntarina pääsee nyt niiden rinnalle. Kirja on raastava. Tarina hyvin kerrottu, mutta uskoisin että myös varsin todellisesti. Jättää minuun jäljen.
Diskattu
Ennen niin suosittu vereni ei enää kelpaa! SPR:ltä tuli kutsutekstari että luovuttajia tarvittaisiin. Kaupunkiin oli muitakin asioita, joten ei muuta kuin veripalveluun. Mutta vaikka hemoglobiini on säännöllisen liikunnan ja punaviinin jälkeen vähintäänkin huippua (152) niin Kiinan matkan jälkeen olen kuuden kuukauden karenssissa! Kantonissa käynti ei olisi ollut este, mutta Hainan on malaria-vyöhykettä. Paitsi ettei oikeasti ole, mutta SPR:n lanketeissa luki niin. Olen diskattu!
Samalla reissulla Rautakeskolla hakemassa muurahaismyrkkyä (kuuma vesi ei enää riitä: niitä on jo ulko-ovella väijymässä sisäänpääsyä!) ja postilaatikkoa. Molemmat löytyivät ja olihan mukava hoksia että tällä lomalla ei tarvisikaan valita kaakeleita, maaleja, ovenkahvoja, lamppuja, ikkunalistoja, eikä ylipäätään mitään remontti/rakennustarvikkeita. Sisustaminen ja rakentaminen on tiettyyn pisteeseen asti mieluista, mutta se piste on tullut jo kohdalle. Neljä vuotta on rempattu ja rakennettu, tai siis pehtoori on, joten eräskin vapaapäivä on vietetty kierrellen keittiökaappi- ka konekaupoisssa ja lattiamateriaaleja valitsemassa. Nyt ei enää … Huh! Siispä lukien ja leipoen tämä päivä.
Ylellisesti yksin
Pehtoori käytti vanhempiaan Haaparannalla, tytär vietti viimeistä yhteistä lomapäivää poikaystävänsä kanssa, poika aloitti työt hautausmaalla ja minä sain olla yksin iltapäivään asti! Kesämekko päälle, aurinkolasit silmille ja kotipiazzalle kirjoja mukana, ja vielä Vivaldin Quattro Stagioni soimaan nupit kaakossa. Siinäpä se!
Juhlasta "arkeen"
Eilisenä juhlapäivänä hieno ilma, ja mukava tunnelma. Ruokaa kerrankin sopivasti. Muistoja paljon Olavi Virran virittämänä… Tämän kesän mansikkajälkiruoka on löydetty: perhe söi pari harjoituserää mieluusti, ja eilen siskon mies piti niin paljon että näytti että koristepaperitkin on syötävä :). Reseptiähän en tietenkään vielä voi julkaista: menee loppukesän vierailta yllätys. Toinen hyvä tämän kesän uutuusjuttu on savukalamousse tai -tahna tai mikä lieneekään.
Siis: jos/kun savukalaa (meillä ollut taimenta) jää niin se on ruodittava, palaset pantava tehosekoittimeen, jonne lisätään myös pala voita (30 – 50 g, riippuen kalan määrästä) ja loraus ruokakermaa (1 dl) notkistamaan, sitten mauksi tilliä ja pari teelusikallsita sitruunanmehua, ehkä vähän suolaa. Pariksi tunniksi jääkaappiin makuuntumaan ja sitten tarjolle ruisleivän tai rieskan kanssa. Voilá! ”Uusioruoka” parhaimmillaan.
Siis: jos/kun savukalaa (meillä ollut taimenta) jää niin se on ruodittava, palaset pantava tehosekoittimeen, jonne lisätään myös pala voita (30 – 50 g, riippuen kalan määrästä) ja loraus ruokakermaa (1 dl) notkistamaan, sitten mauksi tilliä ja pari teelusikallsita sitruunanmehua, ehkä vähän suolaa. Pariksi tunniksi jääkaappiin makuuntumaan ja sitten tarjolle ruisleivän tai rieskan kanssa. Voilá! ”Uusioruoka” parhaimmillaan.
Tänään on viimeinen virkavapaapäivä. Mutta huomenna alkaa kesäloma! Kävin sen kunniaksi työpaikalla. Pyöräilin sieltä vielä hautausmaalle ja sieltä Ainolaan ja Pikisaareen ja sitten vielä kauppaan ja – – kuinka mukavaa onkaan kun voi vain ajella ja olla. Virkavapaalta lomalle.
Tämmöisestä minä pidän!
Aamulla pitkä rullislenkki (muutoin aika täydellinen, mutta ilman iPodia!, joka kai jäi mökille), sitten aurinkoiselle torille, pihansiivoukseen ja Elmerin kesäkodin kuntoonlaittoon (konnuli silminnähden tyytyväinen kun pääsi vihdoin ulkoelämään). Savutaimenta ja aurinkoa iltapäivällä nautittavana. Lomalukemista (Pekka Mykkäsen Kiina-kirja, joka olisi kannattanut lukea ennen reissuun lähtöä, mutta joka on HYVIN hyvä lukea edes nyt) ja ruokakirjoista ideoita huomisiin kekkereihin: murmeli 78 v. ja 2 x Pekka päivällisellä, jonka olen luvannut kokkailla. Tein juuri pari kakkua ja muita esivalmisteluja… Ja nyt istun tässä sorvin ääressä niin kauan että Kiinan matkan kuvasivusto on vihdoin valmis.
Valoa tunnelin päässä
Tänään sitten viimein hermostuin lopullisesti puhelinkauppiaille, jotka soittelevat jo kännykkäänkin. Joku nainen kauppasi telkkariin jotain PLUS-korttia, ja kun aika aluksi ilmoitin, etten juuri katso meillä nykyisin näkyviä kanaviakaan ja etten totta puhuen edes tiedä, mitä kanavia meillä näkyy, hän jankutti kysymällä, että onhan meillä digiboksissa joku korttipaikka, mihin sitten pääsin sanomaan, etten ole varma, onko meillä digiboksia, ja etten oikeasti katso telkkaria … Tästä myyjä lamaantui hetkeksi niin, ettei enää saanut sanaa suustaan, jolloin näin tilaisuuteni tulleen ja suljin puhelimen. Sillä samalla hetkellä soitti joku lehtimyyjä! Ilmoitin, että en lue lehtiä: luen kirjoja ja surffailen ja sen sellaista ja pistin puhelimen kiinni. Sitten VIHDOIN ymmärsin soittaa Asiakkuusmarkkinointiliittoon (Puhelintarjonnan rajoituspalvelu. puh. 0600 13404), jossa ystävällinen nuori mies ilmoitti, että kuukauden, parin päästä puhelinmyynti loppuu. Siitä tuli valoisa olo!
Valoisa olo tuli myös kun kävin Stockan herkussa ja Akateemisessa. Herkussa siksi, että vakaa päätökseni lopettaa tämä vapulta alkanut karkin syönti käy helpommaksi kun näin vihanneshyllyt: nyt on tuoreita kukkakaaleja, munakoisoja, mansikoita, parsakaalta, kaikkea hyvää joista voi tehdä kelpo ruokia. Tänään mm. fenkoligratiinia pihvien seuraksi, hmmmm. Molto bene! Ja Akateemisessa: Pekan päivän kirjaa lähdin hakemaan. Olin melkein tunnin. On ihana kun täällä on oikea kirjakauppa. Noh, tuli kyllä sitten sorruttuakin. Kirjoja taisi olla kaikkiaan kuusi kun viimein lähdin… Siinäpä sitä sateiselle perjantaille jo kylliksi puuhia…