Niitä näitä

Miljööstä toiseen

Lauantai? Välipäivät? – Olen varma,  etten ole ainoa, jolla on viikonpäivät ja juhlapyhät aika lailla sekaisin tällaisena vuonna, jolloin joulu on keskellä viikkoa.

Monena vuonna olemme lähteneet jo toisena joulupäivänä ”tapanin ajelulle” kohti pohjoista, kohti mökkiä. Tänä vuonna ei lähdetty: ei kiirettä sinne, eikä sieltä pois. Monestakaan syystä. Lähdemme vasta huomenna. 😅

Tänään onkin sitten ollut vähän touhupäivä. Kauppa-asiat, kampaaja (eivätkö kaikki käy kampaajalla väriä ja huoliteltua leikkausta hakemassa ennen mökille vetäytymistä? Ennen kuin lähtee pohjoisen kaamokseen hiihtelemään pipo päässä ja saunomaan päivittäin? Ennen kuin lähtee ”erakoitumaan” ukkelin kanssa, elelemään mökissä kaksistaan? – No minähän käyn!  Olisipa ollut aikoja ennen joulua; ei ollut, mutta onneksi tänään. Voin siirtyä ensi vuoteen ilman liki röllimäistä hiuksistoa!)

Kaupungissa myös ruokaostoksilla, vähän muutakin mökille vietäväää… Ja kotona joulun purkamista. Ainakin useimmat tontut pääsivät jo tänään vuosilomalleen. Ja joulukukat mökille jatkamaan kukintaansa.

Täällä blogissa siis luvassa kuvia kaamoksesta, kaikesta siitä uudesta, mitä Saariselällä on parin kuukauden aikana tapahtunut.

[otsikkokuva viime vuodenvaihteesta]

Niitä näitä

Ruokajuhlaa edelleen – ja E.!

Johan se päivä pitenee, vaikka eipä aurinko keskipäivälläkään kovin korkealle kapua. Mutta aika lupaavasti, jopa toiveikkaasti se kuitenkin paistoi. Joulukuun aurinko talvipäivänseisauksen jälkeen, puolenpäivän aikoihin on tällainen.

Liukasta ja röpelöistä oli, joten nastakengät olivat ihan mahdottoman tarpeen ja hyvät. Kaikkinensa: ulkoilma ja liikkuminen tuntui hyvälle – ja jotenkin hassusti ansaitultakin. 

Aamupäivällä on pieni ilon hetki, jo ennen lenkille lähtöä: Emmiliini piipahti vielä tänään, joten ehdimme vähän tonttuja ja jouluvaloja vielä yhdessä katsella.  

Jostain, täysin arvoituksellisesta syystä, päätin tänään tehdä meille kahdelle ”Kuhaa Walewska”. Pehtoori kävi hallista hakemassa kalaa (myös mökkireissua varten) ja minä kokkailin. Ohje Hätälän kalaruokareseptiikkaa, joka on ennenkin tullut todetuksi hyväksi kokoelmaksi kalaruokia tehdessä.  Walewska vaikuttaa vähän monimutkaiselta: on ensin erikseen tehtävä perunamuusi, on kypsennettävä kala ja vielä tehtävä juusto-sienikuorrutus. Siis kolme osaa, josta sitten lopuksi liitetään yhteen ja gratinoidaan uunissa. Vaikuttaa isotöiseltä, ei kuitenkaan ole. Ja mikä parasta, tämän voi tehdä valmiiksi tunteja ennen tarjoilua, ja sitten kun vieraat tai ystävät ovat pöydässä  vuoka toviksi uuniin ja voilà! ruoka on valmis tarjoiltavaksi. 

Alunperin ruokalaji on (kai) tehty merianturasta. Ja juustogratiinissa pinnalla on keisarillisissa kattauksissa ollut hummeria ja tryffeleitä, mutta korvasin ne vaatimattomimmilla ja edullisimmilla raaka-aineilla (Hangasojan tatit ja pakastekatkaravut pelittivät oikein hyvin). Nimensä tämä klassikkoruoka on saanut Napoleonin rakastajattaren (puolalainen kreivitär Marie Walewska (1786–1817)) mukaan.

Ja Engel!! Pitäisiköhän joku patikkareissu suunnitella taas Alsacen kukkuloille. Engel ja moni muu Alsacen viini on meille kovasti mieleen. Tätä rieslingiä ei olla ennen ´tavattu´, mutta soisimme jälleen kohtaavamme.

Mutta ennen Alsacea ja ennen Keski-Eurooppaan suuntautuvia haaveita/reissuja, meillä on tammikuussa tiedossa/aikeissa ensin mökkireissu (vihdoin hiihtämään??) ja loppukuusta myös vuoden 2025 ulkomaan reissu!

Joulu

Hiljalleen joulusta luopumista

Syksyllä suuret tuulet! Sellainen tuli mieleen tänään keskipäivällä kulkiessa Rajakylän ja Mustasuon liukkailla teillä. Ilma tuntui tuulenpuuskista huolimatta jotenkin väljähtyneeltä, niinkuin tänään joulukin. Tunnelma on hailakka, tosin illan tullen vain kaipaileva. Ikävähän se jo…

Lämpöasteisessa, eilisen vesisateen jälkeen, lumipeitteet menettäneessä lähiömaisemassa tepastellessa (ja jälkikasvua vielä aatellen) tuli väistämättä miettineeksi muutakin kuin nastakenkien jälkiä jalkakäytävillä. Mielessä olivat hiilijalanjäljet, vesisateiset joulut ja lastenlasten elämä silloin kun he joskus mahdollisesti ovat isovanhempia… ehkä juuri sää teki tapaninpäivästä vähän ”vesittyneen”.

Toisaalta kun takana on viiden päivän juhlaruokakokkailu brunsseineen – olkoonkin että hyvin paljon olin tehnyt puolivalmiiksi – niin tänään jo ihan mukava kaksistaan omiin ”asetuksiin” järjestelyssä kodissa elellä ja kokata. Semminkin kun viimeöinen uni oli piiiiiitkästä aikaa riittävä. Sellaista osaa arvostaa kun on ollut vähän aikaa ilman.

Tavallaan jouluruokaa vielä tänäänkin: pizzaa, johon tein tomaattikastikkeen luomusti, itse, ja sitten kaikkea rääppiäistä: graavilohiviipaleet, savuporoa, katkoja, juustojen jämiä… Tuli ehkä parasta – oikeasti – kotipizzaa ikinä.

 

[Otsikkokuvassa kotipiha aattona. Enää ei todellakaan ole noin kaunista, kimmeltävää.]

Joulu Ruoka ja viini

Nyt joulu

Joulu. Onhan se vielä, itse asiassa juuri NYT.

Taas kerran havahdun siihen, että joulu on parasta sitä odottaessa, tai sitä kohti mennessä. Kuinka usein olenkaan lainannut kuuluisaa maailmankirjallisuuden tunnettua hahmoa, joka toteaa: ”Hetki ennen hunajapurkin avaamista on paras”.  Nalle Puhin lähtemättömään lausahdukseen voisin oikeastaan lisätä, että jännittävin. Elämä on opettanut, ettei voi toivoa mahdottomia, se on opettanut varomaan luottamista siihen, että kaikki sujuu hyvin, se on ehkäissyt kuvittelemaan, ettei tapahtuisi jotain odottamatonta. Aina on osattava epäillä, tuleeko kaikki sittenkään menemään niin kuin toivot, luulet, ajattelet. Aina voi ja usein sattuukin jotain odottamatonta, ikävää, peruuttavaa…

Ja kuinkas sitten kävikään!! Me kaikki yksitoista olimme kuin olimmekin yhteisen, ison, aika juhlallisenkin joulupöydän äärellä. Nauravaisen, aika ajoin aika ääneekkäänkin perheen kesken. Mutta me kaikki, yhdessä, ilman flunssia tai muuta akuuttia huolta. Ja Emmiliinikin viihtyi vallan mainiosti. Semminkin kun serkut pitivät seuraa ja leikkivät kaverina lattialla aina kun oli taukoa ….

[Kuvassa on Totti. Meidän uusin tonttu, jonka ostin Pienestä joulupuodista jo marraskuun puolella. Se on kohta kuukauden kiikkunut takkahuoneen katosta. Ja saanut ihastuneita kommentteja osakseen. ]

Ruoka oli hyvää.  Perinteistä. Ainakin meillä perinteistä. Paitsi jälkkäri. Sisareni toi tullessaan kakun! Eikä mitä tahansa suklaakakkua tai kermavaahtokuorrutteista höttöä. Tällainen taideteos, installaatio, käsityötaidon ja kärsivällisyyden hedelmä, ”herkkukori”. Ja nuo macaronsit!  Eikä siinä kaikki: siihen kuului kolme pientä leivoskakkua kaikille pöydässä olleille muksuille. Kolme pikkutäykkäriä lapsille. Emmiliinille tietysti sokeriton. Olimme tovin ihan hiljaa kun näimme sen.

 

 

Jouluaatto 2024

Parmesankeksit
Lohimousse ruisipsillä
Kurkkua ja pateeta
Cheddarkalat

Graavilohta
Mätimoussea
Mustaherukkasilliä
Fenkolisalaattia
Paahdettuja perunoita

Lasten oma salaatti

Saaristolaisleipää
Joululimppua
Suolakidevoita

Poronpaistia ja kastiketta
Korvasienimuhennosta
Lanttulaatikkoa
Porkkanalaatikkoa

R:n Joulukakkua  (kuvissa)
Rolling Cheese ( Gorgonzola Dolce ja La Tor)

Ehkäpä huomenna kerron jotain viimeisen viikon aikana nautituista viineistä, vaikka vinkkinä uudenvuoden illallispöytään.

 

Joulu

Aatonaattona valmistellen ja jo nauttienkin

Aamupalalla oltiin Järvenpään pikkuperheen kanssa. Tuntui jo joululta.

Yhdessä lähdimme Jäälin isomummua katsomaan ja vähän jouluruokia viemään: Emmiliinillekin jo toinen kerta siellä, mutta vähän arkailuahan se. Hyvähän oli käydä sielläkin.

Pikkuinen ja isänsä lähtivät päikkäreille jo meille, mutta me Pehtoorin ja Esikoisen kanssa kävimme vielä haudoilla, melkoinen myräkkä oli juuri tuolloin.

Jatkettiin Kauppahalliin, jonne olimme onneksi tehneet kaloista ennakkotilauksen. Olisi jonottaessa hyvinkin tunti mennyt. Me heippasimme kauppiaat, kummipojan ja siinä samalla tavattiin tuttu vuosikymmenten takaa. Olipa mukava kohtaaminen sekin.

Vielä vähän tonttuilua ja kierroksen lopuksi vielä kerran ruokakauppaan! Ruokaa tarvitaan, onhan meitä on huomenna 11 henkeä joulun ruokapöydässä: hyvin perinteiseltä menuni vaikuttaa. Mikäpä siinä. Eikös se vähän niin jouluisin ”kuulu” ollakin? Ja mikäpä minulle mieluisampaa kuin saada koko perhe koolle.

Iltapäivä leppoisasti, vähän valmistellenkin, E:n touhuja katsellen. Hyvin on äitinsä oloinen samanikäisenä… 💕

Reseptit Ruoka ja viini

Joulun tunnelmaa jo tänään

Koko päivä Emmiliinin ympärillä, me kaikki.

Aamupäivällä eno ja serkut tulivat hekin meille. Oltiin vaan, ja katseltiin lasten touhuamista. Eepi varsinkin oli hyvin iloinen ja touhukas, kun vihdoinkin sai kunnolla olla serkkunsa kanssa. Mummin elämässä tällaiset ovat mahdottoman tärkeitä hetkiä, rakkaita hetkiä.

Tänään iltapäiväruoalla muonavahvuus oli vain viisi, mutta kuitenkin vähän sellaista juhlaruoan oloista värkkäilin. Alkuun suupalat, joissa torttutaikinaa alla (2 levyä), päälle auramurua, päärynäsuikaleita ja sitten vielä munalla voitelu ja uuniin 12 minuutiksi.

Nämä sopivat hyvin myös päivän tuhdin keiton oheen. Keitin kattilallisen ”Jouluista tomaattikeittoa”. (Ohje linkin takana)

Esikoinen ja miehensä tykkäsivät. Ja myös maritozzit maistuivat. Meillä oli viime pääsiäisenä näitä maritozzeja eka kertaa, – eihän ne varsinaisesti pääsiäiseen kuulu, vaan nimenomaan joulukuun ruokakalenteriin.

Maritozzien historiaa ja resepti on TÄÄLLÄ.  Tänään meillä oli tarjolla nimenomaan suolaisia, graavilohimoussella täytettyjä. Eivät vaikeita, mutta vaatii toki tovin aikaa. Mutta kyllä kannatti.

Miten jos vaikka uudenvuoden pöytään tekisit?

Isovanhemmuus Joulu Ruoka ja viini Vanhemmuus

Onnen päivä – kaikki kotikotona

Oulussa on lunta. Kimmeltävät hanget. Tyventä. Ja talvenpäivänseisaus, vuoden lyhin päivä.

Oulussa ovat kaikki kolme lastenlasta.

Kaikki hyvin.

 

~~~~~~~~~~

Heräsin taas liian aikaisin. Mutta toisaalta – olin taas sinisen hetken aikaan liikkeellä. Tepastellen ja kameran kanssa. Pimeä ei ole minua häirinnytkään, mutta ei haittaa vaikka valoa tuleekin lisää. Toisaalta… Jos/kun viikon päästä lähdetään pohjoiseen, on kaamos vielä tosiasia. Ei haittaa sekään.

Kauppahallista hain kalaa, huomiselle.

Toripolliisi on päässyt tänä vuonna valokeilaan. Se on – vihdoin – valaistu, joten sen saa talvikuviinkin helposti näkyviin.

Tänään meillä jouluruukkua, (kaupan, ei niin hyvää kalkkunan paistia), ranskalaista pateeta, kaikkea pientä ohessa ja ennen. Ja jälkkäriksi suklaa-kirsikkakakku! Jo sitä tehdessä tuli itsellekin painoa varmaan kilo lisää! Voita, sokeria, valkosuklaata, kermaa, sokeroituja kirsikoita, — kaikkea. Ja olihan se hyvää. Tämmöinen pala jäi seuraavaan päivään…

Aihioni jouluhalosta sai jäädä pakkaseen. Se ei ollut ihan onnistunut aihio. 🙁 Mutta synttärikakku (Vävyn synttärit), nimpparikakku (Juniorin nimipäivä) ja Eepin etukäteisnimmarikakku oli hyvää. Ja täyteläistä!

Mutta ruoka oli sivuseikka. Parasta oli nähdä serkukset keskenään. Yhdessä. Yhdeksänvee ja kuusivee leikkivät, opettivat, juttelivat yksveen kanssa. Emmiliini tottui aika pian ympäröivään huomioon, ja tuntui jopa nauttivan seurasta. Hyvä, että lapset ehtivät syödä mitään.

Ja minä olin tyytyväinen, että olin tehnyt melkein kaiken valmiiksi: sain olla läsnä melkein kympillä. Näitä hetkiä tällä poppoolla kun ei ole turhan paljoa. Nyt on hyvä. Taisin jo sanoakin.

Joulu Oulu

Kaupungilla ja keittiössä

Pitkäperjantai? Eikun pitkä perjantai. Päivään on mahtunut paljon! Aika varhain heräsin, aika varhain olin kaupungilla kameran kanssa. Talvinen aamu, valoja ja joulua pitkin Oulun keskustaa. Kiertelin pitkästi toista tuntia pitkin poikin keskustaa.

Ensimmäistä kertaa on Rotuaarille (kävelykatu keskustassa) tehty joulumetsä. Kun siinä tovin pyörin ja kuvailin, tuli mieleen kuinka pentuna, lapsuudessa siis, samoilla sijoilla oli tärkeää päästä käymään. Silloin ei ollut kuusimetsää, vaan tässä samaisessa kohtaa oli Sokoksen aukio (= parkkipaikka). Ja Sokoksen jouluikkunaa päästiin joka joulu katsomaan, ehkä parikin kertaa. Ei ollut liikkuvia osia, kuin ehkä yksi, mutta kaikki näyteikkunassa oli satumaista, jouluista. Tuliko siihen jostain äänetkin, vai kuvittelinko vain?

Parin päivän lumisateet ovat tehneet kaupunkimetsänkin tunnelmalliseksi. Ja kun kerran on metsä niin on tietysti myös laavu!

Melkein pitäisi patikointiharrastuksen vuoksi käydä tulistelemassa joku päivä tulla. Makkaratikutkin näyttävän olevan valmiina. Hassua, mutta aattelen että tunnelma olisi vähän eri kuin vaikkapa Sivakkaojan tai Aittajärvien laavulla. 🙂 Mutta toisaalta, ihan mukava idea ja vaikka lapsiperheille mukava ulkoiluhetki käydä retkellä.

Kaupungintalon edusta on (sekin) lämmitetty, joten lunta ei paljon näy, mutta komea kuusen oksilla kuitenkin. Ja se, mikä tässä kuvassa on uutta, on tuo tornissa näkyvä luku: 377. Arvaatko/tiedätkö, mihin se viittaa? – Sen verran on vuoden 2026 alkuun ja se merkitsee, että Oulusta tulee Euroopan kulttuuripääkaupunki!

Loppupäivä onkin sitten mennyt keittiössä ja kotona jouluun valmistautuessa. Järvenpäästä tulee huomenna Emmiliini ja vanhempansa, joten kun kerran aikaa on, olen laittanut heille vierashuoneen ja yhtä sun toista muuta valmiiksi: mainostin, että täällä on All inclusive -palvelu, suklaat tyynyille. 🙂 Että odotanko? No ehkä vähän. Olen koettanut pidätellä riemua siitä, että ”kaikki” ovat aattona täällä. Pidätellä siksi, että tiedän kokemuksesta, että aina voi sattua jotain. Jos on yksi päiväkotilainen, yksi eskarilainen, yksi alakoululainen, kaksi jouluruuhkaisessa palveluammatissa olevaa ja koko Suomi vilisee tauteja, niin  …. Mutta päivä kerrallaan.

On jo joulunaika! 🎄

Niitä näitä

Ennen kirjahaastetta musiikkia – joulu!

Eilen julkaistiin ensi vuoden Helmet-lukuhaaste 2025 (Ks. alla).  Yleensähän julkistus on vasta joulukuun lopussa, mutta nyt jo ennen joulua – hyvä näin. Mielelläni taas yritän tätä seurata ja kirjat haastekohtiin valita. Neljänä edellisenä vuonna olen näin tehnyt, ja yhteensä 200 kirjaa ”haastettuna” kuunnellut, ja muutaman niistä oikein kirja kirjana lukenutkin.

Nyt onkin – ehkä – pieni tauko kirjojen kuuntelussa koska
a) tulee joulu ja on seuraa ja tekemistä
b) eilen valmistui viimeinen joululahjaneule, joten illat takkahuoneen lepotuolissa islantilaisneuleita tikuttaen ja kirjoja kuunnellen ovat nyt tauolla
c) Book Beatista ei ole nyt tähän hetkeen löytynyt oikein innostavia romaaneja tai tietokirjoja (äänikirjapalvelusta olen jo pitkästi yli 700 kirjaa kuunnellut)
d) nappikuulokkeissa on tänäänkin leipoessa ja neulelahjoja paketoidessa (viisi puseroa ja yksi pipo) soinut Jarkko Ahola. Minähän jäin viime viikon konsertin jälkeen ihan koukkuun: kuuntelin jopa elämänkertansa viikonloppuna. 😅 Joten Aholalta nyt myös muutakin kuin joululauluja. Ei Teräsbetonia kuitenkaan, mutta Nessun Dorma, Minä olen muistanut, Alone  …

Mutta joulun jälkeen on taas kirjojen aika: tänään ja eilen on satanut niin paljon lunta, että toiveet hiihtämään pääsystä vahvistuvat ja laduilla kuluu kirjoja. Ja viimeistään mökille mennessä on joku isompi neule varmasti jo alulla: vaikka sitten lisää tyynyjä jämälangoista.

Seuraavat päivät jouluun laskeutumista ja paljon yhteistä aikaa perheen kanssa. 🥰🥰🥰

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Helmet-lukuhaaste 2025

1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

2. Fantasiakirja

3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

4. Kirjassa valvotaan yöllä

5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe

7. Hyvän mielen kirja

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä

9. Kirjassa on konflikti

10. Kirjassa käydään elokuvissa

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla

12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa

14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon

15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon

16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo

17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa

19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla

20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja

21. Kirjassa on muusikko

22. Kirjassa lomaillaan

23. Pidät kirjan nimestä

24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme

26. Kirjassa on itse valittu perhe

27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

28. Kirjassa ollaan järvellä

29. Kirjailijan viimeisin teos

30. Kirjassa on häät tai hautajaiset

31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä

32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin

33. Kirjassa ratsastetaan

34. Kirjassa on tunnettu rakennus

35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto

36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa

37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä

38. Elämäkertaromaani

39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen

40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys

41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää

42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja

43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste

44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)

45. Kirjassa on isä ja tytär

46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen

47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt

49. Kirja on julkaistu vuonna 2025

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä