Tuulestatemmattua

Lähtövalmiina

[Kuva Toscanasta heinäkuussa 2010]

Kukkamekkoja, väljiä liuhuvia housuja, pino t-paitoja ja pellavapaitiksia, uimapuku, kaksikin, muutama pitkähihainen, parit kengät ja mahdoton määrä kaikkea ATKoota kuten Pehtoori asian ilmaisee. Pitäähän mulla olla mukana kohtuullinen kuvausvälineistö, piuhat ja akut niitä varten, lisäksi läppäri, kovalevyt, kortinlukijat, vara-akut etc. etc. Ihan vaan, että pystyn postailemaan reissusta. Tai ainakin ottamaan kuvia ja kirjoittamaan matkapäiväkirjaa. Ja eräskin putkilo ja purnukka, – vielä tärkeämpi kuin aurinkovoide on nivelgeeli. 😀 Nyt alkaa olla lähes kaikki pakattuna, vaikka vasta huomenna illansuussa lennetään Helsinkiin.

JOS mentäisiin vuokrataloon autolla, olisin pakannut vielä kassillinen kaikenmoista keittiötarviketta, muutaman ruutuliinan, maustelaatikon, wettexit ja omat veitset, mutta nyt en. Vuokratalossa on pärjättävä siellä olevilla kamoilla. Nyt talon vuokraan kuuluvat lakanat ja pyyhkeet, mutta kesällä 1999, kun menimme Alsacen Gerardemeriin, siellä ne EIVÄT olleet vakiovarustuksena. Olin kuitenkin lukenut, että alueella on poikkeuksellisen paljon ja hienoja liina- ja vuodevaateliikkeitä, joten päätin, että ei oteta pussilakanoita ollenkaan mukaan, vaan ostan sieltä meille hienot uudet, jotka sitten saavat toimia myös ”matkamuistoina” ja tarpeellisina kotiin tuomisina.

Ennen vuokratalolle menoa löysimme pienen kylän keskustasta YHDEN liikkeen, joissa oli paikallisia kangasteollisuuden tuotteita. Paikkakunta oli pieni, eivätkä kaupan tädit puhuneet englantia, enkä minä ranskaa, joten vain liinavaatepakkauksien tekstejä lueskelin ja koetin valita kaksi lasten ja kaksi aikuisten pussilakanaa. Löysinkin oikein kauniit sini-valkoiset, joissa oli höyheniä – unten maille niiden kera olisi hyvä nukahtaa ja sopisivat myös kotona makkarin väreihin. Kun illansuussa saimme avaimet vuokra-asuntoon, ryhdyin ensi töikseni petaamaan sänkyjä valmiiksi. Revin paketit auki ja — ? Kahdet sivuverhot ja kaksi pikkukappaa!! Oikein kauniit olivat. 😀

Tämänkertainen vuokratalomme on iso (kahdeksallehan sen varasinkin); siinä on viisi makuuhuonetta ja iso ruokahuone ja aika iso keittiö. Ja siinä on 11-metrinen uima-allas isohkolla pihalla. Oi, että: aamu-uinneista olen haaveillut jo kauan. Naapurustossa on muutama paikallinen talo ja lähin kylä on kilometrin päässä. Talo on mäen päällä (300 mpy) ja sieltä näkyy ympäröivää maaseutua, pääosin viininviljelyksiä. Matkaa Milanoon on noin 70 km. Meidän ”Casa” on Lombardian maakunnan eteläosissa, Pavian provinssissa ja Zenevredon kunnassa. Pienessä kunnassa on viitisensataa asukasta, eikä se todellakaan ole mikään turistikohde.

[Kuva Zenovredosta, kunnan omilta sivuilta kopio]

Syrjäinen sijainti ja aie kierrellä, ainakin jonkin verran, vaatii tietysti auton, ja sellainen on vuokrattu. Ja se onkin reissun tähän asti yllätyksellisin osa: tila-auto vuokrattiin (kalliilla hinnalla, talo sen sijaan on minusta edullinen) jo pari kuukautta sitten, saatiin vahvistus ja silti kaksi viikkoa sitten tuli tieto: ”Sori, ei onnistukaan. Meillä ei olekaan teille autoa. Koettakaa jostain toisesta kaupungista tai toiseen aikaan!!” Ihan uskomaton juttu: peruivat jo vahvistetun varauksen. Aikamme etsimme, harkittiin jo kahden henkilöauton vuokrausta, mutta lopulta löytyi yksi tila-auto. Se on vielä kalliimpi kuin ensimmäinen. Se on nyt jo maksettukin, joten luotamme siihen, että meillä tosiaan on auto lauantaina aamupäivänä Milanon Malpensan kentällä. 🙂 Sitä kohti.

Italia Niitä näitä

Lomamatkalle jonnekin Eurooppaan…

Reissuhaave jo lähellä toteutumistaan. Melkein kolme vuotta tullut säästettyä rahaa ja luontoa, kun ei olla lennelty ja huideltu maailmalla.

Koronan rajoittaessa matkustelua sopeuduimme, jopa minäkin, aika hyvin kotoiluun, eikä edes Helsingissä tullut käytyä. Reissaamattomuuteen varsinkin viime vuonna vaikutti myös oma ja varsinkin äidin enempi vähempi epävakaa terveys. Ei niin, ettenkö olisi periaatteessa voinut viikoksi jättää vierailut äidin luona, kotonaan, sairaalassa ja hoivakodissa; varsinkin kun hänelle saatiin kesän lopulla paikka hoivakotiin, jossa minulla ei ollut ”mitään tekemistä”. Mutta juuri siellä käynnit liki joka toinen päivä tuntuivat tärkeille, – itselle ja äidille.

Ja käytiinhän me Pehtoorin kanssa mökillä montakin kertaa viime vuonnakin. Sinne aiotut reissut oli tarvittaessa helppo siirtää ja tulla kesken poiskin, kun oli akuutti tilanne. Viime vuoden alkukesällä, jolloin koronatilanne olisi jo mahdollistanut reissaamisen, alkoi olla sellainen epävarma tunne, että en uskaltanut mihinkään kauas varata matkaa: peruuntumisen uhka tuntui olevan koko ajan mahdollinen, äidin pitkän evakkotaipaleen loppumatka oli jo hyvin epävakaata, enkä minä reissussa olisi osannut edes ihan huoletonna olla. Tuntui kaikin puolin parhaalta pysytellä edelleen kotosalla.

Helmikuussa tilanne oli toinen, äidin lähdettyä viimeiselle matkalleen, ja aloin etsiä meille reissukohdetta. Ensimmäisenä ajatus, että lähdetään toukokuussa Alpeille (Italiaan tai Itävaltaan) patikoimaan tai sittenkin jonnekin jo lämpimään, ehkä Sisiliaan tai Kroatiaan. Lähdetään kaksistaan.

Sitten kun oltiin hiihtolomalla mökillä ja pienetkin mukana siellä, aloinkin haaveilla, että entäs jos lähdettäisiin yhdessä heidän kanssaan, luonnollisesti Juniori ja R. mukaan, ja ehkä Tyär ja J. jos he töiltään ja opiskeluiltaan vain pääsevät ja meidän ”lapsiperheseuraan” haluavat tulla.

Koska reissuporukassa olisi neljä duunaria ja yksi eskarilainen olisikin loman ajankohta siirrettävä lomasesonkiin. Nuoret parit innostuivat, anoivat lomansa juhannukselta alkavaksi, koska juuri siihen aikaan olisi löytämäni monin tavoin meidän poppoolle oivallinen TALO vuokrattavissa. Talovaraus onnistui, lomat onnistuivat, mutta selvisi, että pienten kesäloma olisikin toisaalla juuri silloin. Suruissani haaveeni hiipumisesta jo peruin koko reissun, kunnes parin päivän jälkeen kyselin, että entäs, jos lähdettäisiinkin aikuisporukalla ja ehdoilla. Niin nyt tehdään: me, meidän aikuiset muksut, Miniä ja Vävy lähdetään lomamatkalle kimpassa!

Me ollaan vuokrattu Interhomelta/Gaia Travelsilta talo seitsemän kertaa aiemminkin: Kataloniasta 1995, Gardalta 1997, Alsacesta 1999, Loiresta 2001, Toscanasta 2007, Costa Bravalta 2009 ja Umbriasta 2011 (täällä niistä enemmän). Määrä kertonee, että talonvuokraus Euroopasta on ollut mieluista. Toscanan ja Katalonian kakkosreissua (2009) lukuun ottamatta kohteisiin on menty omalla autolla, mutta tällä kertaa ei mennä, vaan lennellään. Lennetään ylihuomenna illalla viettämään juhannusaattoa Helsinki-Vantaan lentokenttähotelliin. 😀 Ennenkokematonta sekin. Juniori ja R. tulevat samaa matkaa minun ja Pehtoorin kanssa ja aamulla tytär ja Vävy tulevat Järvenpäästä suoraan kentälle.

Ja mihinkäs lennämmekään? – Muutama blogin lukija esitti arvauksensa lomakohteestamme, ja kaikki olivat hyviä vastauksia. Kaikki mahdollisia, harkittuja vaihtoehtoja, mutta kyllähän tämä matka, tämäkin (!) matka tehdään Italiaan. (Tiinan ja MS:n vastaukset taidan palkita: minulla on käyttämättömättämiä Mari-pussukoita, jotka ovat tulleet tilaajalahjoina joskus, ja ne ehdin postittaa voittajille. Kummallekin olen joskus aiemminkin lähettänyt palkintoja – kai? mutta en löydä osoitteita, joten laitatteko minulle sähköpostilla tiedon, ja Tiina täsmäarvauksen tehneenä saa valita ensin: punainen vai sininen pussukka?)

Taitaa olla kahdestoista kerta, kun pääsen Italiaan. Juuri sinne tämän pitkän reissaamistauon jälkeen tuntuu erityisen hyvälle lähteä. Olkoonkin, että siellä on nyt tuhottoman kuuma, ja että siellä alkaa jo olla paljon turistejakin. Mutta mepä asutaankin viikko landella ja meidän talon pihassa on uima-allas (ja leikkikenttä ja jalkapallomaali).

Kerron talosta ja sen sijainnista lisää vaikka huomenna tai ylihuomenna: sen verran jo nyt, että lennämme Milanoon ja loma vietetään Lombardian maakunnassa, jossa ei olla ennen asuttukaan, – Milanossa on tosin vietty yksi pidennetty viikonloppu (2007) ja oltu yksi yö Ligurian patikkareissun aikana. Mutta nyt ei jäädäkään Milanoon, vaan suunnataan maaseudun rauhaan.

Niitä näitä

Matkakuumeisena

Tuota kohti vei tämänpäiväinen reittini, – Takkurannan kautta myötäisessä oli hyvä kulkea melko joutuisasti. En niinkään hengellistä ravintoa ollut hakemassa, vaan aamu(päivä)kahvit toivoin voivani tapulikahvilassa, Cafe Mission, nauttia. Mutta olinpa taas liian aikaisin liikkeellä. Oli tyydyttävä hakemaan Haukiputaan – liki ikoniselta Seolta – vitamiini-kofeiinipullollinen juotavaa kun tapulikahvila ei ollut auki.

Paljon muuta mainittavaa en tänään olekaan saanut aikaiseksi. Kunhan olen lukenut, surffannut, käynyt hierojalla, kesäkukka- ja yrttimaahuoltoa tehnyt. Siis kaikkea mikä liittyy reissuun. 😀

Niitä näitä Reissut

Toiveikkaana

Tänään yritys parantaa tämän kesän pyöräilykilometrisaldoa, joka on jäänyt edellisista vuosista aika lailla jälkeen.

Sateiset kelit, myöhemmin aloitettu kausi, pitkä mökkireissu ja kropan krempat ja kipuilut ovat selityksiä, jotka olen hyväksynyt syiksi olla lähtemättä Helkamani kanssa matkaan. Toisaalta nuo seikat ovat olleet enemmänkin esteitä kuin tekosyitä – olisin halunnut enemmänkin ajella: just ja just 1000 kilometriä on nyt täynnä.

Tänään oli kyllä erinomainen sää pyöräillä. Hietasaaressa ajelin ristiin rastiin, metsäteitäkin. Kesä on kauneimmillaan, tuoksuukin vihreälle. Tuiranpuistossa alppiruusut just NYT täysin kukassa. Siellä ei mulla ollut kameraa mukana, mutta onhan kukkivia alppiruusuja kotipihassakin kuvattavaksi.

Kotipihalla on tämä pystikin. Tänään meillä kävi Telian korjaaja laittamassa laajakaistamme kuntoon, ja hän tuota kilometritolppaa ihmetteli kovasti. Tykkäsi sitten kyllä ajatuksesta, kun kerrottiin, että siinä on kilometrit mökille ja Roomaan. Meidän monien matkojemme kohteet.

Pikkuisen on menossa sellainen ”kituviikko-fiilis”, ja kun ei ole mitään akuutteja projekteja, ei keikkoja, ei muksuja, joten melkein joutuu keksimään tekemistä. Matkan suunnittelu ja odottaminen on aina ollut merkityksellistä, iloa ja hyvää hyrinää tuovaa, osa reissaamisen riemua, mutta nyt minulla on tosi vahvasti mukana ajatus ”JOS me päästään lähtemään” ja ”TOIVOTTAVASTI me päästään lähtemään”. Viime vuosina kaikkeen tulevaan on oppinut suhtautumaan varovaisesti, varauksellisesti. Ja on tähänkin reissuun jo yksi iso takapakki tullutkin.

Mutta kyllä me lähdetään; tällä kertaa EI lähdetä mökille, eikä Roomaankaan.

Sähköpostipostini ”Matkavarauksia”-kansiossa ei ole vuosiin ollut juuri mitään: nyt on.

Matkaan lähdetään perjantaina… toivottavasti.

Arvauksia siitä minne mennään? Arvonta on auki keskiviikkoiltaan asti.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Sunnuntaina ruokapäivä

Aamulla oli jotenkin lohdutonta, kun sää oli kaikkea muuta kuin kesäinen, ei mitään suvisunnuntai-fiiliksiä. Toisaalta eipä ollut mitään, minkä sade olisi pilannut. Pihahommiakin tein tasan tarkkaan sen verran kuin oli pakko siivotakseni oravan vai harakan aiheuttamia tuohoja. Nyt jo toinen neilikkaruukku on revitty ja riepoteltu. Ei ole noita ennen ollut, enkä kyllä enää laitakkaan, kun jälki on tämän näköistä.

Niinpä vetäydyin tekemään ruokaa pitemmän kaavan mukaan, paljon kippoja ja kuppeja täyteen pieniä juttuja. Kesäsunnuntain viettoon ja kesälomien järkkäilyyn olin kutsunut Juniorin & R:n; neljän hengen (aikuis)päivälliselle tein alkuun burrataa (ennen kokeilematon resepti täällä. Hyvä ohje oli tämä, teen toistekin.) ja paahdettuja kirsikkatomaatteja.

Pääruoka koostui merenelävistä. Sain Kauppahallista M:lta paketin lumirapuja. – ”Kokeilehan mitä näistä voisi tehdä”. Olen etsinyt netin syövereistä ohjetta, mutta kun en oikein tiennyt, mitä pakastepaketissa oli sisällä, en osannut ohjetta valita. Otin paketin eilen sulamaan jääkaappiin ja tänään aamupäivällä totesin, että kyllä netistä saatu tieto ”lumiravut ovat kuin surimin ja kuningasravun välimuoto”, pitää paikkansa. Mutta mitä ihmettä niistä tekisin?

Paketissa on siis lumiravun sisus ja jalkojen sisus. Rapumössöä ja pillimäiset suikaleet ravun jaloista. Keitettynä ja perattuna onneksi.

Kun en muutakaan keksinyt tein ensin tomaattipohjaisen tahnan (oliiviöljyä, valkosipulia, sipulia, tomaattimursketta, ruohosipuli Crema Bonjouria, ja keittelin niitä puolisen tuntia ja annoin jäähtyä. Lisäsin joukkoon suolatun ja pippuroidun rapumassan. Massan päälle pariloin ravun jalat (oliiviöljyä ja suolaa, ripaus bbq-maustetta). Ja tällainen siitä tuli. Maalaisleivän kanssa ihan kelpo rapuruoka. Mahdollisuuksia parempaankin varmasti olisi. 🙂

Onneksi pöydässä oli lisäksi myös kampasimpukoita ja scampeja, eilistä risottoa. Ja jälkkäriksi mansikka-tiramisua. Hyvinhän me lopulta söimme. Ja joimmekin, nuoret toivat hienon italialaisen kuohuvan. Kaunis pullo, erinomainen viini.

Aikuisten sapuskaa. Tällä poppoolla sitä on aika harvoin, yleensä kun on myös pienet ovat pöydässä, ja mummilla menee siihen huomio. Silloin ruokalistakin on aika lailla toisin perustein laadittu. Mutta tänään tällaista.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Kohti keskikesän juhlaa

Haukiputaan kirkon tapulikahvila, kesän eka Turkansaaren retki vai korvapuustille Koitelinkoskelle? – Oli tarve vähän tavallista pidemmälle päivän pyöräretkelle. Mutta eihän sitten mihinkään näistä; vähän tätä luopumisen opettelua tänäänkin. Mutta sainpas sentään parikymmentä kilometriä liikuntaa aikaiseksi.

Kunhan kuljin, muutama pysähdys, pieniä hankintoja (huomiseksi).

Huomiseen liittyen jo tänään tein risottoa. Risotto kestää lämmitystä, eikä nyt ollut mikä tahansa risotto: eka kertaa ikinä tein korvasienirisottoa. Mihin me tatteja enää tarvitaan? – Tulipa hyvää. Tämän sadon sienistä, – nyt kun niitä ei tarvitse juhannuksen perhepäivälliselle säästellä, niin tein sienirisoton tänään. Ui jui, olipa hyvää.

Viininä oli jämät eilistä roseeta (Pipoli, minulle) ja Pehtoorille saman talon punaviini: Pipoli Aglianico – ei monillekaan niin tuttu rypäle, mutta ainakin tässä viinissä toimi hyvin pienen kassler-vartaan kanssa. Viini sopii juhannuksen grilliruoalle, myös makkaralle, possulle ja naudanlihalle varsin hyvä, ja on suht edullinen viini.

Näitä Pipoli-talon viinejä meillä on vuosien varrella ollut satunnaisesti, mutta nyt taas nämä löysin about kuukausi sitten, jolloin talon valkoviini (Alkon nuiva luonnehdinta ei minusta tee oikeutta viinille, siinä on myös syvyyttä, intensiteettiä, makua) tuli ostetuksi. Kolmen sarjasta (punaviini, roseeviini, valkoviini) juuri valkoinen miellyttää minua eniten. Sen ostettuani tilasin talon roseeta ja punaista (“Barolo of the South” – mutta pehmeämpi on kuin ”oikea” Barolo) muutaman pullollisen.

Siis ei muuta (suosittelen) kuin Alkon sivuille ja tilaamaan niin monta punaista, roseeta ja valkoista kuin juhannuksena tai vaikka mökkilomalla arvelet perheesi ja vieraidesi kanssa tarvitsevasi. Voit sitten kotikellarista/kaapista valita viinin/viinit ruoan ja ruokapöydässä istuvien määrän ja laadun mukaisesti – on sitten valittavana eri viineistä tykkääville. Kaikki nämä kolme ovat kelpo viinejä Etelä-Italiasta, Basilicatan maakunnasta, melkein saappan korosta. Varsinkin valkoinen on hyvä, kaikki ovat. Ja jolleivät kulu juhannuksena, on kotikäyttöön hyviä viinejä jemmassa. Kelpaavat toistekin.

Tilausvalikoiman käyttö on kätevää, ei tarvi jonotella, koluta hyllyjä, ja mökkitienoon Alkoonkin saa omia suosikkejaan, etc. Näiden minun aika vähien suositusten lisäksi voisin jakaa saman linkin kuin viime vuonna: linkki Juniorin duunissaan antamiin ”valtakunnallisiin” suosituksiin on täällä.

Juhannuksen juomavalikoimiin ”on pakko” suositella myös ”soft drinkkejä”, alkoholittomia kuohuvia, joita on ainakin meidän lähi-K-kaupassa: Mocktails!

Strawberry margarita on todella hyvää vaikka mökkinotskilla (kokemusta on), lantranttuna vaikka minkä kanssa, viiniäkin voi tällä ”kuplittaa” ja laimentaa. Hyvä monikäyttöinen tölkki.

Sarjassa on monia hyviä juomia, jotka maistunevat varsinkin jos juhannus on lämmin. Ja kyllä näistä saa kauniita alkoholittomia drinksuja (täälläkin niihin hyviä ohjeita) vaikka sateisiinkin kesäpäiviin.

[kuva: https://mocktails.fi/]

Italian Spritz maistuu vähän Aperolille, sellaisenaan, ja kuinka hyvää se onkaan sekoitettuna kuohuviinin tai juurikin sen Aperolin kanssa, tai näitä kaikkia edellisiä kolmea yhdessä. Lasiin jäitä, appelsiiniviipaleita ja aurinkoa taivaalle, ja kuin olisit Italiassa!

Meillä on huomenna vähän kuin juhannus-etkot. Aika pienellä poppoolla, mutta ehkä sitten sitäkin intensiivisemmät. Semminkin kun juhannuksena ollaan reissuissa, ei kotona eikä mökillä, vaan me lähdemme reissuun!! Ja ihan ulkomaille! Edellinen ulkomaan matka oli lokakuussa 2019, jolloin olimme kaksistaan Madeiran patikkareissulla – onhan sitä kaiholla muisteltu.

Nyt on taas ilo, uskallus ja mahdollisuus lähteä jonnekin muualle kuin Tampereelle (2020) tai Kolille (2021). Arvaattekos, minne suuntaamme? Minne kolmen vuoden ulkomaanmaan matkatauon jälkeen ja millaiselle lomalle? Ehkä palkitsen parhaiten arvanneen. 🙂

Niitä näitä

Melko tekemätön päivä

Ikkunasta kuuluu linnunlaulu ja autonkin ääni, ja huoneessa tuntuu raikas henkäys -ajattelen herätessä, että täytyy olla kesä, sillä muulloin meillä ei ole ikkuna auki, eikä sisälle juuri kuulu ääni. Kesähän se. Kaikki jo kylläisen vihreää, tiuhaa, valoisaa. Keltaista valoa, ei sinisen kylmää…

Kalenterissa ei mitään merkintöjä, ei mitään tähdellistä, jota olisi tehtävä. Tai noh, tulostuspaperin metsästykseen päätin aamupäivällä lähteä. On jotenkin käsittämätöntä, että Suomessa on paperin saatavuusongelmia. Kolllegalta kuulin tässä joku aika sitten, että jos on kirja tekeillä, on parasta kirjapainon kanssa jo sopia ja varmistaa, että kun on painatuksen aika, että on paperia. Eipä tullut koskaan tuollaista eteen kirjojen toimitusten ja kirjoittamisen kanssa. Paperia olisi kyllä aina ollut, kunhan vain sai tekstiä valmiiksi. Ja kyllä, kyllä minä Tokmannista riisin verran kävin paperia pyöräntarakalle ostamassa.

Samalla reissulla kävin hakemassa Mon Chousta croissanteja ja Kauppahallista nieriää, jonka Pehtoori savusti. Lisäksi pikatsatsiki ja uunissa paahdettuja miniluumutomaatteja, ja niiden päälle vähän ricottahippuja, pippuria, oliiviöljyä, suolaa pieni ripaus ja basilikaa. Kolmas päivä peräjälkeen kun söimme hyvin. Poikkeuksellisen hyvin.

Laiska töitään luettelee. Eikä nämäkään edes töitä, joten todella laiskottelupäivä tänään.

Niitä näitä

Italica Taberna Oulussa!

Ouluun on saatu italialainen taverna!
Italica Taberna on Rotuaarilla, ihan pallon vieressä.

Tämän avaamisesta on ollut juttua pitkin kevättä, ja se on ollut nyt pari viikkoa auki. Systerin nimpparit (maanantaiset) päätimme viettää siellä. Meidän vuoro Pehtoorin kanssa tarjota yhteinen päivällinen.

Joten luonnollisesti me kolme Italia-friikkiä halusimme tutustua uuteen tavernaan. Eikä niinkään sen kahvila-konditoriaan, vaan halusimme syödä (melkein) kuten Italiassa: primo, secondi ja dolce. Minun valintani oli tällainen:

Gambrini con cuscus
Tagliatelli con pesto e liquirizia (pastaa ja lakua! – perfetto!)
Pavlova con frutta

Jokainen annos erilaisella näyttävällä lautasellaan…

Tagliatellea ja lakua!

Dolce!

Pehtoorin ja sisaren alkuruoka oli tällainen.

* * *

Ruokalistalla on tuttuja italialaisia antipastoja, pastaa, myös joku liha ja kala-annos näytti olevan, muutama jälkkkäri. Pehtoori ja sisar söivät rapean täytetyn leivoksen, minusta näytti isolta lehtevältä vaniljakastikkeella ja kirsikalla täytetyltä herkulta. Maistoin sitäkin, hyvää oli, mutta pavlovani hedelmineen maistui minusta paremmalta. 😀

Lisäksi on mainittava hyvä, rauhallinen, sujuva palvelu (italialainen pariskunta kaksin hoitaa kaiken) ja tunnelma, kauniit astiat, hyvä viini, miellyttävästi ”erilainen” sisustus.

Taverna on bistro, mutta myös konditoria ja kahvila. Molto bene!

Meillä oli pöytä varattuna, ehkä näin hyytävän kylmänä torstaina ei olisi tarvinnut, mutta ei haitannutkaan. Koko ajan pikkuisessa bistrossa kulki väkeä: syömässä tai ”vain” konditoriatuotteista nauttimassa. Konsepti on siis vähän poikkeuksellinen Suomessa. Se ja sama. Me aiomme ehdottomasti mennä toistekin.

Nettisivuja ei vielä ole, vain Facebook, mutta ne ovat kuulemma tulossa.

Ruoka ja viini Viini

Näitä hetkiä tarvitaan

Kuinka moni on päässyt Suomessa ruokapöytään, jossa erinomaisesti savustettu lohi tarjoillaan kotipuutarhan sitruunoiden kera?

– Me ollaan, pari tuntia sitten istuimme ruokapöydässä tiukan viinihaastekisan jälkeen ja siellä (Oulunsalossa) oli tarjolla kotipihan (kasvihuoneen) sitruunoita. Ja paljon muuta.

Karhunlaukan kukilla (luonnollisesti kotipihalta) ”somistettua” salaattia, tsatsikia, tattimuhennosta, yrttikastiketta. – ja viinejä.

Ennen kaikkea tätä tarjoiltua hienoa illallista oli ”The 17th BOTRYTIS CHALLENGE TASTING”. Viinikerhomme 17. maisteluhaaste oli tällä kertaa ”helppo” . Oli tunnistettava ´vain´ rypäle, maa ja alue. Ja hah! Helppo! 30-vuotinen yhteinen maistelukokemus kaikilla, eikä lähellekään maksimipisteitä kenelläkään. Mutta tällä kertaa tuntui sentään olevan mahdollisuuksia.

Noh. Pehtoori oli pronssilla, minä neljäs (osallistujia kahdeksan). Huonommin ja paremmin on tässä kisassa pärjätty. Mutta oli mikä parasta? Nähdä ystäviä livenä, muistaa hienosti Ukrainaa, maistella uusia viinejä, nauraa, nauttia ruoasta, yhdessä, livenä.

Ja meille Pehtoorin kanssa vielä bonuksena, että emme edes reissulla joutuneet ennustetun vesisateen kastelemiksi, vaikka suuntaansa 20 kilometrin matkan pyöräilimmekin. Kesäillat on hyviä. Elämä on.

Niitä näitä

Asiakaspalvelusta ja sen puutteesta

On tässä illan mittaan pari kertaa ollut pakko lähteä pihalle jäähylle. Puhallella (siellä itikoiden seassa) ja ottaa muutama kuva ihan rentoutumismielessä, ajatella muuta kuin nettiyhteyksiä, reitittimiä, modeemeja, laajakaistoja, HDMI ykköstä ja kakkosta, Error 714 ja Error 4 ja kaikkea muuta ”aateekoota” kuten insinöörimieheni kaikkea digitaalitaalista ja sen sellaista nimittää. Netti pelittää, mutta telkkari ei.

Ja on saatu tuhannen sutturaan kaikki asetukset. Eikä vähäisin syy lopulliseen sotkuun ja jäähyn tarpeeseen ole ollut Telian asiakaspalvelun chatti! Pehtoori roikkui chattijonossa melkein tunnin, ja pääsi jutun alkuun, minä (joka oikeasti ymmärrän näistä jutuista paljon enemmän kuin Pehtoori) koetin olla sivustatukena, auttaa termien kanssa etc. Ja puolentunnin verkkaisen neuvonnan jälkeen Telian ihminen poistui linjoilta sanoen: ”ai teillä on tuo hybridisysteemi, ja näyttää että laajakaista on käytössä”. Se siitä! ARGH! Järki lähtee!

Tänään kaksi muutakin asiakaspalvelukokemusta, joista ei ole iloa ollut. Niissä sentään lopulta, pitkällisen selvittämisen jälkeen, ehkä asiat etenevät. Ensinnäkin aamupäivällä kävin sähköpostiviesteilyä LampGallerian kanssa. Tilasin sieltä lampunvarjostimen yli kuukausi sitten, se tuli kun oltiin pohjoisessa, eilen aukaisin paketin, ja? – Varjostin on rikki. Kangas on irti kehikosta. Lähetin aamulla tiedustelun (kuvan kera): miten palautan, miten saan rahani takaisin. Huom. heidän etusivullaan on oheinen tiedoksianto <-

Oli kirjoitettava ja kuvattava vielä kolme viestiä, että lopulta myönsivät, että resun varjostimen palautus on ok ja että rahanikin saan (kai) takaisin.

Ja kaikkein eniten lisälyöntejä ja beetasalpaajan tarvetta aiheutti (taas kerran!!) Nordea! Se ei ole koskaan ollut minun pankkini, eikä tule olemaankaan, – paitsi että tänään ”oli pakko” avata sinne tili! Äidillä oli siellä käyttötili, ja nyt olen tehnyt aika lailla paperitöitä, hommannut valtakirjat koko perikunnalta ja ottanut pankkkin yhteyttä kirjeitse, Nordean omapostin kautta, sähköpostitse, puhelimitse (jo pelkän puhelinyhteyden löytäminen ja aikaansaaminen on hiton monimutkaista), chatin kautta, että saisin siellä asiat selvitettyä ja tilin lopetettua etc. Ja TÄNÄÄN selvisi, ettei hommat hoidu, jollen avaa tiliä Nordeaan! EIkä tätä ole voitu minulle kertoa esimerkiksi maaliskuussa! Enkä ole ainoa, joka on vanhempiensa – edesmenneiden tai elossa olevien – raha-asioiden hoitamisen kanssa joutunut ko. pankin kanssa tuskastumaan.

En voi väittää, että olisi ollut kovinkaan onnistuneita palvelukokemuksia tälle päivälle. Asiakas ei taida olla aina oikeassa, mutta olisi ollut mahdottoman mukava kokea, että olisi autettu olemaan.