Niitä näitä

Yhdeksän tunnin yöunet.

Ei tarvinnut pukea hametta, mustaa eikä muuta virallista ylle. Uusi cashmir-villatakki, ah onnea.

Narskunta kenkien alla.

Sopivan mittainen johto autopaikan sähkötolppaan.

Tiukkana olemisen onnistuminen: tiedekunnan kuukausipalaverissa (”dekaanikahvit”) sinnitellen jätin joulutortun nauttimatta.

Suotuisasti sujuneita puheluita; seuraavan väitöskirjan tarkastusprosessi alulle. Professorihommat jo rutiinilla. Heh! 

Vanha tuttu Keminmaasta soitti, muisti.

Helpotus vieläkin – lauantaista.

Väittelijä kävi, toi kauniin amarylliksen minulle, ja kuvia.

Ison tenttipinon sain tarkastettua – ei hylättäviä.

Kotona paljon jouluvaloja… kynttilöitä vielä sytyttelin.

Ja joulukorttikin vihdoin valmis.

Tiedättekös, että Lapissa on tähän aikaan vuodesta noin kaunista?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Kamera kädessä käveleskelen pihalla ja sisällä. Sytyttelen kynttilöitä ja etsin laatikoista rekvisiittaa, liinoja, tonttuja, harkitsen lähtöä kukkakauppaan, mökin lähimetsästä hyvissä ajoin kerätyt jäkälät kiertävät purkista ja korista toiseen, punaista, hopeaa, valkoista ja sitten sinistäkin taustaa, kynttilää, nauhaa ja kartonkia. Leivon pienen kakunkin, hopeahileellä muka koristelen, takkatulen sytytän, inspiraation antajaksi laitan musiikkiakin,  …. Joulukorttikuva ei vain ota onnistuakseen.

Samalla mietin työasioita, ja sitten ajattelen, kuinka vähän teen nykyään töitä iltaisin, kuinka vähän on ollut mitään harrastustoimintaakaan viime aikoina (ei ruoka-, ei viini- eikä valokuvausharrastus ole vienyt kokoontumaan, kokeilemaan, kokkailemaan, kurssiutumaan, kuvaaamaan), kuinka vähän nykyään teen mitään muuta kuin luen ja surffailen iltaisin. Ja katson telkkaria! Koko syksyn monta tuntia viikossa (Tanssit, Downton, Taivaantulet, Vain elämää)! Ja sitten taas mietin työasioita. Ja hetken on huono omatunto kun en kirjoita iltaisin, en lue ammattikirjallisuutta, en yritäkään kehittyä. Annan periksi, olkoot! Miksipä enää yrittäisin? Ja pienen tovin työstän ikuisuusprojekti ´Laanilan historiaa´ … Hö, joulukorttihan se piti tehdä!

Tulisihan tästä viime vuotisesta blogin joulukalenterikuvista kootusta kollaasista ihan kiva kortti?
Klikkaa isommaksi, näet pikkukuvat paremmin.

Ei muuta kuin Ifolorille tuo ja siinä se on?
No ei taida onnistua. Enpä taida noin helpolla antaa periksi:
ehkä sunnuntaina on parempi kuvausfiilis.
Ja sunnuntaina täällä blogissa aukeaa ensimmäinen luukku uudesta kalenterista. 🙂
Se on jo Tuulestatemmatun viides!

Taas myrskyää. On pimeää. Ei sentään sada. Ja hengenvaarallisen liukasta on. Onneksi ei tarvitse olla tienpäällä.

Eikä tarvi olla ulkotöissä. Erityisesti tänään tuntui, että työhuoneessani  oli oikein viihtyisää ja lämmintä* ja minulla kävi viertaitakin. Pehtoori ja Koivu tulivat tervehdyskäynnille, tekivät kaappi- ja tupatarkastuksen uudessa huoneessani, toivat joulusuklaakalenterin ja kävimme Snellmanian uudessa ruokalassa lounaalla. Mukava. Myös Välkky ja Pölkky (sisäpiirin juttu, hahaa!) piipahtivat ja tovin paransimme maailmaa tai ainakin yliopistoelämää… Artikkeliaihio sai ihan rauhassa muhia muistiinpanoissa ja lehtikopioissa, sillä juuri tänään tuntui erinomaisen tarpeelliselta ryhtyä suunnittelemaan kevätlukukauden kandiseminaarin ohjelmarunkoa. Jämäkästi. Heh!

Oman työhuoneen lämpimyyttä korosti kuulumiset tyttäreltä, sillä Meksikossakaan ei ole kovin lämmintä:

Tytär kertoi, että siellä kaikki istuvat töissä takit päällä, olivat olleet kateellisia kun hän oli vienyt työhuoneeseensa ”kannettavan lämppärin”, jonka osti sunnuntaina. Kovasti olivat työkaverit ihmetelleet, miten suomalaistakin voi paleltaa. Oli esikoinen kertonut, että Suomessa EI sisällä ole kylmä, ei talvellakaan. Ja että Suomessa kodeissa ja työpaikoilla lämmitetään ja että talot on eristetty. Ja sellaistahan ei Meksikossa tehdä, joten siellä on nyt sisälläkin kylmä.

Kylmä ilmavirtaus tuntuu olevan Italiassakin, Umbriassa. Sain mutkan kautta vinkin, että Assisissakin on eilen satanut lunta. Olisi ollut kiva olla siellä kuvailemassa.

Kuvailemassa Assisin kirkkoa, luostaria, kauniita keskiaikaisia kujia ja niitä maisemia, joissa toissa kesänä ajoin rallia. 😀 Silloin luostaripiha ei ollut tyhjä, eikä luminen. Ei silloin ollut kovin kovasti vauhtia, eikä vaarallisia tilanteitakaan, mutta olihan se silti jotain mielettömän jännittävää: http://www.satokangas.fi/Matka/Giro.avi (klippi kestää tovin latautua, mutta voisin väittää, että kannattaa katsoa ja kuunnella :)). Se, miten tuohon tilanteeseen päädyttiin, on kerrottuna TÄÄLLÄ.

Verkkainen päivä. Enempi sellaista tuumailua kuin mitään aikaansaannoksia. Ehkä kuitenkin niistä tuumailuista, keskusteluista, kuuntelemisista joskus koituu jotain hyvää, jotain aikaansaannoksia. Ehkä jotain lähti liikkeelle, hiljalleen muhimaan.  Yhtä verkkaista on ollut ilta kotonakin. Muutaman keittiön laatikon olen siivonnut, makkarasopan keittänyt. Yhden opiskelijan kanssa työasioita sähköposteillen hoidellut, taas surffailut. Ihan hilikulla oli, että ryhdyin leipomaan, muka jo jotain jouluista, mutta kun minua ei tänä vuonna tuo joulu taida oikein innostaa… Katsotaan nyt, josko vähän reipastuisin.

Bannerin ja blogin väritystä taas sitten rustasin uusiksi. Eilinen oli liian levoton minulle. Ja olisi se Marttikin saanut olla siinä esillä, sillä Sanna Koivisto vastasi tänään kyselyyni koskien Martin ja muiden patsaidensa kuvien julkaisulupaa, että toki niistä saan kuvia julkaista. Joten varmasti Marttiakin täällä vielä näette. (ks. aiheesta keskustelu viime viikon yhden postauksen kommenteissa (KLIKS).

Äärimmäisen leppoisan työpäivän jälkeen kotona vaihtamassa ulkoilullisempaa vaatetta, ja lähdimme pehtoorin kanssa kaupungille. Ohjelmassa Valoa Oulu -happening ja Rotuaarin jouluvalojen sytytys. Joulupukkikin nähtiin. Luonnollisesti kuvasin, oltiin pitkästi toista tuntia ulkona kävelemässä. Tierna-ajan julistus kuunneltiin; eipä ennen olla, oli aika hyvä.

Vein pehtoorin syömäänkin: hampurilaisille; kävimme Kauppurissa. Ja kyllä, kyllä siellä on  oikeat erinomaiset hampurilaiset.

Palelevana kotiin, olihan se glögille tarve ja aika. Tämänvuotinen Loimu vastaan Blossa on käyty, eikä epäilystäkään kumpi voitti. Kerron tässä joku päivä… Telkkaria, kutomista, väsyä, Atlantin yli viesteilyä… väsyä.

Tyttärellä oli pienenä sellainen Muumi-herätyskello, joka soidessaan kajautti ilmoille Muumineidin heleällä äänellä ”Hyvä päivä tänään”. Aluksi se oli kiva juttu, mutta aikaa myöten alkoi kyllä kummasti riepoa sellainen ylipirteä mielenilmaus heti aamusta, kun eihän se kuitenkaan ihan niin satavarmasti ollut oleva hyvä päivä.

Mutta tänään oli hyvä päivä.

Monta tuntia sain työhuoneen rauhassa lueskella, etsiä tietoa ja pohtia juttuja. Suunnitella uutta artikkelia ja lueskella vain. Kiinnostavia asioita. Tiesittekö, että suomalaiset vegetaristit perustivat 1900-luvun alussa utopiayhteisön Argentiinaan? Colonia Finlandese oli sen nimi. Eihän siellä sitten kaikki ihan hyvin mennyt. .. Argentiinaan!  Ja toinen perustetttiin muutama vuosikymmen myöhemmin Dominikaaniseen Tasavaltaan: Viljavakka yhteisössä asui 140 suomalaista vegetaristia. 

Hyvä päivä sikälikin, että töiden jälkeen löysin hameen, tai oikeastaan kotelomekon. Reilun viikon päästä kun on väitöstilaisuus, mikä tarkoittaa, että meitsille iski huki. Kustoksena on oltava. Ja kustoksella on oltava hame. Olen ollut hieman streentanut tuosta hameasiasta, mutta aika helposti se hoitui. Mietin vain milloin ja missä ikinä, koskaan, toiste tarvitsen tuota ei-niin-edullista asukokonaisuutta. No nyt se kuitenkin on hankittu.

Ja sitten tänään oli systerin kanssa ”pikkujoulut”. Kävimme äsken Istanbulissa syömässä ja kuulumiset vaihtamassa. Sekin osa  hyvästä päivästä.

Eikä satanut. Ja kaupungissa jo näkyi kun tekevät  ”Valoa Oulu!” -valofestivaalia, jota vietetään  nyt viikonloppuna. Enköhän teille kuvia viikonloppuna koeta saada tänne… Hyvältä näytti jo asennusvaiheessa.

Kotiin tullessa oli siistiä! Täällä tuoksuu puhtaalle. Meillä on käynyt S.!

Ja sokerina pohjalla: pian on tyttären kanssa Skype!

Kuvat eivät ole nyt Monterreystä
vaan Mexico Citystä viime kesäkuun reissultamme.