Valokuvaus

Töissä aina ensimmäisiä hommia loman jälkeen, lukukauden alkaessa on työpaikan www-sivuston päivitys. Ja sillä sitten tänäänkin aloitin. Ja vajaan kahdeksan tunnin duunaamisen jälkeen olkavarteni on  jo tolkuttoman kipeä. No – totta puhuen – ei se yhdestä työpäivästä vielä näin kipeytynyt.

Eilisen käytin kuvakirjan tekoon. Ifolorin kuvapalveluun värkkäsin lahjakirjaa ja – ketään ei yllättäne – homma lähti lapasesta. Tuntitolkulla värkkäilin. Löysin ohjelmasta uusia ominaisuuksia, ja eikun taustat uusiksi jne. Ja jo lauantaina olin tehnyt koneella kuvahommia. Italian reissun kuvat on vielä lajittelematta, ja www-sivulle laittamatta. Siihen tulee menemään rutkasti aikaa, ja olkavarren kestävyyttä vaaditaan.

Mutta on vielä sanottava, että se Ifolorin palvelu on kyllä hyvä. Kunhan opus tulee kerron, onko painojälki odotusten mukaista. Jouluksihan tein kuvakalentereita samalla systeemillä ja ainakin silloin olin tyytyväinen ko. lafkan työnjälkeen. Eikä se ole minusta kovin kallistakaan.

Töissä ei kuitenkaan muutoin mitenkään kurjaa. Tietty +29 lämpöasteetta työhuoneessani oli viihtyvyyttä aika olennaisesti heikentävä tekijä. Samoin kuin se, että ainakin periaatteessa olisi pitänyt olla kengät ja sukat jalassa. Minä en kyllä sitten ollut. Mutta ei juuri muuta ahdistusta. Ei meitä siellä kovin monta ollutkaan, mutta siitä se lukuvuosi lähtee rullaamaan… Ongelmani siis enemmänkin fyysisiä kuin henkistä kanttia kysyviä. Muutama opiskelijakin jo kävi, toinen kertomassa aviotumisesta, toinen gradutuskissaan. Siitä se lähtee.

Paistaako, sataako? Molempia. Varjot on jo pidemmät kuin loman alussa. On jo elokuu.
Pihapiirissä on paljon kaunista. Työhuoneeni villiviinin peitossa.

Kasvimaan reunalla on pehtoorin kukkapenkki, jossa kukkii ukonhattu…

Ja ruusut ovat jo kauniita. Onhan elokuu.

Omenasadonkorjuu ei tullene viemään kovin paljon aikaa syksyllä.
Mutta: todistettavasti puussa on omena! Kaksikin.

Tomaatilla on jo varjot. Niin. On elokuu. Niin, huomenna töihin.

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Pitkästä aikaa sain tänään artikkelin lähtemään julkaistavaksi. Pienen mutta kuitenkin. Siitä tuli pieni hyvä tunne. Ja mietin, kuinka hyvältä se on aina tuntunut, kun on saanut jonkun projektin valmiiksi. Tarkastettavaksi, lehteen, historiatoimikunnalle,  painoon, seminaariin, – saanut jotain valmiiksi. Vaikka eiväthän ne koskaan ole ihan valmiilta tuntuneet, mutta että pois käsistä. Viime aikoina näitä tuntoja on ollut kovin vähän. Mutta siis tänään juttu lähti. Ei turha arkistoreissu, siltäkään osin 🙂

Nyt kun työviikko on ohi, on taivas pilvessä. On onneksi vielä lämmin, eikä sada. Vielä. Huomenna sataa. On kolmas viikonloppu peräkkäin kun meillä ei ole minnekään menoa, eikä ketään kutsuttuna syömään. Näin ei käy usein (paitsi tammi-helmikuussa, jolloin minulla on luento). Varsinkaan kesällä. Heinäkuun lopusta elokuun loppuun onkin sitten kaikki viikonloput jo enemmän tai vähemmän varattuna. Hyvä niin. Kesällä on aikaa ystäville, on aikaa juhlille, on aikaa kokeilla uusia ruokia. On loma.

Nytkin jo melkein. Kun kerran ei paista, olen surffaillut. Värkkäillyt kuvia, tehnyt töihinkin uuden valokuvakollaasin ja alla ”Puutteenperä kerran kuussa” -sarjaan täydennys.

Monethan tietävät merkillisen viehtymykseni erikoisiin nimiin. Keräilen niitä edelleen. Ilahdun jokaisesta uudesta erikoisesta nimestä, postitelkaa vielä jos kohdalle sattuu, kiitos vain. Nimiin liittyen eksyin Kauppalehden sivuilla blogiaan pitävän Esa Helanderin ”Nimet kertovat”  -artikkeleihin. Kerrassaan mainioita juttuja. Suosittelen: täältä löytyvät.