Valokuvatorstai

Tuolla se luola on. 

Klikkaamalla vuori suurenee, kuva paranee. Valokuvatorstaissa lisää peikkoja ja vuoria.

Valokuvatorstain haasteena rakkaus. Minun vastaukseni on ehkä hieman outo, mutta näen tässä on niin paljon rakkautta…

(kuva suurenee klikkaamalla)

Hiljaa virtaa Helmijoki (Guangzhou)

(klikkaamalla virta suurenee)

Valokuvatorstain haasteena kosto. Kansallisarkistossa säilytettäviin tuomiokirjoihin on kirjautunut eräskin kosto. Klikkaamalla kuvaa näet vanhan hienon tutkijasalin suurempana.

Haasteita riittää: syyskuun ruokahaasteen äänestyksen alun (ks. alla, edellinen postaus) lisäksi tänään vielä valokuvatorstain haaste.

Haasteena tasan. Tähänkin ruokaa: direktiivin mukaiset tasan samankokoiset, identtiset munakoisot… (klikkaa kuva suuremmaksi)

Tällä viikolla haasteena on sitaatti:

— ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” —

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.

________________________________

Sitaatti sopii hyvin niihin ajatuksiin, joita Kiinan matkallamme oli usein mielessäni… Tosia ja epätosia asioita, asioita, joista ei tiedä, ovatko totta vai eivät, asioita, joista, meidän pitäisi välittää, mutta joista emme välitä hittojakaan. Sielläkin. Varsinkin siellä tämä sitaatti tuntuu pätevän.

Klikkaamalla kuva Guangzhoun sivukadulta suurenee…

Valokuvatorstaissa tänään aiheena rajattu.

Valokuvatorstain ”Inhimillinen” aihetta on rajattu sillä tavalla, että haasteeseen ei saa vastata ihmisen tai eläimen kuvalla.

Vastaan pikku kollaasilla.  Vain ihmisen suhtautuminen ruokaan ja sen kuluttamiseen on tavattoman monimutkaista.

(kuva suurenee klikkaamalla)

Valokuvatorstaissa lukee tänä aamuna näin:

”Haasteemme on allaoleva kuva. Katso kuvaa, jatka tarinaa. Mitä tulee mieleen?”

Ja heti, väistämättä minulle tulee mieleen: tutti ja lähtö. lakkiaiset ja lähtö …

Lapset lähtevät erilaisista pöydistä erilailla eri iässä.

Ja tarina jatkuu… lapset palaavat. Mökin nuotiopaikan pöydän ääreen nuoret tulevat takaisin…

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

”Mikään muu ei ole tärkeää kuin purjehtiminen, eikä sekään ole kovin tärkeää.”

Sellainen sanontahan on. Tässä kesässä ei parasta ole ollut purjehtiminen, eipä tietenkään kun en ole koskaan purjehtinut. Tämä kuva ei siis kerro purjehtimisesta. Maija Paavilaisen aforismi kertoo ehkä paremmin, miksi valitsin juuri tämän: ”Parempi ankkurissa kuin tuuliajolla.”

(klikkaa kuvaa suurentaaksesi sen)

Tässä kuvassa on niin paljon piilomerkityksiä. Siinä on tyven, siinä on aurinko, siinä on rauha. Kuvassa on lähdön mahdollisuus, ja siinä on matka. Kuva on kuitenkin satamasta, turvasta. Sunnuntaiaamuna, jolloin kuvan otin, olin yksin lenkillä, mutta en yksinäinen.

Parasta kesässä olivat seesteiset hetket.