Villi arvaus mitä tuossa on? – Pieni kappale Aloe Veraa! Se oli tämän päiväisen retkipäivän ensimmäisessä kohteessa. Olipa mielenkiintoista tutustua viljelyyn, jalostamiseen, historiaan ja tuotteisiin. Ja kyllähän sieltä käsigeeliä tuli ostettuakin.
Retkelle lähdettiin vasta puolikymmeneltä, mutta minähän olin hereillä kuudelta! Parvekkeeltamme näytti seitsemän jälkeen tältä!
Alkuviikon Yaizassakin joka aamu kuudelta heräsin, koska yläkerrassa asuva setä lähti käymään vessassa siihen aikaan. Täällä rannikon hienossa hotellissa on parempi äänieristys, ja nuorempia hotellihuonenaapureita, mutta joku lähti matkalaukkuineen aamukuudelta, ja minähän sitten jäin hereille. Argh!
No niin, mutta tänään siis Aurinkomatkojen bussiretkellä Lanzaroten pohjoisosiin… Ennen kaikkea tutustuimme lanzarotelaisen taiteilija-arkkitehti César Manriquen elämään, tekemisiin, taiteeseen, arkkitehtuuriin ja kotitaloon, joka on rakennettu maan alle laavakupliin.
Kävimme Manriquen suunnittelemas laavajokien jättämissä luolastoissa, joista on tehty turistinähtävyys. Siis Manrique on suunnitellut tämänkin kohteen, – Jameos del Agua. Siellä on maanalainen merivesilampi, 600-paikkaisen konserttisalin, palmulampi, kaktuspuutarha ja paljon muuta.
Tuossa lammessa kasvaa valkoisia pienen pieniä rapuja, niistäkin on kuvia, mutta kun tämä bloggaaminen (nettiyhteys surkea, vaikka ostin 18 eurolla lisää nopeutta!!!) on nyt vähän tuskaista, niin joudutte odottelemaan …
Bussimatkalla näimme, kuulimme ja opimme kaikenlaista, ja poikkesimme saaren toiseksi korkeimman vuoren (täällä on 100 tulivuorta, vaikka saaren koko on vain 20 x 60 km) huipulla. Näköalat hienot, ja sitten ohjelmaan ”kuului” kaktusliköörin maistaminen.
Makeaa oli, jouluista, minusta tuo tarjollepanokin muistutti tulivuorta. Sen verran makeaa oli, ettei tarvitse kotiin ostaa. Eikä muuten paikallisia viinejäkään (palaan niihinkin myöhemmin).
Retken viimeinen kohde oli César Manriquen kotitalo. Sekin on laavakupliin tehty. Kerrassaan vaikuttava!
Kun hotellille kolmen kieppeissä palasimme, oli tämän loman ensimmäinen altaalla köllöttelyn aika. Auringossa lasten kanssa chattailimmme, torkuimme, lämmöstä (+ 21 C) nautimme.
Illansuussa palattuamme altaalta, kuvien purkamisen, etc jälkeen oli aika lähteä syömään, vaikkei minulla kyllä juuri nälkä ollutkaan. Olimme päivällä – joutuneet – syömään retkiravintolassa, – ja minäkin onneton paellaa menin syömään lounaaksi, vaikka tämän hotellin aamiainen tarjoaa energiaa vaikka koko päiväksi. Omenaletut olivat muuten aika sairaan hyviä.
Mutta siis. Vielä kävelimme lähelle vanhaa satamaa (mutkin 6 km hotellilta) ja löysimme tapas-paikan. Eka kertaa ikinä tapaksia Espanjassa oikein ruoaksi asti. Cannabistakin olisi ollut tarjolla, jätimme väliin. Kun on huomenna taas oikea patikkapäiväkin… ja muutenkin.
