Tämän kertainen tammikuun mökkireissu ei ollut aikataulutettu mitenkään.
Menneinä vuosikymmeninä kustannuspaikalle oli mentävä tiettynä päivänä, vielä viime vuosina sovitut kuvauskeikat saattoivat vaatia paluuta Ouluun, aika usein perhejutut neljässä sukupolvessa jomman kumman tai yhteisen perheen/suvun puolelta ovat kutsuneet huolehtimaan, huoltamaan, hoitamaan, hoivaamaankin. Eikä ole ollut vain yksi kerta, että meidän omat ja läheisten murheet, tai vaikka vain säännölliset tarkastukset terveyden kanssa, ovat olleet syy palata pohjoisesta kotiin. Tällä kertaa olisi ei ollut mitään pakottavaa syytä tulla kotiin tänään. Takaraja paluulle oli vasta ensi viikon torstai, mutta tultiin tänään.
Viikonlopun pakkasten aikana jo pohdittiin, että varmaankin varhennetaan aiottua paluuta, ja Pehtoori oli sitten tänä aamuna sitä mieltä, että Lapin pakkaset on nyt nähty ja koettu. Minä olisin voinut vielä pirttipäivän tai pari möksällä viettääkin, mutta lähdinpä sitten kuitenkin kohti kotia minäkin, samalla kyydillä. 🙂 Aika nopsasti pakattiin ja ”alasajettiin” mökin toiminnot ja lähdettiin yhdeksän jälkeen ajelemaan.
Vähän ennen Sodankylää auton mittarissa oli kahden viikon kylmimmät asteet.
Valoisa maisema, kuiva pakkaskeli, aurinko halopilareineen paistoi koko matkan – ihan outo valoilmiö meille tänä vuonna. Liikennettä vähän.
Kotiin oli hyvä tulla.
