Lappi

Matkalla mökille

Matkalla
– Voi kunpa nuoret olis mukana!
– Melkein alakulo kun eivät…
– Miksi me näin myöhään lähdettiin (9.08)?
– Kuinka moni minun lisäkseni inhoaa ABC:n huoltsikka-radiomainoksia niin paljon, että jättää niiden takia käymättä ko. paikoissa?
– Paraneekohan olkapäävamma mökillä kun en juuri voi datailla (niin kuin en nytkään…:)). Että sitä särki koko matkan!
– Radiossa hoetaan tunti toisen jälkeen, että ajokeli on vaikea ja että paluuliikenne aiheuttaa jonoja! Enpä menisi noin väittämään. Kaunista oli, kovin vähän liikennettä. Melkein sula keli perille asti.
– Tankavaaran kohdalla (20 km mökiltä etelään) auton mittari näyttää -13 C ja siitä se putoaa, kilometri ja aste. Melkein niin. Kun käännytään Alahankaan mittari näyttää -26 C. Mutta siitä se on jo noussut – nyt -15 C.

Mökillä
– Tämä on niin hyvä paikka, meille niin hyvä.
– Vaikkei nuoret edes mukana, niin tämä on niin hyvä paikka. Olispa nuoret… Hyvä on, lopetan valittamisen…
– Hangasojalla ei ole muita kuin me.
– Hiljaista.
– Kaunista.
– Lunta.
– Pehtoori ladulle, minä saan lumityöt. Niistä minä pidän. Käsivarsi ei.
– Nyt on saunottu. Ja syöty.
– Ei valittamista, mutta ikävä … Hyvä on! Lopetan valittamisen!

Vanhemmuus

Tapanina ikävä

Tapaninpäivän aamuna herään ikävään.  Nousematta sängystä tiedän, että tyär on jo lähtenyt: salille, töihin ja poikaystävän luo.  Kaksi päivää tyttö oli kotona ja kuinka se olikaan minusta mukavaa…

No tiedänhän minä, että töihin on mentävä ja ymmärrän, että poikaystävä on tavattava ennen kuin tämä lähtee kuukauden Japanin turneelle, mutta silti… Olisin suonut, että vielä Tapanin esikoinen olisi kotikotona ollut.

No onhan onneksi juniori. Saatuani juniorin hereille lähdimme kauppaan: ostamaan meille mökille evästä ja ostamaan pojalle evästä kun tämäkin jää Ouluun… Sinkkuuntunut poika (minä ikävöin vähän tyttöystäväänsäkin, olihan H. kuitenkin 1 ½ v. osa meidänkin elämää, ja piti pojalle jöötä :)),  ja kuukauden ”Japanin-leski” duunaritytär jäävät Ouluun kun me pehtoorin kanssa lähdemme kohti pohjoista. Mökille. Vihdoin.

Olen viimeksi ollut mökillä ruska-aikaan. Poikkeuksellisen pitkä aika pois sieltä. Työt muka estäneet … nyt otan vähän töitä mukaankin, mutta pääasia että päästään pohjoiseen. Ikävä on ollut sinnekin. Miksei muka missään ole ikävätöntä?

Vasemmalla ”valokakkutolppa” :). Ottaisinkohan mökille kakkumuotit mukaan, sielläkin kun pakkasta riittänee.

Joulukalenterikuvista koottu kollaasi suurenee klikkaamalla…

Niitä näitä

Joulua

Lunta ja pakkasta (juuri äsken mittari näytti melkein – 30 C), niinhän jouluna kuuluu ollakin.  Jouluun kuuluvat myös lautapelit ja portviini. Uuden (talot ja hotellit maksetaan Visalla!) Monopolin ääressä on tänään kulunut eräskin tunti! Ja kuinka (hävitessä) muistuikaan mieleen ne kymmenet ja sadat tunnit, joita Monopoli-laudan äärellä vietetty, eikä vain jouluna vaan kesälomat ja pimeät talvi-illat.

Uudessa laudassa kiehtoivat liikennekeskukset (Helsinki-Vantaan lentokenttä, ei ollut sitä 1960-luvun versiossa, eikä siinä ollut Kampin liikennekeskustatakaan). Noiden lisäksi olin erityisen tyytyväinen kun sain ostetuksi Suomenlinnan. Se kun on minulle monen hyvän muiston paikka… Mutta kuinkas pelissä kävikään? Taloustieteen opiskelija ja pehtoori veivät humanistilta kaiken! Ei saisi muistoilla pelata rahapeliä, edes jouluna…

Pelaamisen lisäksi joulussa on ollut hyvää ruokaa, viiniä ja seuraa.  Aattoiltana äiti ja sisar – kuten jo perinteeseen kuuluu – olivat meillä. Söimme, jaoimme lahjat. Taaskaan en tiedä, kumpi oli mukavampaa, antaa vai saada. Pehtoori ja teinit olivat hankkineet meitsille kokin takin brodeerauksineen (palannen kuvan kera asiaan..) ja kokinhatun. Systeri oli lahjassaan myöskin ruokalinjalla: ette tiedä, kuinka hienot ruokaan liittyvät canvas-taulut sain! Pistän niistäkin kuvia…

Aattoon kuuluu myös kirkossa käynti. Hetken mietin, olemmeko sosiaalidemokraattien puoluekokouksessa. Ehkä en jouluaattona kaipaa sellaista yhteiskunnallista kannanottoa kuin eilen kuulimme…

Pakkasesta huolimatta lenkillä:  merenrannassa ei muita, auringon puppura leikkasi siniharmaan taivaanrannan kauniisti. Lumi toi valoa, pakkanen teki poskista punaiset, olosta hyvän. Kahtena edellisenä jouluna lenkillä on melkein vihreällä nurmella joutunut tepastelemaan, tänään oli puhdasta pakkaslunta. IPodissa soi joululauluja, mikä oli hyvä juttu. Sekin oli niitä pieniä, isoja hetkiä…

Lenkin  jälkeen sauna ja sapuska. Joulupäivän juhlan ehkä tärkein osa on ollut se että olimme  – pitkästä aikaa! – neljästään yhtä aikaa, rauhassa päivällispöydässä. Teinit kotona, ja lepo ja loma tuntuivat nekin hyvältä. Ruokapöydässä kalkkuna ei ollut kummoista, mutta glögikastike teki siitä gourmettia…

Jälkiruokaa ei paljon jaksettu. Crusted (suodattamaton) portviini  (suosittelen lämpimästi!) ja Apppenzeller sekä vadelmat! ovat kuitenkin maistuneet… Merry Xmas, Felice Natale… Joulu jatkukoon…

Niitä näitä

Kohti joulua

Olen yrittänyt saada junioriin vähän puhtia, joulupuuhiin avuksi ja pojan heti loman aluksi umpisekaisin hurahtaneen unijärjestyksen kohilleen.

Olen yrittänyt saada äärimmäisen realistisen, ei-niin-jouluihminen tyttären ymmärtämään sitä,  kuinka minusta on mukavaa laitella vähän kynttilälyhtyjä pihalle, tonttuja keittiöön, suklaakakkusia pakkaseen, lahjoja jemmaan,  punaisia pikkuliinoja pöydille,  kuinka ihanaa on kuunnella Andrea Bocellin uutta Christmas CD:tä (suosittelen).

Veimme joulukukkia ja joululimppuja naapuriin, ystäville, Jäälin mummulaan.  Joulua kohti siis mennään, mutta perhe vain nauraa minun tonttujutuilleni. Merkillistä.

Insinöörimiehen ja nuorten kanssa on joulutunnelman luominen välillä vähän repimisessä. … Väittävät ettei tonttuja muka ole! Pah!

________________________________________________________________

Insinööri kertoo lapselleen joulupukista
1. Maailmassa on noin kaksi ja puoli miljardia alle 18-vuotiasta. Joulupukin tuskin tarvitsee käydä ei-kristillisissä kodeissa (ehkä Japania lukuun ottamatta), joten jäljelle jää 350 miljoonaa alaikäistä.

2. Jos perheessä on keskimäärin 3,5 lasta, jäljelle jää 106 miljoonaa  kotia, joissa on vähintään 1 lapsi. Joulupukilla on 31 tuntia aikaa, kun ottaa huomioon aikavyöhykkeet ja maan pyörimisliikkeen. Se tekee  967,7 vierailua sekunnissa. Oletetaan, että kodit jakautuvat tasaisesti  ympäri maapallon, jolloin kotia kohden täytyy taivaltaa 1,17 kilometriä eli yhteensä 126,36 miljoonaa kilometriä. Pulkan täytyy siis kiitää 975 kilometriä sekunnissa tuhatkertaisella äänennopeudella.

3. Jos jokainen lapsi saa vaikka kilon painoisen nukkekodin, on kuorman paino 368 000 tonnia.

4. Jos lentävä poro kiskoo noin kymmenen kertaa enemmän kuin maassa hölkkäävä poro, tarvitaan 673 000 poroa pulkan vetämiseen. Yhteispainoksi saadaan 650 000 tonnia, jonka kiihdyttäminen ilmakehässä synnyttää niin paljon lämpöä, että porot palavat poroksi 3,46 tuhannesosasekunnissa eli kolmannen talon kohdalla.

5. Reen kiihdyttäminen 986 kilometriin sekunnissa synnyttää 18 000 G:n paineen, jolloin 115-kiloinen joulupukki muuttuu pulkan selkänojaa  vasten 2 142 627 kilon painoiseksi ja litistyy muodottomaksi mössöksi.

____________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 22
JOULURUUSU

Vanhemmuus

Nimpparit

Aamulla matkalla tarhaan

– Mitä haluaisit viedä tarhakavereille kun sulla on huomenna nimpparit? Pipareita, karkkia vai jätskiä? Vai leipoisinko taas nallekakun?

– En halua mitään viedä…

– No? Onhan ennenkin viety, ja muutkin tuo silloin kun niillä on synttärit tai nimpparit.

– Mutta kun haluan viettää nimpparit kotona.

– Jos ei kuitenkaan kun joulukin on niin lähellä, ja äidillä on vähän kiire töissä ja kiire kotona, ja isilläkään ei ole vielä vapaata. Keväällä sitten on synttärijuhlat.

– Mutta kun haluan. En tarvi lahjoja, mutta nimpparijuhlat!

– No hyvä on. Ei lahjoja eikä karkkia tarhaan, mutta saat kutsua kavereita kotiin, pidetään pienet nimpparikekkerit.

– Jeee!

________________________

Iltapäivällä matkalla tarhasta kotiin.

– No ketä kutsuit?

– Kaikki.

– Kaikki?

– Niin. Marjatta ja Heidikin [tarhan tädit] sanoi että kiva.

– Kutsuit siis koko tarhan meille?!

– En minä pienten puolelta – kun ne ei kuitenkaan osaa olla.

– Montakos teitä siellä isoilla onkaan?

– En tiiä. Henriikka, Kaisamari, Niko, Hannu, Iina, Ville, Ossi, Maija,  en muista kaikkia. …Ja Samppakin tulee.

– Kuka on Samppa?

– Se on se uus ope, joka osaa taikoakin!

– No hyvä. Kekkereillä on siis ohjelmakin valmiiksi.

– Joo.

_________________________

Ja niinhän äiti sitten otti töistä aamupäivän vapaata ja päiväkodin isojen puolen 18 lasta, 2 tarhantätiä ja harjoittelija-Samppa kävelivät joulukuun 21. päivän aamuna yhdeksän jälkeen T:n nimppareille vajaan kilometrin matkan tarhalta tien kautta ja pienen metsän läpi, jonne tontut (tai sankarin isä aamulla ennen töihin menoa) olivat käyneet ripustelemassa puiden oksille pieniä lyhtyjä.

Nimppareilla tarjottiin lämmintä kaakaota ja porkkananpätkiä, joihin liittyi aika pitkä historiatarina, Samppa taikoi ja lopuksi leikittiin vielä piparkakku-ukkoleikkiä ja kaikki saivat palkinnoksi piparit, joihin sai itse taiteilla koristukset. Sen jälkeen sankari lähti tyytyväisenä vieraiden mukana tepastelemaan tarhaan iltapäiväksi.

_______________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 21
HYVÄ TUOMAS JOULUN TUOPI … (ja kaikki kaverinsa kotiin!)

Niitä näitä

Harrastusten parissa

Aamun sarastaessa lenkille: uusi eilen ostamani halpis, reppuun mahtuva jalusta ja kamera mukana hautausmaalle. Pakkasta vaan niin paljon, että ei edes melankolinen mielentilani saanut minua kovin kauaa siellä viipymään. Kappelista otettua kuvaa oli mukava photoshopata. Yksi versio kalenterikuvana.

Laittelen tähän toisen vähän vähemmän apaattisen kuvan myös, jos sopii paremmin fiilistelyihisi. Jotta mansikoitako nuo punaiset? Eivät, vaan sellaisia mytteröitä, joita pyykkikuivurin suodattamista saa sen jälkeen kun on pessyt punaisia froteepyyhkeitä. 🙂

Lenkki jatkui: ensimmäistä kertaa ever kävin Oulun keittiömestareiden joulumyyjäisissä.  Enkä ollut siellä ainoa! Mökille vietäväksi ostin tuoremakkaroita, saaristolaisleipää, pari piirasta ja tämän päivän lounaaksi kaikkea pientä. Hyviä olivat. Ensi vuonnakin sinne, ehdottomasti.  Paljon ruokatuttuja tietysti.

Ruokatuttuja? Hmmm. Mitäs ne on? Minulla alkaa olla Oulun yhdistyselämässä enemmän ruoka- kuin historiatuttuja. Kertoo mistä? Harrastukset vievät enemmän aikaa kuin työ… ?

_____________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 20
JOULUKAPPELI

Lappi

Jouluostoksilla

Ostoksilla kiertely eivät ole mun juttu, puhelimessa olo ei ole mun juttu. Mutta tänään olen ollut viisi tuntia – viisi tuntia !! – kaupungilla ostoksilla. Ja puhunut puhelimessa monta puhelua. Merkillistä.

Molemmat tuottivat tuloksia: joululahjat on hankittu ja monta uutta asiaa opittu. Monta merkillistä asiaa.

Ostimme pehtoorin kanssa joululahjan kotiimme. Olli Joen maalaus, jota olen Neliö Galleriassa käynyt kolme-neljä kertaa katsomassa, on nyt meidän Festamme seinällä. Taulun nimi on ”Andalusian valo”.  Siitä on iloa pitkäksi ajaksi.  Andalusian valosta huolimatta ikävä mökin maisemiin kasvaa… Tiedän, että Hangasojalla on nyt pimeää, siellä valo on ihan erilaista kuin Andalusiassa, siellä on sinistä pimeää, mutta sinne on kova ikävä.

____________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n: o 19
Joulupuro
(klikkaa isommaksi jotta kuvasta näkyy valo)

Ruoka ja viini

Joulutaikina

Joulupullataikinaa tehdessä, kardemummaputkiloa avatessa hulvahdus lapsuudesta: kardemummaputkista tuli maailman parhaat (noin vaatimattomasti) hernepyssyt. Minun lapsuudessani kardemummanputkilot olivat lasia, eivät helposti sahattavaa muovia, eikä ihan jokaikinen kakara osannutkaan tehdä kardemummaputkilosta kunnon hernepyssyjä. Minä osasin. Erinäisten harjoituskappaleiden ja hyvän opetuksen jälkeen. 🙂

Jotkut tytöt osasivat tehdä kardemummaputkiloista jotain nukkekotikapineita tai barbi-vermeitä. Minä en niitä osannut, en todellakaan, mutta hernepyssyn osasin. Tosin vasta – kotipihapiirssä olleen – korjaamon miesten Keinä-Erkin, Paavolan ja Sampan opettamana. Heidän avullaan minäkin opin leikkaamaan putkeen tasaisen huulia repimättömän reunan.

Joulupullataikinasta puheenollen: onko minulla joku erityisresepti? Ei, ei ole. Joulupullataikinan teon ensimmäinen ohje on tehdä se ajan kanssa. Ainekset lämpenemään ajoissa. Paljon kardemummaa. Sokeria soveliaasti, mutta voita kunnolla! Jos sairastuminen sydän- ja verisuonisairauksiin on joulupullasta kiinni, niin olkoon! Neljänneskilo voita, vähintään. Siis voita, eikä mitään leivontamargariinia. Silloin harvoin kun pullaa leivotaan, siitä tehdään hyvää ja voilla. Diettiieineet on erikseen.

En muista, miten kansakoulussa pullataikina tehtiin, mutta merkillisen pimeässä tilassa niitä pullatonttu-ukkoja väännettiin. Aina 4-6  oppilasta kerrallaan pääsi tekemään. Oliskohan ollut kolmannella luokalla, jolloin pullatontun omilla enemmän tai vähemmän likaisilla pikku kätösillä tein, enkä edes ehtinyt oman vuoroni aikana tehdä sitä valmiiksi. Ope vaihtoi ryhmää, mutta meitsi taiteili omaa tonttuaan aina vain uuteen malliin. Lopulta se oli varmaan niin lämitty ja leivottu, ettei olisi kannattanut edes maistaa. Mutta voi sitä hartautta, millä sen tein…

Samalla hartaudella olisin mieluusti tehnyt tämänvuotisen joulusivunkin, mutta nyt ei ollut mahdollisuuksia. Joulusivu on kuitenkin jotensakin valmis. Käykäähän katsomassa sieltä joulutaikinoiden ohjeita. On siellä kalapatee, sorbetti ja viinivinkkejäkin. Ja kuvia. Tietysti kuvia.  … Joulunodotusta toivottelen

Joulureseptit ja viinivinkit 2009

_________________________________________________________________

Joulukorttikuva n:o 19
Tonttu joulutaikina kainalossa

18

Niitä näitä

Pikapostaus

17

Töitä, nuorten joululahjoja ostamaan pehtoorin kanssa (nuoret mummun kanssa kaupungilla syömässä), kotiin, karitsankyljyksiä äkkiä uuniin ja Provencen vihanneksia pannulle, sitten joulusivun editointiin, välillä limpputaikina nousemaan, joulusivua …

Jos käsi kestää ja pysyn hereillä, niin huomenissa on uusia reseptejä joulusivulla. Siihen asti surffailkaapa vanhoilla … 🙂

Tai kannattaa piipahtaa vaikka Tunturisuden joulusivuilla. Siellä PALJON mukavia joulujuttuja. Esimerkiksi Kotiliesi-lehden vuosi 1932. Historiaa siis. Mutta myös tarinoita, linkkejä, kalentereita, pelejä ja perinteitä. Hienoja kuvia ja jouluruokalinkkejä.

_______________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 17
JOULUTÄHTI