Tuulestatemmattua

Kaamoksen jälkeen

Kuten eilen jo kerroin, tänään kaamos on ohi Saariselällä: auringonnousu 7.1.2025 11:53.

Sitä juhlistamaan hankkiuduin hyvissä ajoin kuvailemaan Kaunispäälle, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Ja meitähän oli moniakin odottamassa auringon pilkahdusta Nattasten takaa. Ikinä ennen näkymä ei ole ollut tällainen. Aika jännä tämäkin!

Hissi pyöri, eikä ollut kuin rapiat – 10 C, eikä huipulla paljon tuullutkaan.

Noh, ei ollut huolta, että kuvat ylivalottuvat!

Puolenpäivän jälkeen oli ajeltava Ivaloon. Valitettavasti.

Sieltä palattua ehdin vielä ladulle. Eikä enää pakkassumu haitannut näkyvyyttä. Oli valaistulla ladulla sinisen hetken hiihto.

Kuinka olikaan 💙 .

Mökkielämää

Kirjallisia harrastuksia

Kirjoituspöytähommia tänään.

Mökin pikkukamarissa on kirjoituspöytäkin, mutta se on enempikin läppärin säilytyspaikka kuin että sen ääressä mitään tulisi varsinaisesti tehtyä. Läppäri pirtin pöydälle ja siinä sitten kuvien editointia, posteilua, postauksia, pieniä kirjoitushommia, surffailua. Milloin mitäkin.

Tänään tiedonhakua pientä artikkelia varten ja edelleen prujun tekoa: meillä (minulla) on vuoro järjestää viinikerhon maistelut parin viikon päästä, joten sitä varten. Ja keksinpä niin uuden, ainakin itselle melko tuntemattoman alueen/rypäleen/tuottajan viinejä, että on itse opiskeltava aika lailla jotta pystyn maisteltavista kertomaan ja prujun tekemään. Viinit tilasin ulkomailta jo viime viikolla. Ja maisteluun sopivaa illanistujaisruokaakin pitäisi keksiä, ohjeita löytää. Siis harrastuksen parissa – nyt vain teoreettisesti kylläkin.

Ja myös toisen harrastuksen parissa: hiihtelin Pieranvaaran huipulle. Ja lähtö – tietysti – suoraan mökkipihasta. Olipa nyt ensimmäistä kertaa tälle reissulle oikein luistoakin. Pakkasta kohtuullisesti (- 10 C) joten ei narisevaa, kuivaa keliä. Mukavahan se.

Illansuu on mennyt lukiessa. Ei mitään äänikirjakuuntelua, ei mökkidekkareita tai Lapin historiaa, vaan historiallisen romaanin käsikirjoitusta. Mielenkiintoista.

Tänään on täällä kaamoksen viimeinen päivä:
huomenna nousee aurinko!
Auringonlasku 4.12.2024 12:22.
Auringonnousu 7.1.2025 11:53.

Mökkielämää

Leppoisa loppiaisaatto

Loppiaisaatto.

Sehän on Shakespearin näytelmä. Tänään ei mitään niin melankolista tai komediallista, – ei mitään teatraalista koko päivässä.
Loppiaisaattoon liittyy ikäviä muistoja perhe-elämästä teinivuosina. Ei mitään sellaistakaan tänään, päinvastoin. Mutta joskus soisi unohtavansa enemmänkin kuin jo tekee.
Loppiaskaronkassa Oulun Vaakunassa on kerran vai kahdesti oltu. Ruoka kohtuullista, happening aika lailla – hmmm – pönötystä. Toki minullakin oli joku juhlakolttu ihan sitä varten, eikä oikeastaan mitään turhaa moittimista illassa. Ja vuosi oli? 1988? Iskähän se meidät sinne ”piffasi” kuten hänellä oli tapana sanoa.

Tänään loppiaisaatto mökissä ja metsässä. Ja kuinka onkaan ollut hyvä. Molemmissa. Metsässä ja mökissä.

Aamupäivän värkkäilin prujua tulevaa tapahtumaa varten, ja puolelta päivin, kun pimeä oli jo vaihtunut harmaaksi ja pakkasta oli enää ´naurettavan´ vähän (= -16 C) oli vihdoin aika päästä ladulle. Ja mihin ladulle! – Ihan uusi latu! Kiitos vielä siitä!!

Lähimetsän läpi Rönkönlammelle. Kauniin, lumisen, hiljaisen, melkein kuin oman metsän läpi hissuksiksiin hiihdellen, kiitollisena, nautiskellen. Ja Rönkönlammelta vielä kohti paliskuntarajaa, kauemmas en tohtinut, paluumatkalle metsän läpi ei ollut mukana lamppua – ensi kerralla sitten., vähän arvelutti pimeän tulo. Kahdelta jo hämärtyy, ja kolmelta on jo aika pimeä.

Juuri nyt kaikki hyvin. (aika rohkeaa uskaltaa sanoa ääneen, mutta en malta olla kertomatta. Hyvistä asioista voi kertoa, eikö?)

Jotain helppoa, hyvää, omanlaista meille päätin kokata. Ja siitähän tulikin ihan juhlaruokaa. Simppeliä, hyvää. Kahden hengen kynttilädinner. 😀

Tattirisottoa ja paistettu halloumi – marinoitu tomaatti -salaatti. Maistui. Helppoa, hyvää, kohtuullisen kalorista (mutta sitä ei lasketa!). Kaamoksessa tarvitaan ravintoa tavallista enemmän. Varsinkin jos pääsee hiihtämään. 😀

Huomennakaan aurinko ei täällä nouse. Mutta ei se haittaa. Pyhäpäivä vielä huomenna. On mahdollisuus nauttia ja iloita siitäkin!

Niitä näitä

Pakkaslauantaina ”sijaistoimintoja”

-35 C. Aamukahdeksalta terassin iso mittari näytti karuja lukemia.

Lauantai. Taas viikonloppu, jo eilen aamupäivällä siivoilimme, petivaatteet pöpökarkotukseen pakkaseen, kaamosajan viikkosiivoukseen ei kauaa mennyt, joten tänään ei edes siivouspäivä. Siis mitä mainioin päivä ajella Ivaloon kauppa-asioille. Perinteiset: K-Market, Apteekki, Alko, Ekstrapiste ja sitten minulla vielä yksi kalenteritoimituskin.

Ivalo oli täysin autio! Ei raitilla, eikä kaupoissa ketään! Oikesti noissa kaupoissa oli ehkä 10 asiakasta – yhteensä! Ja me oltiin siellä kuitenkin vasta puolenpäivän aikaan.

Palattuamme Pehtoori lähti vielä kylille, Aurora-polun kiertämään ja muutenkin kävelemään keskustaan. Minäkin uhmasin kylmää, ja tepastelin kameran kanssa Hangasojantiellä. Ei se kauaa ollut mukavaa, vaikka oli kuinka kaunista. Värejä ja valoa, pastelleja ja harmaa ja valkoista,

Illansuussa hoksasin koettaa ”hyötyä” kireästä pakkasesta ja vielä lähteä ulos. Edes terassille.

Oli arvatenkin, mitä parhain sää puhallella jääsaippuakuplia. Edellisen – onnistuneen – kokeilun tuloksia on täällä.

Tänään tuli IHAN erilaisia kuin ennen. Se johtui varmaan siitä, että tein puhallettavan litkun vähän muunnellen aiempaa reseptiä. Ja siitä että jos/kun sain pallon ehjänä alustalle se jäätyy todella nopeasti.

Jääsaippuakuplaneste:
60 ml vettä
50 ml Fairya (tänään punaista, joku ekstraversio)
50 ml glyserolia (apteekista)
20 ml siirappia (tällä kertaa glukoosisiipappia)

Taskulampulla ja kuvakulmalla kupliin sai erilaisia sävyjä, ja sitten vielä kuvankäsittelyssä taiteellista vaikutelmaa… 🙂

Klikkaa ensimmäinen kuva auki, näet kuplat isompana. Kuvan alla näkyy numero, jolla voit äänestää.

Mikäs näistä on sinun mielestäsi hienoin? Tein oikein äänestyksen tätä varten.

Klikkaa suosikkisi ja olisihan se kiva kommenteissa lukea arvosteluperusteet!

Äänestysaikaa vaikkapa ensi keskiviikkoon asti.

Lappi Mökkielämää

Mökkinaapureista tutuiksi

Pakkasta melkein sietämättömän paljon. – Nyt iltayhdeksältä terassin mittari näyttää – 34 C. Eikä se juuri alle 30-asteen ole ollut koko päivänä. No, olemme yrittäneet ottaa tämän mahdollisuutena, emme uhkana tai esteenä.

Jo eilen olin sopinut ja ennakoinut tilannetta, ja kutsunut Hangasojan eteläpuolelta mökkinaapureita käymään. Ei ihan naapuruksia olla, mutta on jo tavattu aiemmin puronvarressa. Ja tämä bloginihan se meidät toisiimme hoksautti. Yhteisiä kytköksiä myös vanhempiemme ja onnikkaliikenteen kautta. Näillä kairoilla, itse asiassa nelostien varressa 🙂 on tuolla puolen puroa ja tällä puolen puroa tykästytty oleilemaan silloin, kun on mahdollista, Lapin hulluuteen ja pohjoisen luontoon hurahdettu.

Puolin ja toisin opittiin uutta mökkimaisemista ja sen ihmisistä ja historiasta.

Lähes joka ilta ja yö Aurora pro-sovellus on ilmoittanut mahdollisuudesta nähdä revontulia, 7/7 tai 61 %, ja minähän olen pihalla piipahdellut kameran kanssa ja ilman harva se ilta. Eikä tämän kummoisempaa ole tallentunut. Vähän sellainen olo tuli, että ovatko nuo edes revontulia, vai jotain avaruudesta tulevia valoja?! Tänään en pihalle pompi, olkoot vaikka kuinka komeita vihreitä taivaita tai punaisia koronia. Olkoot pakkasessa!

Lappi Mökkielämää

Pakkaspäivänä pois laduilta

Pakkanen.
Iltapäivällä jo -30 C. Möröltäkin hymy hyytyi, vaikka ”Mörön luulisi tuntevan olonsa kotoisaksi tässä säässä”
kuten Pikku Myy totesi jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu.

Ei puhettakaan että olisin lähtenyt ladulle. Joku roti tässä hiihtointoilussakin. Lähdimme kuitenkin kylille käveleskelemään: molemmat omille reiteille, kunnes sitten raitilla kohtasimme.

Saariselän keskustan ”checkpointilla” = latujen ja polkujen lähtöportilla ei ollut ruuhkaa.

Tuosta kohtaa usein lähdetään, reittejä on monia.

Vaikka tunturiin ei tänään mentykään, ollaan Kiilopäälle tänäänkin kavuttu! Mitä ihmettä? – Katsoimme äsken kaksi viimeistä jaksoa Peltsi ja Osmo -sarjasta. Se on liikuttava, kirjaimellisesti kahdellakin tavalla.

Parasta antia on nähdä isän ja pojan dialogi ja luottamus, keskinäinen rakkaus sekä rakkaus luontoon ja liikkumiseen. Lämpimästi suosittelen. Viimeinen jakso vie Rautulammelle ja Kiilopäälle. Oi, että! Peltsi ja Osmo olivat syksyllä juuri tuota viimeistä jaksoa tekemässä täällä yhtä aikaa meidän kanssa. Silloinhan me ei nähty, mutta tänään katsottiin telkkarista kuvausten tulos.

Mökkielämää

Haahuilu netissä hiipukoon hieman

Uusi vuosi, uudet lupaukset.

Minä en yleensä tee uudenvuodenlupauksia. En siksi, että sellaiset asiat, joista yleensä tehdään lupauksia, pitäisi hoidella tai ainakin yrittää hoidella ilman kalenteriin tai vuoteen tai johonkin tiettyyn aikamäärääseen sitomistakin. Tai ainakin kai useimmat niistä.

Esim: reilut neljäkymmentä vuotta sitten tein tupakkalakon touko- vai oliko se elokuussa? Se on pitänyt. Ei se alku helppoa ollut, olinhan nuoruusvuosinani ehtinyt hyvinkin jäädä tupakoivaksi. Mutta ei siihen auttanut uudenvuodenlupaus. Lopettamispäätökseen auttoi vahvasti, ehkä ratkaisevasti, jatkuva hengitystieinfektioista kärsiminen ja rahanmeno. Kerrasta poikki.

Vuosi sitten kuitenkin tein ”oikean” uudenvuodenlupauksen. Päätin pitää vuoden tauon siiderin ja lonkeron nauttimisesta. En sitä mitenkään paljon edes juonut silloinkaan, mutta huomasin, että aina mökille tullessa (tai kesähelteillä) ostin kotiin tai mökille muutaman tölkillisen, tai sellaisen pienen kuuden tölkin paketin. ”Ihan vaan jos tulee jano!” – Ja kyllähän hyvä kuiva siideri tai peruslonkero notskimakkaran kanssa tai jotain hikistä piharemppaa tehtyä tai patikan jälkeisen saunan jälkeen maistui. Kun sitä kerran oli kaapissa, niin mikseipä. Alkoi tulla tavaksi tietyissä tilanteissa, ei satunnaiseksi nautinnoksi. Ja alkoi tuntua, että ihan turhia kaloreita ja prosentteja niistä sai. Päätin lopettaa. Ja päätös on pitänyt. Eikä ole ollut edes vaikeaa. Kesällä mökkipihalla Tuulensuojaa rakentaessa oli oikeastaan ainoa kerta, kun ”lakko” vähän haittasi. Vuoden tauko varmasti vaikuttaa tähänkin vuoteen: ei enää tule ostettua ”varuilta”!

Ja mitä nyt olen päättänyt? – Itse asiassa olen jo tässä syksyn mittaan hiljalleen hiipunut tämän uuden lupauksen ”piiriin”.

Olen koettanut ja nyt yritän entistä enemmän vähentää somen käyttöä. Tai lähinnä ”roikkumista” somekanavilla. Jopa vähän harkitsin luopumista oman FB-tilini julkisuudesta, mutta oman tilin käyttö on ollut kauan aikaa vähäistä.

Lähinnä olen täältä pohjoisesta julkaissut kuvia siellä. Jotain juttuakin Lapin ”mainostamiseksi”. Ja tietysti olen käyttänyt sitä Muistikuvia-kalentereiden ja korttien mainostamiseen juuri joulun aikoihin. Harvoin enää rullailen feediä.

FB on ollut viime vuosina hyvä nimenomaan ryhmien takia: Islantilaisneuleet, Valokuvaajan neuvola, Oulu tutuksi, Oulu Vintage, Oulun rotissöörit (olen itse jopa moderaattori), Helmet-lukuhaaste, Kalenterimania, Sukujuuret Luovutetussa Karjalassa, Koiviston saaret ja Saariselkä ovat tärkeitä kanavia. Vähän kuin kirjaston ja harrastelehtien korvike; paikallisuutisia, tietoa ja taitoa niistä saan. Olen jo aika hyvin päässyt siihen, että vain aamuin, illoin, jolloin tsekkaan blogini ja lehdet (niitäkin yhä vähemmän) käyn myös Facessa. Nyt yritän vähentää vielä entisestäänkin.

Instagram on minulle ollut ja on edelleen valokuvausharrastuksen/firman portfoliokansio. Instan kelat ja jopa stooritkin ovat vieneet yhä useammin turhan paljon aikaa surffailuun. Aion vähentää. Katsotaan onnistunko!

Mutta blogistani en luovu. En ainakaan ihan tähän hätään, vaikka viime vuonna kävijöiden määrä romahtikin, kommenttien määrä samoin. Mutta niin taisi romahtaa ”asia-artikkeleiden” määräkin.

Kun elämä, oppiminen, kaikki kokeminen, josta voisi jakaa tietoja, historiaa, vinkkejä ja suosituksia muillekin, on kutistunut, ovat Tuulestatemmatun jututkin hailakoituneet. Ainakin minusta tuntuu siltä. Mutta: elämä on. Ja näitä höpinöitä riittää vielä päivittäin. Kuitenkin vähintään parisataa päivittäistä Tuulestatemmatussa kävijää näyttää laskuri edelleen. Soisin käyntien jatkuvan.

Vaikka enää ei ole vimmaista valokuvauksen harjoittelua ja palautteen saamisen tarvetta, mm. valokuvauskeikkojen vähentyessä, niin silti edelleen koetan oppia uutta ja kuvailen paljon. Siksikin blogi. Ihan vaan omaksi ja toivottavasti myös muiden iloksi.

Niinku miksi nämä tämän postauksen kuvat sitten tuollaisia röpelöisiä? – Noku. Prospektorin lenkille aika kovassa pakkasessa (- 21 C) lähtiessä en todellakaan ottanut kameraa mukaan. Ei mitään aietta kuvailla. En sittenkään malttanut olla ihan kuvailematta, joten kännykällä yritin. 🙂

Niitä näitä

Muistohiihto ja lupauksia luvassa

Seitsemänä uutena vuotena (vuoden 2009 jälkeen) uutta vuotta vietettiin yhdessä, neljästään ystävien kanssa täällä meidän mökillä. VMP alias PP alias K & M olivat täällä seuranamme, tulivat välipäivinä kolmeksi yöksi Hangasojan huomaan.

Minä muistan kävelyt Kaunispään huipulle kaakaolle ja munkille, muistan viipyilevät brunssit kaamosaamuina, muistan kuinka pelattiin Compatibilityä ja Jengaa vuodenvaihteen yli, muistan kuinka Pehtoori ja K. lauloivat ”Maa on niin kaunis” iltapäivällä lenkiltä palattuamme ja glögikipposista nauttiessamme terassilla, muistan höpöttelyt ja yritykset jaksaa valvoa keskiyöhön. Viime vuonna ei enää edes yritetty. Viime vuonna oli jo sellainen pohjavire, että onko viimeinen kerta yhdessä … Mutta silti, silloin oltiin vielä yhdessä – me kaikki ne neljä ja oli ihan hyvä vuodenvaihde.

Nytkin on hyvä, mutta nyt on ikävä, tällaisina päivinä se taas kouraisee, tulee muistoja. Tietysti. Siitä me on tänään puhuttu. Muisteltu, sellainen kaipauksen, ei raastavan surun päivä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

On oltu kaksistaan.

Päivästä on tehnyt hyvän hiihto Luttotuvalle. Sieltä palattua pääsin valmiiseen rantasaunaan, aina talvella ensimmäisen kerran lämmitettyä siellä on parhaat löylyt.

Illansuussa kokkailin: koe¨tin priimaa, tuli vain hyvää. Siikaa pannulla tykötarpeineen. ja avasimme sitten sen eilen Kuukkelista hankitun samppanjankin. Gustave Roche on ns. halpissamppanja. Ja sellaisena oikein hyvä.

Huomenna sitten uudenvuoden lupauksia? Minulla on sellainen pidettynä ja ensi vuodeksi vähän suunnittelin uutta. Vaikka tapanani ei ole. Nyt taas. Miten muilla? Onko lupaukset pitäneet, teetkö uusia?

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Kauden avaus

Hiihtämään!

Huhtikuun kymmenes hiihdin edellisen kerran tänä vuonna. Tänään uuden kauden aloitus ja sama lenkki: Laanila (Savottakahvilan parkki – kohti Ahopäitä (Onninjälki) – Rumakurun risteykseen – Piispanoja – Välimaa -Prospektori ja Laanila = Pieranvaaran lenkki vähän laajennettuna = reilu kymppi. Miltäkö tuntuu? – Mahdottoman hyvälle.

Tunturissa on lunta, ladut aamukymmeneltä priimakunnossa ja tyhjät. Eteläinen taivas tulessa auringon oranssin-punaisen valon heijastuessa horisontin alapuolelta kohti tummaa taivasta ja pohjoisen ”yöpuolella”, tuntureiden yläpuolella hempeitä pastellisävyjä. Jos minulla olisi ollut puhelinta kummoisempi kamera mukana, olisi lenkkiin mennyt vielä kauemmin kuin tänään meni. Mie vain nautiskelin, hiihtelin, pysähtelin, mietin ja kiitin kaikkia mahdollisia tahoja tuosta kaikesta, ja siitä, että meillä on mahdollisuus olla täällä, että pääsin hiihtämään, että on oikea talvi, – kaikesta.

Kauppakeskus Kuukkeli

Kahden aikoihin alkoi hämärä taipua pimeäksi, Pehtoori saanut viimeisetkin lumityöt hiottua, lähdimme kylille. Ei varsinaisesti ollut vielä kauppa-asioita, mutta pitihän se uusi Kuukkeli-kauppakeskus ja siellä ole K-Market Saariselkä käydä tsekkaamassa. (laittelen kuvia tässä joku päivä kun olen kameran kanssa liikkeellä)

K-Market oli kuin olikin kuin mikä tahansa K-ketjun uusittu, mustahyllyinen liike. Minulle tuli mieleen Oulun Ritaharjun K-market. Vanhaan Kuukkeliin ja Pikku-Kuukkeliin verrattuna huomattava hyvin järjestyksessä kaikki 🙂 ja kaikki vähänkään erikoinen ei ollut hinnoiteltu Lapin lisällä. Toki (pakastettu) rautufile (nieriä) maksoi 60 €/kg ja hillat 40 €/kg. Ja merkittävä puute entiseen oli, että kaupassa ei ollut savupororieskoja eikä hillamunkkeja. Mutta niitähän löytyikin sitten uudesta urheilukauppa Kesportista ja Bistro & Cafe -ravintolasta – myös kotipakettiin jos olisi tarvittu. 😄

Sekä urheilukauppa että Bistro ovat Saariselän legendaarisen kauppiaan AY:n, mikä on tunnistettavissa jo kuvassa näkyvän keltaisen mainoskyltin layoutista! Anteron tyyli on näkyvä – ja omanlaisensa!

Bistro & Café Kuukkeli jäi meillä tänään testaamatta. Ehdimme kyllä käydä kunhan tämä vuodenvaihteen ulkomaalaisten matkailijoiden aalto hiipuu. Tänään bistro oli aivan täynnä, ja kaupassakin asiakkaita melkein ruuhkaksi asti.

Kauppakeskuksessa on myös Alko, joka on isompi kuin Saariselän edelliset. Sieltä kävimme huomiseksi ostamassa samppanjan.

Hangasojallakin on asukkaita. Noin joka toisessa mökissä näyttää valoa olevan, joten täällä ei turismista ole tunkua.

Mökkielämää Niitä näitä

Pohjoiseen kelissä kuin kelissä

Niinhän se on tavaksi jo tullut: mökkiviikoille lähdetään sunnuntaiaamuna. Mielellään aika aikaisin, koska siten jää vielä iltapäivä ja ilta aikaa asettua ja koska liikennettä on pyhäaamuisin vähän, ei ole rekkoja, ei työmatka- eikä lomaliikennettä. Tälle aamupäivälle oli vielä luvannut lumisateetonta keliä. Siispä tien päälle.

Koskapa heräsimme hyvissä ajoin ja melkein kaikki oli pakattuna valmiiksi, lähdimme tasan kahdeksalta Rantapellosta, jätimme Oulun taakse. Ajatuksena, että ajetaan kohti pohjoista aamun sinisessä hetkessä, läpi jo vähän lumisen maiseman, hiljalleen hurruutellaan Napapiirin pohjoispuolelle, kaamoksen lempeään hämärään.

Ajatus ja todellisuus eivät kohdanneet: oli ehkä yksi karmeimmista ajokeleistä ikinä!

Pyryssä ja liukkaalla, kesämyrskyissä ja syystuulissa on vuosikymmenten aikana ajeltu sekä mökkireissulla ja Euroopan turneilla, kotimaan kamaralla ja esim. Ranskan tulvissa, mutta kyllä tänään Oulu – Kemi – Peura -välillä ajo-olosuhteet menivät heittämällä kolmen karseimman joukkoon.

Sysimustaa, näkyvyys olematon, ehkä noin 50 metriä, paljon rekkoja menossa Kemiin, vain ohituskaistoilla onnistui muutama ohitus niistä, paljon tavallista arkiaamuakin enemmän vastaantulevaa liikennettä. Ja kiiltävä asfaltti, josta vastaantulevien valot vielä tuplasti heijastuivat ja sokaisivat; silloin oli vain hetken häikäisevän kirkasta ja sitten taas ja ympärillä umpimustaa. Ei ollut valaisevia lumipenkkoja, oli vain mustaa, ja tihkusadesumua. Pitkillä valoilla ajaessa vastassa sakea vesisumu, lyhyillä valoilla ja sumareilla sentään näki tien oikean reunan valkoisen viivan, – ainakin melkein koko ajan. Ei isoja lätäköitä, eikä liukasta, mutta oli kyllä tiukasti pidettävä ratista kiinni ja katse tiessä.

Kaikkea muuta kuin ajonautinto oli minun osuuteni tänään. Paljon kertonee sekin, että ajoin alinopeutta kymmeniä kilometrejä. Kymmenen aikoihin alkoi olla jo haaleaa valoa ja tie hieman kuivui. Peuran kahvilassa espressot ja croissant puoliksi ja sitten Pehtoorin huki ajella loppumatka.

Kahdelta oltiin mökkipihassa, siis kaikesta huolimatta liki tavallinen talvirajoituksilla ajettu kuuden tunnin matka, mutta kyllä tuntui pitkältä ja ankealta. Mutta kannattihan se taas.

Mökkipihassa puolen metrin hanki ja muutama aste pakkasta. Hyvä oli lapioida polku terassille, sisälle ja liiteriin. Huomenna sitten lingolla ja kolalla lumityöt jatkuvat: taitaa enimmät jäädä Pehtoorin hommiksi, sillä minuahan ei (toivottavasti!) enää mikään pidä pois ladulta.

Jo tulomatkalla vastaantulevat autoletkat kertoivat, että Lapissa on ollut turisteja ja lomalaisia tavallistakin enemmän, ja se oli aistittavissa myös mökkipihassa, sillä sen reilun tunnin aikana kun ulkona olimme, kuului moottorikelkkojen pärinää kelkkareiteiltä ja ylitse lensi useampi kuin vain se tavallinen Ivalo – Helsinkin reitillä oleva lentokone kohti etelää.

Ilokseni olin laitellut/jättänyt marraskuussa täältä lähtiessämme vähän jouluisia juttuja. Loppiaiseen asti aion fiilistellä joulutunnelmassa.