Niitä näitä

Suorituslista ennen loman alkua oli pitkä. Autotallin �?sisustus�? on oikeastaan ainoa tekemättä jäänyt. Sekin kohta listassani, jossa luki �?Älä suorita�?, on toteutunut aika hyvin. Samalla kun ajatuksissani jo kokoan listaa syksyn töistä, on tullut mietittyä kuluneen ennätyspitkän lomajakson mennyttä. Kesän top 10, jotta niinkuin yhteenveto muistoista. �?Elämä ei ole menneet päivät, vaan mitä niistä muistamme…�?

1) Perheen nuorten kanssa ollaan oltu yhdessä tavattoman vähän, – ja pehtoorin kanssa enemmän kuin koskaan.

2) Olen liikkunut tavallista vähemmän. Korkeintaan yksi rullislenkki tai salikäynti tai lenkki/päivä. Ja lintsauspäiviäkin on monia, mikä tuntuu valitessa huomisia työvaatteita! Mikään ei mahdu päälle!

3) Myötätuulessa on oltu paljon. Kesän highlighteja on tietty vietetty siellä: nuorten kanssa, ystävien kanssa, kaksistaan. Mökki on niii-in hyvä asia. Suurenmoinen. Absolutely!

4) Emme ole vierailleet oikein missään. Ei kotimaanmatkailua eikä kyläilyä. [Toisaalta meilläkin on käynyt poikkeuksellisen vähän vieraita, jos ei lasketa La Festan avajaisia, Lakkiaisia ja Kalaaseja ja tulevia BO:n rapukestejä… ;)]5) Kolmen päivän Riikan reissu oli hyvä ja ainoa ulkomaanreissu. Vain kolme yötä ulkomailla! Eikä sielläkään lapset mukana. [tämä kohta koskee tosin vasta �?virallista�? kesälomaa, ei koko virkavapautta.]6) Olen ollut yksin liian vähän. Olen intterveppaillut ja photoshoppaillut liian paljon.

7) On ollut kylmä ja sateinen kesä. Ei montakaan hellepäivää kotipiazzalla. Siispä: onpas meillä siistiä! Syväpuhdasta suorastaan!
8) En ole tehnyt töitä: ei yhtään kesäjuhlaesitelmää, ei yhtään arkistopäivää, ei yhtään �?pakko-lukea-tämä-tutkimus�?, ei yhtään abstraktia artikkelikokoelmaa varten. Ei mitään. Bravo! [tämäkin kohta koskee tosin vasta �?virallista�? kesälomaa, ei koko virkavapautta.]

9) Olen tuhlannut hyvin vähän. En ole edes juuri käynyt kaupungissa. En ole ostanut mitään suurta, enkä oikeastaan mitään pientäkään. Ruokaa tietysti, ja kuohuvaa. Ja nekin tuntuvat valitessa huomisia työvaatteita. Mikään ei todellakaan mahdu päälle!

10) Mma Rawotswen tutkimuksia ja muuta �?ulkoeurooppalaista�? kirjallisuutta on tullut luettua tavallista enemmän. Telkkaria katsottua tavallistakin vähemmän [lue: ei ollenkaan].

Onnen rippuja ja mieleen jääviä tuokioita on ollut yllin kyllin. Loma on tehnyt tehtävänsä, hyvä loma, erilainen loma: huomenna hyvä jo mennä töihin.

Melkein koko Gruppo San Lorenzo kalaaseissa eilen. Tavallista hiljaisempaa – sattuneesta syystä. Ja menihän se vähän menneiden muisteluksi. Mutta ihmekös tuo, jos kerran neljännes pöytään istuneista on historioitsijoita ja jos juhlan teemana oli viimevuotisen Toscanan matkan muistelu kuvin, elokuvin (La Dolce Vita, ohj. HK) ja makumuistoin. Arezzon ankka (resepti) oli NYT hyvää. Ja jälkiruoka: taas tuli todistettua, että tuoretta ananasta pitäisi käyttää enemmän. Viinejä olivat San Lorenzo, Allesverloren, Rust En Vrede – toivottavasti nimet eivät ole enne. Joka tapauksessa ne olivat hyviä. Varsinkin tuo ´lepää rauhassa´. Tärkeintähän oli kuitenkin nähdä ja kuulla ystäviä. Minun projektini opetella vähemmän monisanaiseksi, opetella sanomaan lyhyesti, ei eilen oikein osoittanut tulosta: voi että kun minä voisin olla välillä jopa ihan hiljaa! Osaisinpa! 

Puolelta päivin lähdettiin pilvisestä ja hyvin poroisesta (kymmeniä poroja tiellä ennen Vuotsoa) Lapista kohti Oulua. Että osasi olla pitkältä tuntuva matka. Kemi – Oulu välillä aina vaan hullumpaa: osa autoilijoista luulee selvästikin, että keltaiset viivat ja vastaantulijat merkitsevät, että NYT on lähdettävä ohittamaan. Monta vähältä piti tilannetta nähtiin. Melkein kuusi tuntia tuhraantui matkaan, vaikka mennessä ajoimme viiteen tuntiin, ja mennen tullen melkein rajoitusten mukaisesti. 

Illansuussa Rantapellossa ja nyt ylihuomiset Kalaasit vievät kaiken huomion. 

Aurinko sälekaihtimien raosta aamulla: ei raski nukkua. Päivä pihalla. Niin kuin kesällä yleensä kuuluukin. Oli tyydyttävä Outi Pakkasen dekkariin kun Donna Leonilta ei tälle kesälle ole ilmestynyt uutta. Sitten pihahommia ja rullaluistelua. 

Kesä sai meidät taas (jo toisen kerran) terassikierroksellekin. Kierros kyllä kutistui: yksi mansikkamargarita Seurahuoneen ”piippuhyllyllä” riitti. Tulipahan nähtyä rokkikansaa. Qstockille huippusää. Nyt tässä sitten yritetään olla huolettomina ja odotella lapsia kotiin. Saanen odotella eräänkin tunnin. Huolettomana? No niinpä!

Voisipa unia säädellä. Voisipa illalla valita mukavan kanavan, jonka unissa näyttäisi olevan tällä hetkellä tärkeitä ihmisiä tai mukavia uusia tuttavuuksia. Tai kesken unen voisi painaa kaukosäätimestä: kiitti riitti. Tai voisipa valita levollisen, rauhallisen unen. Sellaiset unet, joissa ei tarvitsisi seikkailla ja puuhailla kovin paljoa, olisivat mielestäni nyt – useimmiten itse asiassa –  oikein hyviä unia. Joskus – niin kuin viime yönä – näkee sellaisia unia, että ne jäävät päälle vielä päiväksi. Unen tunnelma tai siinä tapahtunut vaikuttaa vielä nytkin, ajattelen ”tarkoittiko, hän todella mitä sanoi” tai ”olisimmepa sittenkin menneet siihen kylään Alppien juurella”. Entäs jos tänä iltana jatkaisikin unta, menisimme siihen kylään, haluaisin nähdä mitä siellä tapahtuisi.  Jatkuisi niinkuin joku tv-sarja. Joskus vietän unissani niin vilkaista elämää, että olen aamulla herätessä tuhannen puhki.  Sellainen ei ole kovin miellyttävää. Mutta se viime yön uni … 

Hereilläkin on oltu: tämän kesän korkeakulttuurinen harrastuneisuus jatkuu. Käytiin pehtoorin kanssa taas elokuvissa. Tällä kertaa katsomassa kesän toinen (”Sinkkuelämä” ensimmäinen) hömppäkassamagneetti ”Mamma Mia”. Abban vinyylilevyt veljen kanssa 70-luvulla puhki soittaneena ja Meryl Streepistä kovasti pitävänä viihdyin kaksituntisen oikein hyvin. Kreikan saaristo ja pääosaesittäjämiehet ja kauniit nuoret (tanssijat) olivat hyvä lisä ja kulissi. Taide-elokuvasta ei todellakaan ollut kyse, mutta hyväntuulisesta sateisen (vaihteeksi!) kesäiltapäivän viihteestä leffa kävi oikein hyvin. 

(Ai niin: Riikan matkan kuvasivut ovat valmiina)

Päivällä pesin mattoja painepesurilla pihallamme autotallin edessä. Naapuririvitalon Teemu (7 v.) ja Taavi (6 v. ) ajelivat kujalla pyörillä eestaas ja taastaas. Pian portillemme pysähtyi potkulaudalla tullut veljessarjan nuorin – Topi (4 v.) – , joka jäi katselemaan laajalle kuuluvaa ja roiskuavaa touhuani ja totesi sitten ykskantaan: ”Isihän sanoi että täällä puuhataan jotain outoa”.   🙂