Tuulestatemmattua

Haluaisin lähteä jonnekin ”kotiseuturetkelle” ensi viikonloppuna. Sillä edellytyksellä, että on lämmin ja että minulla ei ole kovin paljoa ”kotiläksyjä”. Haluaisin jonnekin lähelle, luontokohteeseen. Hailuodon säästän touko-kesäkuulle, jolloin Luotsiravintolassa on uusi tuttu keittiömestari aloittanut. Koiteliin en nyt halua, se on ehkä enemmän syksyn kohde minun mielestäni. Liminganlahdella on nyt niin paljon lintuharrastajia, etten sinne halua. Sangille? Siellä ei ole tullutkaan käytyä piiiiitkään aikaan.

Mutta mitä muita niitä on? – Ei kovin kauas Oulusta, sillä tässä on viikon sisään tiedossa päiväseltään reissut jo Ylivieskaan, Raaheen ja vaihteeksi Kemiin. Mutta tästä läheltä joku paikka, missä voisi tepastella ja kuvailla? Ehkä eväsretkeilläkin? Jos saisin Pehtoorin mukaan.

Mies on tosin aloittanut puutarhatouhut. Oli tämä oma pääpuutarhuri tänään meidän Huvilan vierustalta pensaat pistänyt matalaksi. Ks. eilinen kuva: siinä oikealla pensaat ovat nyt mennyttä… Olivat kyllä jo rankamaisia, kuivia, notkollaan. Joten voi olla, että puutarhahommat on ykkösjuttu ja ettei innostu pihalta mihinkään lähtemään. Mutta jos olisi hyvä kohde ja erinomaiset eväät? Kertokaapa jos tiedätte, mihin voisi mennä. Vesielemetti (joki, järvi, meri) olisi arvokas lisäplussa. Ja tunturi, tai edes vaara, tai pieni mäki… edes. 🙂

Vappubrunssipaikka on jo valittu.

Aamulla, taas kerran turhan varhain, merenrannassa lenkillä: jäät olivat lähteneet. Tuosta vaan. Poikkeuksellisen aikaisin, usein vasta vapulta, myöhemminkin, mutta nyt, nyt ne olivat jo lähteneet. Hyvähän se on. Todella toivoin, että olisi ollut aikaa ajella systerin tykö Iijokivarteen katsomaan jäiden lähtöä joesta. Sovimme, että sitten ensi vuonna menen. Ensi vuonna pitäisi olla aikaa…

Tänään ”ylimääräistä” aikaa tuli siitä, että nuoripari ei tullut syömään, joten tyydyimme Pehtoorin kanssa eilisiin rääppiäisiin. Muutoinkin hieman poikkeuksellinen sunnuntai: vasta tänään (tavallisesti lauantaina) kävin äidin luona. Eilisen pavlovan rääppiäiset maistuivat muutoin jo kovin ruokahaluttomalle äidille, pitkään höpöttelimme kaikenmoista. Varmaan se, että on isäni syntymäpäivä, olisi täyttänyt 84 v., sai äidin muistelemaan …

Minä kävin jo eilen isän haudalle viemässä synttäriruusun, vähän siivoilemassa siellä, harjailin kiven, juttelin tietysti, kuulumisia kerroin kuten tapanani on, ja talven jäljiltä vähän roskia, lehtiä ja oksan kappaleita keräilin …

Ja samaa tehtiin Pehtoorin kanssa eilen kotipihallakin: meidän tontin toistakymmentä koivua ovat talven myrskyjen aikana pudottaneet oksia, paljonkin. Niitä keräilimme. Levittelimme lunta. Meillä pohjoisen ihmisillä on sellainen tapa: levittää lumikasoja, jotta sulaisivat nopeammin. Ja sulavathan ne. Tänään melkein kuuli kun nuo eilen kuvaamani mökkylät muuttuivat vedeksi.

Tänään iltapäivällä oli piazzalla niin lämmin, että pari tuntia siinä tarkenin vilttiin kietoutuneena istuksia ja lueskella arvioitavana olevia artikkeleita, kandiaihioita. Keväthän se!

Toisella puolen taloakin enää vähän lunta. Olisipa Huvila jo siivottuna, sinne voisi vetäytyä lukemaan loppuja nippuja… Mutta ei voi niin ei.

Ensi viikolla taas kaikenmoista uutta koettavaa, elettävää, – – elämme jännittäviä aikoja. Ja viimeisiä työkuukausia. Siihen liittyen ja muusta jännittävästä juttuja ensi viikolla; pysykäähän linjoilla. 😉

Eihän se nyt mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Töiden jälkeen piipahdin äkkiä kotosalla, vaihtamassa vaatteet ja vähän syökäisin, otin kauppakassin ja hurautin kaupunkiin. Auto Stockan parkkihalliin – valmiiksi. Ja sitten nopsasti pitämään ikääntyville luentoa.

Kuulijoita kourallinen (15?) mutta kiinnostuneita olivat, ja olipa kyllä taas mukava luennoida. Unohdan ajan, ja vain kerron historiasta, kerron tarinoita, kerron siitä, miten historiatietoa tuotetaan ja mistä kuvamme menneestä muodostuu. Kristillisten ja pakanallisten, kaupallisten ja valtiollisten, elinkeinoihin ja työhön liittyvien juurien nivoutumisesta vuotuisjuhlien viettoon. Siitä miksi vietämme Lucian päivää, tai miksi Vappua. Saan jopa keskustelua aikaiseksi. Ihan kaikkea, mitä olin aikonut en ehdi, mutta toisaalta saatoin hyppiä pätkien yli kenenkään huomaamatta. Aihe oli armollinen siinä suhteessa. Oli mahdollisuus luennoida, mitä halusi ja ehti. Ja puolitoista tuntia humahti. Kävivät vaatenaulakolla kyselemässä, mistä ensi syksynä tulisin puhumaan? 🙂

Se siis meni ihan ok. MUTTA.

Kun oli suunnitellut, että näin tilipäivän jälkeen, huolimatta ihan hirmuisesta hammaslääkärilaskusta, menen lopetettavalle Stockalle, jossa oli tänään 10 %:n alennus kanta-asiakkaille.

Olin jo odottanut tätä alennuspäivää tulevaksi, että saan ostaa itselleni uuden kevättuoksun, ripsivärin, ehkä jonkin jakun, joka EI ole musta tai harmaa, lautasliinoja, ison kukkakimpun viikonlopuksi, ja paljon herkkuja. Semminkin kun lauantaina saamme ruokavieraita.

Mutta!

Luennon jälkeen mennessäni kauppaan hoksaan, että – tämän yhden, tämän ainoan kerran ikinä – minulla on se kanta-asiakaskortti kotona. ARGH! No sitten, siis, lopultakin … taisin säästää. Ostin vain tarpeelliset herkut ja se oli siinä. Ei mitään humputteluja.

Vaikka kyllä minua harmittaa. Oikeesti.

Tulipahan todistettua, että on ihan tolkuttoman vaikea puhua ja vastailla kysymyksiin, jotka koskevat asioita, joihin olet viimeksi paneutunut noin kymmenen vuotta sitten. Huolimatta, että vähän olet kerrannutkin [omaa väikkäriä TAAS luin eilen iltasella aika pitkänkin tovin] asiaa. Ja kun et yhtään tiedä, mitä toimittaja aikoo kysyä. Onneksi ei sentään ollut suora lähetys. Paitsi, että minun mielestäni nauhalle ei ole tehty mitään. Vaikka suotavaa olisi ollut. No oli se pätkäisty kolmeksi kymmenen minuutin osaksi, joista ensimmäinen tuli jo alkuillasta ulos. Huoh!

Mutta myönteistäkin (joskin hyvin, hyvin kallista) on tänään tapahtunut. Minä olen saanut hampaat! Minulla on kolme uutta hammasta. Vajaan tunnin kesti asennus ja nyt tuntuu hyvälle, en ole enää lommoposki, ja on hyvin aikuinen olo kun on kaikki hampaat paikallaan, olkootkin sitten ruuvattuja. 😀

Aamupäivän hammaslääkärireissun ja radiohaastattelujen jälkeen tein sellaista, mitä harvoin: lähdin Linnanmaalta kotiin, pistin ovenpieleen lapun ”etätöissä koko päivän”. Oli pakko. Torstaiksi pitää saada kasatuksi valmiiksi esitelmä ”Vuotuisjuhlat arjen katkaisijana – Vapun, joulun ja juhannuksen sekä muiden vuotuisjuhlien historialliset juuret”. Aika pitkälle sitä jo mökillä kokosin, mutta duunissa ei ole ollut hetken rauhaa keskittyä mihinkään tuommoiseen, joten sitten tänään. No melkein valmis on.

Ensimmäinen luento on siis ylihuomenna Oulussa, ensi viikolla vuorossa Raahe ja Ylivieska ja sitten vappuviikon keskiviikkona Kuusamo. Tällaisesta rundista voi jo jäädä hiukan tienestiäkin: yhdellä luennontekemisellä, matka- ja päivärahojen jälkeen huolimatta sivutuloveroprosentista saattaa jonkinlainen korvaus työstä tullakin. Mutta jos tämmöisellä ”leipä on murusina maailmalla” -hommilla pitäisi maksaa vaikkapa vain aamuinen hammaslääkärilasku, niin päivittäisesti ja ympärivuotisesti saisin pari vuotta Pohjanmaata kierrellä. No tämäkin on näitä loppurutistuksia.

Sehän tässä taas on ollut tulppana, että olisi niin paljon tekemistä, ettei tiedä, mistä aloittaisi ja minkä suosiolla jättäisi pois, joten lopultakin aika vähän on tulosta tullut.

Satunnaisten kotitöiden, apteekki- yms. asioiden ja äidin luona käynnin jälkeen, kauppareissu(je)n seurauksena, kuitenkin saatiin parsakausi avatuksi; lounaaksi uusi tapa tarjota parsaa. Kunhan teen toisen kerran, niin sitten ohje ja kuvat. Nytkin oli erinomaista, mutta ei vielä oikein esteettistä. 😉

Ja sitten Limoncello di Casa tekeytymään. Ylivuotistakin on vielä jäljellä, mutta sitä ei taida olla tarpeeksi alkukesän kekkereille, joten uutta tekeytymään.

Viime vuonna tein tuohon Absolut Vodkaan, ja kyllä siinä makua on enemmän kuin Finlandia Limessä, jota en edes löytänyt tänään, joten uusikin satsi Absolutilla.

Ohje on täällä KLIKS. Se on kyllä niiiin helppoa ja nopsaa, että ihan ehdottomasti suosittelen tekemistä. Käyttöä on monellakin tavalla. (ks. ohje)

Vielä iltapäivällä emme olleet ihan varmoja lähdemmekö bileisiin, joihin oli kutsu käynyt.

Ihan erilaiset 50 v. – juhlat olivat tiedossa…

JP:n erinomaisen onnistuneissa kesteissä on oltu ennenkin. KLIKS

Siellä – kuten tänäänkin –  oli tämä auto…

Tänään Super Parkissa oli sali saatu juhlavaksi, tänään siellä soitettiin sellaista rockia, joka meistä kuulostaa ainoalta oikealta.

Olihan mukava nähdä paljon tuttuja; meidän tutut enimmäkseen paistinkääntäjiä kuten juhlakalukin. …

Suurin osa liki tuhanteen nousevasta vierasjoukosta olivat enemmän sankarin rocki- kuin ruokaystäviä, mutta eihän se menoa haitannut. Päinvastoin.

Varsinkaan niinä hetkinä kun sankari itse heittäytyi rumpujen taakse tai vieraiden joukkoon.
Varmastikin juuri nyt siellä on meno ylimmillään, mutta me jo kotiuduimme.
Tylsiä olemme, mutta vanhat ei nyt vaan jaksa….