Tuulestatemmattua

Hiljalleen kohti joulua… paino sanalla hiljalleen.

Tänään on (taas) ollut sellainen päivä, että vähän kaiholla ja jopa hieman epäuskoisena muistellut vuosien takaisia aikoja, jolloin kaikenlainen touhuaminen oli paljon toimekkaampaa ja aikaansaavampaa kuin esimerkiksi tänään. Tosin visio ja missio olivat entisessä elämässä kovin erilaisia kuin nykyisin, – nyt ei niin paljon itseltään odotakaan, eikä ole tarvekaan kovin paljon tehdä. On vähemmän tehtävääkin.

Tästä kaikesta elämänmenon verkkaistumisesta huolimatta, ja siitä nauttienkin, saatiin sentään joululaatikot tehdyksi, lahjaksi asti niitä valmistui leivinuunin lämmössä.

Siinä ohessa vielä tänäänkin kotistudiossa kuvailin, – se on sellaista puuhaa, jossa keskityn niin, että oikeastaan rentoudun aika lailla. Vähän kuin ruoanlaitossa. Tai lenkillä.

Lenkille en sitten kuitenkaan ”ehtinyt”, sillä erehdyin lähtemään Prismaan lauantaina iltapäivällä. Milloinhan olen viimeksi moisen virheen tehnyt? – No tästä päivästä oppineena, en ihan heti mokomaa virheliikettä tee toiste. Ei ole minusta ruuhkassa kulkijaksi. Ja tänään oli tosiiiiii paljon joululahja yms. yms. ostelijoita kuljeksimassa käytävillä ja hevi-osastolla miettimässä, että ostaisiko luomu- vaiko halpisporkkanoita ja kilauttamassa kaverille kirjaosastolla, että onkohan sillä vaarilla jo uusin Remes vai ei? Tungosta siis, eikä meikä metsäläinen, kotoilija sellaiseen oikein sovi. Muonavarastoja ja jouluherkkujen raaka-aineita sain kuin sainkin hankituksi, muutaman pienen lahjankin, – vaatetta pienille ja uusi Kimble (vanha 25 v. on rikki ja nappuloita hukassa – nyt on itsellekin kivempi pelata kun peli pelittää).

Kunhan iltaan päästiin lämmittelin glögin, laitoin koneelta Ruudusta tulemaan ”Vain elämää” joulujaksot, istahdin työhuoneen lattialle ja aloin paketoida lahjoja. Hyvälle tuntui se.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#14 Tiernapojat (Sanna Koivisto) 

Marraskuun pakkasiltana kuvattu tämä Oulun viehättävin patsas. Kovin on ajankohtainen aihe nyt…

Jos eilen oli huikea auringonpaiste tai oikeammin auringonlasku ja kaunis nouseva kirkas kuutamo, niin tänään ei ole moisia valoilmiöitä näkynyt. Ei näkynyt taivasta, eikä edes pilviä ennen kuin joskus iltapäivän lopulla, sillä pyryä ja lumituprua oli maisema valkoisenaan. Tuuli ja tuiskusi matalalla ja maahan asti.

Ei juuri innostanut lähteä kävelemään, eikä kuvailemaan, ulkoilu jäi kovin vähiin tänään.

Iltapäivällä olin reipas ja sain lähdetyksi jouluostoksille. Ei mitään traumaattisia kokemuksia, päinvastoin tuli hyvä mieli, kun muutaman oikein hyvän, uskoakseni mieluisan ja tarpeellisen lahjan löysin. Ja sitten leluosastolla. Vaikka minulla oli Apsun joulupukinkirjeestä otteita niin olin aika hukassa. Näin siitä huolimatta, että tiedän, keitä ovat ”Ryhmä Hau” ja ”Francesco” etc.

Ostoskierroksen jälkeen pääsin valmiiseen ruokapöytään: yrttisiikaa ja pinaattiraviolia – kyllä on mun herkkua tuollaiset. Ja sitten vähän restaurointihommia: kerrankin niin päin, että Pehtoori oli särkenyt jotain ja minä korjasin. Kerrankin. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#11  Olli, Voltti ja Valtteri ovat veljeksiä.

Valtteri elelee Hangasojan rannalla, Olli asui ennen Iissä, mutta siitäkin on tullut nyt citytonttu ja Voltti Helsingissä vai olikohan se niin, että Olli onkin stadilainen, Voltti lappilainen ja Valtteri oululainen? 😀 

Joka tapauksessa tonttuilua, touhua ja tunnelmaa tänään…

Paluu pohjoisen kaamoksesta, lumisesta tunturimaisemasta, mökkielämän kellottomasta elämänmenosta kohti kotia ja kaupungin humua ei juuri houkuttanut. Pitkästä aikaa mökiltä lähtö ketutti siinä määrin, että olin liki puhekyvytön Rovaniemelle asti. Kun sitten Napapiirin kävimme Joulupukin Pajakylässä lounaskahvilla ja näin joulupukin, oli koetettava lopettaa mököttäminen. 😀

Pajakylässä oli ihan mahdottoman paljon turisteja, paljon busseja ja henkilöautojakin parkit täynnä. Onhan sinne kyllä rakennettu niin paljon kaikkia houkuttimia että  ei ihme että ulkomaan elävät siellä mieluusti shoppaavat, syövät, kahvittelevat, ulkoilevat, katselevat kaikkea jouluista mitä monissa eri kohteissa, kaupoissa, puistossa on. Mekin löysimme pienille pienet joulupaketit sieltä ja sitten minun hukini ajella Roi – Oulu väli. Harvoin on matka tuntunut niin pitkästyttävältä, vaikka ihan hyvin pääsimme kulkemaan.

Kotiin päästyä oli todettava, että mukava paikka tämäkin. Ja helpompi joulua tehdä täällä …

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#9 Amaryllis,

jolle mökin hämärä ja Lapin kaamos eivät olleet esteenä huikealle kukkimiselle!