Niitä näitä

Showing: 1 - 10 of 3 942 RESULTS
Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Kuvilla leikkien

Vielä Oulun2026 -avajaisfestareiden jälkimainingeissa….

Kävin lauantaina katsomassa avajaisfestareiksi valmistuneen valokuvanäyttelyn: PLAY – Fotografiska Tallinn X Oulu2026

Se on rakennettu Pekurin toiseen kerrokseen, eikä olekaan mikään pieni ´ripustus´. Iso näyttelytila on rakennettu – ja hyvin onkin – arkkitehtitoimiston suunnitelmien perusteella. Näyttelyn kuvat ja valokuvataide pääsevät siellä esille näyttävästi. Myös valaistus tuki antoisasti esillepanoa. Lauantaina – avajaisviikonloppuna – näyttelyssä oli paljon kävijöitä, paljon ulkomaalaisia, mutta onneksi näyttely on avoinna koko vuoden. Käyn varmasti toistekin, vaikka maksullinen (16 € (S-kortilla 12 €, museokortti ei kelpaa) onkin.

Fotografiska Tallinnin tuomassa ja kuratoimassa näyttelyssä teemana on kulttuuri-ilmastonmuutos.

”Ryhmänäyttely PLAY esittelee 17 kansainvälisen taiteilijan monialaisen linssin kautta leikkiä sekä ilon aiheena että häiriötekijänä tuoden esiin riemun, sitkeyden, kapinan ja yhteyden hetkiä. Yhdessä teokset muodostavat visuaalisen matkan leikkiin syvästi inhimillisenä ilmaisumuotona ja sanattomana kielenä.”

Monen kuvaajan otokset, teokset, saivat pysähtymään pitkäksi aikaa… Sarja Neuvostoliiton/Venäjän bussikatoksista kiinnosti. Luonnollisesti.

Vuosikymmeniä sitten Pehtoorilla oli meidän ulkomaanreissuilla tapana kuvata bussipysäkkejä, mutta mitään vastaavaa ei meidän albumeissa/dioilla ole. Noh, Venäjällä käytiinkin vain kerran: Pietarissa vietettiin pidennetty viikonloppu 20-vuotishääpäivänä.

Pysäkkikuvat eivät nimenomaan kuvina olleet kovinkaan kiehtovia, toisin kuin Peter Cass´n isot kuvataulut leikeistä ja peleistä.

Hän lienee käyttänyt samaa taktiikkaa kuin minäkin Oulu-korteissani. Yhteen kuvaan liitetään ”koko ottelu/leikki/kilpailu” tai Oulun vanhat kauniit rakennukset. Yhden korteistani laitoin taas blogin bannerikuvaksi.

Cass´n kuvat pistivät miettimään, ne inspiroivat, että voisin oikeastaan taas tehdä jotain tuollaista…

Tämä on hyvä tärppi kulttuurikaupunkivuoden kohteeksi!

Niitä näitä

Sisähommia

Koko (pakkas)päivän (- 25 C) olin lähdössä ulos. En lähtenyt.

Mutta vältellessäni lenkille lähtemistä tein sijaistoimintoina paljon kaikenlaista tekemistä odottanutta. Mm. tämän vuoden bujo-kalenterini alkaa olla nyt varsin käyttökelpoinen.

Melkein win-win -juttu tämä pirttipäivä.

Ja illan olen istunut takkatulen ääressä kuunnellen hömppäromaania ja viimeistellyt neuleliiviä, josta tuli – hmm – miten sen sanoisin, niin levoton ja ´kummallinen´että ehkä huovutan siitä vaikka patalappuja. Katsotaan nyt.

Niitä näitä

Vaiheessa

Oulussa on – 25 C. Se on kylmempi kuin Lapissa, tai siis siltä se tuntuu.

Oulussa on paljon enemmän ”kotitöitä” kuin mökillä!

Kuka on kotimme täyttänyt joulukoristeilla, -tontuilla, -kukilla, -liinoilla, -astioilla, -glögimukeilla, -pyyhkeillä, – kynttilöillä? – Luulin peranneeni ne ´kaikki´ pois jo Tapaninpäivänä.  – En ollut! Tänään vasta sen tein. No nyt se ei tuntunut ollenkaan ikävältä luopumiselta – päinvastoin. On aika siirtyä uuteen vaiheeseen.

Vähän on sitten ollut hakusessa, mitä se uusi vaihe voisi olla?

Noh, olen surffaillut ja (taas) etsinyt meille tämän vuoden reissukohdetta. Italia? Itävälta? Irlanti? Islanti? – Kummasti alkavat iillä kaikki. Ja kaikkiin kaipaan liikkumista, patikointimatkoja olen hakenut.  Mihinkään ei vielä olla lähdössä… Ennen ulkomaita Järvenpää (ehkä Helsinkiä siinä ohessa) ja yksi tai kaksi hiihtolomaa mökillä.

Ensimmäiset tulppaanit kuitenkin jo ostin tänään. 🙂

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä Valokuvaus

Vinkkelipatikka Kiilopäälle

Vinkkelipatikka ei ole ihan uusi ”liikuntamuoto” minulle: kerran aiemminkin olen tepastellut, paremminkin kahlannut, jopa Kiilopäälle, vinkkelit jalassa.

Alkumatkasta porot koettivat johdatella Niilanpään ladulle, mutta enpä tällä kertaa sinne.

[Kuvassa Ahopää]

Myös ainakin Iisakkipää ja Kaunispää on tullut huiputetuksi huopatossut jalassa. Näin siitä huolimatta, etteiväthän vinkkelit mitkään patikkakengät ole. Ja tänään varsinkin alastulo oli vähän humplahtelua ja rauhallista tarpomista, sillä oli mentävä hangen puolelle, koska polulla luisto oli turhankin vauhdikasta.

Noustessa vastaan tuli mm. turisti, siis oikein turistituristi, yksin italialainen miesoletettu, ja muutaman sanan vaihdoimme. Hän ihmetteli vaelluskenkiäni (hänellä oli varrelliset Meindlit – siis tekijä!) ja esittelin omia huopikkaitani, enkä todellakaan löytänyt sanaa englanniksi saatikka italiaksi. Noh, hän uskoi, että ovat lämipimät! Hän oli tulossa jo alaspäin huipulta ja kertoi, että ylhäällä – huipulla – on KYLMÄ, ja siellä tuulee. Sanoin niin arvelevanikin. 🙂

Vinkkelit taitaa olla enimmäkseen pohjoinen ilmaus? Mitä ne sinulle ovat?

Vinkkeleistä viis, tai siis ehkä juuri niiden ansioista, olipa hyvä olla ulkona, liikkua. Ylhäällä tosiaan oli kylmä, ja siellä tuuli, mutta eipä pakkanen oikeastaan purrut, ja kuten sanottu: ylhäällä on yleensä aina lämpimämpää kuin alhaalla. Esim. tänään mökkipihassa pakkasta liki kaksinkertaisesti verrattuna siihhen mitä oli Kiilopään huipulla ( – 16 C huipulla ja mökkipihassa – 28 C).

[Millään en saanut laajakulmalla kunnolla kuvaan vinkkaa ja tunturin laella kulkevaa pistelevää lumituiskua.]

Edellinen Kiilopään huiputus olikin vähän erilaisissa olosuhteissa; kesäkuun alussa mentiin kaksistaan pojanpojan kanssa. Aika ainutkertainen juttu oli se.

[Olen viime päivinä kuvaillut kuuta eri lokaatiossa, eri aikoina päivää – vähän kuin harjoituksena, etsien hyvää kuvakulmaa, sillä huomiseksi on luvattu täysikuu, eikä mitä tahansa kuutamoa, vaan luvassa on mansikkakuu! Saapa nähdä!]

Tänään tunturissa muistin/koin yhden toisenkin tärkeän patikan Kiilopäälle; se oli ensimmäinen niistä kerroista, jolloin M. ja K. olivat kanssamme Kiilopäällä. Tietyt paikat tuovat mieleen muistoja, mennyttä, ja tuovat taas ikävänkin, – toisaalta me tänään melkein ´juttelimme´, oikein hyväkin ´kohtaaminen´ meillä poisnukkuneen ystävän kanssa oli … Varmaan moni muukin kokee tällaista, eikö?

Mökille palatessa Pehtoorilla oli Tuulentuvan patteriremontti juuri päätöksessä. Saunaa ei kuitenkaan tänään lämmitetty, ei vaikka on perjantai. Perjantaiko? Pyhät ja arjet sekaisin, tai ei niitä erota. Mitäs huomenna? Ei huomennakaan ladulle…? No Canonin kanssa tunturiin etsimään sitä mansikkakuuta! Ehkä.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus Viini

Pakkasessa vuosi alkuun

Vuodenvaihtuessa unen läpi kuului pauketta, ehkä mökkitieltä, todennäköisesti paljon kauempaa … Tai ehkä se oli vain unta. Ei jaksettu alkuunkaan katsoa vuodenvaihtumista edes telkkarista: ei vaikka siellä oli kotikaupungin kulttuuripääkaupunkivuoden aloitusfestarit!

Vuosi 2026 alkoi yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa, ja aamukahvin aikoihin kuun noustessa horisontin takaa tummansiniselle taivaalle.

Nyt olisi lunta ja latuja, terveyttä ja tahtoa tarpeeksi, mutta pakkasta vähän liikaa – vähän sellainen tunne, ettei hiihto kaikkein terveellisin ulkoilumuoto tällaisella säällä.

Lähdettiin yhdessä autolla liikkeelle, Pehtoori jäi jo Savottakahvilan kohdalla pois – minä kuvailin siellä tovin, ajelin sitten Saariselän keskustaan ja taas kerran kävelemään Kaunispään rinteille ja huipulle. Ylhäällä on lämpimämpää, ja varmaan eka kertaa ikinä olin siellä lähes yksin. Kummallisen hieno tunne, ja siellä oli täysin hiljaista. Ei edes tuulen ääniä.

Iltapäivä perinteisesti: presidentin puhe ja ennen kaikkea Wienin filharmoonikot! Eiliseltä säästämämme erinomainen franciacorte saten (Berlucchi, olen joskus tilannut ulkomailta) puolikas sopi juhlavaan konserttiin.

Merkillisesti täällä tuli sellainen olo, että kyllä tässä maailmassa on vielä niin paljon hyvää, että tämä uusikin vuosi pärjätään.

[Otsikkokuvassa näkyy Kiilopää. Ehkä huomenna sinne suunnalle liikkumaan.]

Mökkielämää Niitä näitä

Myrskyn jälkeen …

Jos Oulussa oli lumeton joulu, niin Lapissa on hyvin luminen vuodenvaihde! Täällä riittää lunta. Laduille ja pihoille, teille ja metsiin.

Meidän voimapuu kesti myräkän hievahtamattakaan, mutta tontin laidalla oli muutama pienempi puu oli kaatunut. Ja jo tullessamme korkeat hanget olivat saaneet muutaman sentin lisää lunta.

Nykyisin mökin tienhoitokunnan ostama palvelu on priimaa, eikä tarvitse meidänkään eilisen kaltaisen myrskyn ja yöhön jatkuneen lumisateen jälkeen odotella puolille päivin, että pääsisi täältä mökkitien perältä Jäämerentielle (= Ivalontie/nelostie). Joskus on ollut sellainenkin aika että on pitänyt odotella  (ks. läh. Kliks)

Eikä minun tarvinnut odotella, että saisin auton kaivettua lumen alta, – ehei: Pehtoori ehti aamulla ennen minua ulos, aloitti melkein päivän kestäneen linkouksen, kolaamisen, harjaamisen ja siinä ohessa kantoi minulle sukset liiteristä auton takakonttiin, jotta pääsin sujuvasti lähtemään Laanilaan ja sieltä ladulle! Arvostin!

Pääsin ladulle! Kymmenkunta astetta pakkasta, latukoneet olivat ajelleet Prospektorin lenkin ja oli aamupäivän hiljainen, sininen hetki! Olipa taas aika olla kiitollinen, syvästi rauhassa.

Meillä kävi täällä kuusi düsseldorfilaista vierasta: kolme nuorehkoa (alle 40 v. ?)  pariskuntaa, joilta oli eilinen lento Saksaan peruttu, ja niinpä he majoittuivat tässä meidän mökkitien varrella olevassa vuokramökissä.

Päiväkävelyllään tupsahtivat pihallemme ja jäivät juttelemaan. Olivat olleet viikon Inarissa, nyt vuorokauden täällä. Olivat kiinnostuneita ”cottage-lifesta” ja näytimme meidän pihapiiriä. Rantasauna ja pulahduspaikka saivat ihastusta. Nilistä kyselivät ja kuvasivat sitä kuin isompaakin nähtävyyttä. Vanhempi, pienempi, ”hirsisempi” Tuulentupa kiehtoi enemmän kuin tämä uudempi (pian jo 20-vuotias tämäkin) Myötätuuli.

Nyt myrskyn jälkeen täällä on taas mieluista ja mukavaa. Ja melkein kaikki oleellinen on jo lumen alta esille kaivettu: Tuulensuojassa (= notskipaikka) on vielä lunta, mutta näkymä (ks. otsikkokuva) on niin veistoksellinen, ettei kiirettä, eikä juuri tarvettakaan vielä lapioida lumettomaksi.

Olisikohan se leffailta. West Side Story ja uuden neuleen aloitus? – Joululeffoja katselin ennätysmäärän = kolme, joten nyt jotain ihan muuta, toivottavasti laadukkaampaa. ”Alkuperäisen olen nähnyt joskus teinivuosina, siis aika vasta, mutta josko nyt tämä Spielbergin kehuttu versio?

Historiaa Joulu Niitä näitä Oulu

Toistoa Lucian päivänä

Lucian päivänä valoa – edes vähän.

Minä yritin! Minä todella yritin, että olisin innostunut kiertelemään kaupungilla kuvailemassa valoja, joulua, jotain Luciaan viittaavaa… Nope!

Pakkasta ei aamupäivällä ollut kuin jotain – 14 C, ja minulla kyllä oli Michelin-ukkelin verran toppauksia, mutta taas läsnä se ´oululainen pieni vinkka´. Aika pian totesin: ”mun ei oo pakko”. Niinpä menin aika lailla suoraan hakemaan Kauppahallista porkkanat ja lantut, kalakauppiaskälyltä vähän herkkua lauantain kahden hengen päivälliselle ja piipahdin vielä Lidlissä: pistaasit (8 € ISO pussillinen), pieni Stollen, pinkkejä perunoita (jotka eivät sitten keitettynä olleetkaan pinkkejä).

Kauppa-asioiden lisäksi kuitenkin jotain ”valoa”. Minä näin tässä aika paljon … valoa ja viestiäkin…

 

Silloin kun aloitin tämän päivittäisen postauskirjoittelun, silloin kun tutustuin blogien maailmaan, silloin kun blogit olivat vielä ´in´, silloin kun ne olivat aika uusiakin juttuja, kun ei ollut Instaa, ei Tik-tokia, ei Threadsia, – noh, Face sentään jo oli, ja minä opettelin tätä blogimaailman touhua ja tekniikkaa, tulin monta kertaa törmänneeksi kommentteihin, joita jo pitkään (ehkä jopa vuoden, pari) postailleet omissa blogeissaan saivat: heille huomautettiin asiallisesti tai sitten ei niin fiksusti, että vanhojen postausten ”NOSTO” = linkittäminen omiin kirjoituksiin, tai jopa uudelleenjulkaisu, ei ole hyvä juttu, että sellainen on vain lukijoiden kalastelua, että se on laiskuutta, että se on turhaa toistoa. Ja minähän päätin, että minä en koskaan, en koskaan! tule sellaista tekemään.

Noh, en ole kovin paljon tehnytkään. Itse asiassa blogin 18-vuotisen historian aikana en ole koskaan julkaissut samaa tekstiä kahta kertaa, mutta toki olen linkittänyt joihinkin edellisten vuosien teksteihin, enimmäkseen kai resepteihin.

[Tässä aamupäivän kuva Oulun torinrannasta, aittatorin laidalta.
Rannan alue, uusine laitureinen on upea.
Luulisin ainakin. Ainakin silloin kun on valoa ja liikettä enemmän.
Tästä kuvasta tein kalenterikuvan 13:
otsikkokuvassa sentään  enkelit ja tontut olivat liikkeessä, olemassa.]

 

Mutta nyt TAAS linkitän vanhaan, tai oikeastaan varsin tuoreeseen artikkeliin: sehän liittyy siihen, että miksi juuri tänään vietetään Lucian päivää? – Suunnilleen pohjoisen pallon puoliskon pimeimpänä päivänä vietetään juuri tänään Valon juhlaa? Tässäpä sille selitystä..

Lucian päivänä silmiä etsien

Niitä näitä

Kirjat kiertoon

Tänä pimeänä päivänä on ollut ikävä mökille. Ikävä lunta ja valoa. Tiedättehän: kaamos Napapiirin pohjoispuolella on valoisampi kuin päivät kaupungissa. [Kuvat marraskuun ´pimeydestä´ mökin notskipaikalta Tuulensuojasta marraskuussa.]

Joka tapauksessa: joulun kuivamuonat on nyt roudattuna kotiin. Joulukortit on viety ajoissa postiin. Ja kaikenmoista muuta hommaa.

Ja yksi erityisen hyvä, ilahduttava kokemus. Vein divariin kassillisen kirjoja! Minusta tuntuu, että olen viime vuodet antanut, heittänyt roskiin, vienyt kirjaston ”saa ottaa” -hyllyyn varmaan satoja kirjoja. Nyt jäljellä olevat mahtuvat hyllyihin, joko kotona tai mökillä, ja uusien kirjojen ostaminen on ehdottomasti kielletty. Jos sellaista tapahtuu, on jollakin keinolla poistettava vanhoja.

Nyt vaatehuoneen takahyllylle (vähän kuin piiloon) oli kertynyt parinkymmenen kirjan pino. Eivätkä ne olleetkaan mitä tahansa ostettuja kirjoja, vaan sellaisia, jotka olen itse kirjoittanut, toimittanut tai joissa olen ollut artikkelillani mukana. Siis suurimmaksi osaksi historiakirjoja. Ne ovat sellaisia, joita olen appivanhemmille, äidilleni ja sisarelleni vuosikymmenten varrella antanut lahjoiksi… Ensin ajattelin, että hävitän koko kassillisen: kannet irti ja pahvinkeräykseen ja sivut lehtikeräykseen, ”sillä ei kai niitä kukaan tarvi”. Mukana oli kuitenkin paikallishistoriaa (Valkean kaupungin vaiheet, Oulun vuosisadat (1605 – 2005), Hailuodon keskiaika, Oulun linja-autoliikenteen historia, Iin seurakunnan historia etc… Ja noita kaikkia oli ainakin tuplasti. Aattelin, että voisin yrittää josko sittenkin divarissa voisin vaihtaa vaikka Asterixeihin tai vanhoihin keittokirjoihin.

Ja hyvinhän siinä kävi! Divarin pitäjänä olikin tuttu: historianopiskelija 2010-luvulta? – Hän totesi, että ”kirjojasi kyllä kyselläänkin”! Olin hämmästynyt! Ja lähdin divarista 10 Asterixia (myös KARJALA MURTEEL) ja pari keittokirjaa mukanani. Yesh! Kierrätystä minun makuuni!

Divariin en vienyt omia keittokirjojani, vaikka niitäkin on nyt palautunut minulle. Niistä LappItaliaa on niin monta, että voisin vaikka laittaa yhden arvontaan. Sehän on ollut ennenkin täällä arvonnassa, ja sehän on edelleen ladattavissa ilmaiseksi, mutta jos joku vaikka haluaisi ihan kirjana? Vanhahan se on, mutta edelleen ihan kelpo opus. Siitä olen aika ylpeä, vaikka kuvat eivät todellakaan ole sitä mitä haluaisin ja nyt osaisin … 😀 Mutta siis: jos haluat olla mukana arvonnassa laittele kommentti alle. Tiistaihin asti aikaa osallistua (16.12.)

Niitä näitä

Yön pimeys päivissäkin

Lähtökohtaisesti nukkuminen on minusta tylsää,

mutta hyvin nukuttu yö, tarpeeksi pitkät,

painajaisettomat yöunet ovat toivottavia ja tavoittelemisen arvoisia.

Viime viikolla mökillä nukuin monta yötä peräjälkeen kahdeksan tuntia. Ja yhtenä pakkasyönä kymmenen tunnin yhtäjaksoinen unitila! Upea kokemus oli se! Sellainen on todella, todella harvinaista, mutta olihan koko seuraavan päivän liki epätodellisen seesteinen olo, hiljaa hymyilevänä oli helppo olla ja kulkea koko päivä.

~~~~~~~~~~

Kalenterikuva 4: Yön pimeys jatkuu aamuun… 

Kun tähän aikaan vuodesta, ainakin täällä pohjoisessa, ja varsinkin Napapiirin pohjoispuolella, ´yön pimeys jatkuu aamuun´ merkitsee se kaamoksen olevan lähellä tai jo alkanut. Mutta on elämässä kevättalvella ja keväälläkin ollut vaiheita, viikkoja, jolloin yön pimeys jatkui aamuun ja painoi päivissä, eikä ollut kyse auringon asemasta. Päivät menivät, mutta uni ei tullut. Tai jos tuli, niin se oli kipeää tekevää. Pelottavaakin.

Täydenkuun tuloko se nyt on pätkinyt muutamat viime yöt viisituntisiksi? Tehnyt aamuista mustia, iltapäivistä uupuneita? Luulen, että on kysymys ainakin osaksi siitä, että olen liikkunut/ulkoillut luvattoman vähän. Pyöräilykauden loppumisen jälkeen mökillä pariviikkoa meni vielä hyvin, mutta nyt viikko Oulussa on ollut melkein lenkitön: ei voi hiihtää, ei pyöräillä, eikä ole juuri innostanut (vesi/räntäsateessa) kävelläkään. Tänään olen sitten leiponut (saaristolaisleivät ja joulupullat on pakkasessa), laitellut kotia joulukuosiin, itsenäisyyspäivän pieniä perhejuhlia vähän valmistellut. Posteja hoidellut.

Viikonlopussa on onneksi tiedossa mukavia juttuja, joten ei tässä oikein malta talviunillekaan vaipua.