Reija

Ristorante Oulussa

”Ulkona” syöminen ei ole meille kovinkaan tavallista. Tai noh, tietysti mihin vertaa… Silti, joka tapauksessa on poikkeuksellista, että kaksi kertaa viikon sisällä on käyty Oulussa ravintolassa illallisella. Oulun uudessa Il Puro -ravintolassa olimme viikko sitten helsinkiläisystävien kanssa ja toissa iltana olimme Oulun Viininystävien vuosittaisessa Dionysia-illassa.

Ravintola, voisi melkein puhua ristorantesta, on Lapland Hotells´in yhteydessä, ihan keskellä kaupunkia, tuomiokirkon vieressä. Ravintola on iso: yhteensä varmaankin sata paikkaa. Teemana on ”pohjoisen maut kohtaavat Italian keittiön”. Itse asiassa monessa muussakin Lapland Hotels´n ja Lapin ravintoloissa – sekä meidän La Festassa😅 – on tämä teema.

Molemmilla kerroilla nautimme kolme ruokalajia. Perjantaina minulla Arancini al Tartufo (Herkkutatti- ja tryffeliarancini, herkkutattipyrettä ja basilikaöljyä) (hyvä), puistettua rautua ja veriappelsiinirisottoa (perfetto, rautu oli paistettu täydellisesti) ja jälkkäriksi vain Affogato (ookoo). Muutkin olivat tyytyväisiä.

Tiistaina 32 hengen seurueemme nautti tällaista.

Alkuruoka, poronkieltä (ohuen ohuina siivuina) savumuikkukastikkeessa kapristen kera, oli ainakin minulle uusi tuttavuus. Kieli oli ohutta, tekisi mieleni sanoa hienostunutta, kastike samettista, kaprikset eivät olleet tavallisia etikkapalleroita, vaan mehukkaita ja parmeran kypsää ja vasta raastettua. Tätä voisin syödä monta päivää peräkkäinen alkuruoaksi tai lounaaksi.

Osso Bucco tarjoiltiin risoton kera, – ei suuria tunteita, ei ikimuistuisia makuelämäyksiä, mutta makoisaa, täyteläistä, sopivan tomaattista, mureaa ja ainakin meistä Greco di Tufo oli hyvä pari sille. Talon tiramisu? – Ei valittamista. 🙂 Miksei siinäkin Italia kohdannut pohjoista – kuten vaikka rotissöörikilpailun yhdessä ”perinneruoassa”? 😄🧑‍🍳

Molempina ravintolailtoina seuranamme oli ruokaystäviä, joiden kanssa ei olla pitkään aikaan istuttu saman pöydän ääressä. Nyt oltiin, mikä oli ilo ja vaikutti osaltaan siihen, että jäi paitsi hyvä maku, jäi myös hyvä mieli.

PS. Ravintolassa on puu-uuni, joten pizzallakin siellä kannattanee käydä ja Wolt tuo vaikka kotiin. Ravintolan yhteyteen avataan myös herkkumyymälä, Deli Shop. Epäilemättä piipahdan sitten sielläkin. 🙂

Asiat tärkeysjärjestyksessä

Sitruunoiden ja parsan aika

Blogin kevätsiivous on edennyt hitaasti. Päivityshommat ja editointi ovat olleet toissisijaisia tässä jo monta päivää. Mutta hiljalleen. Hiihto, kehonhuolto, telkkari(!!), eilinen Dionysia-juhla Il Puro -ravintolassa (palaan tähän huomenna, lupaan), kukkamultien vaihto ja mitä näitä nyt on… ovat vieneet pois koneen äärestä. Ei vaan ole kovin paljoa huvittanut, ehkä siksikin, etteivät nämä hommat ole oikein luistaneet, joten olen hakeutunut muihin puuhiin. Ja onhan jotain jälkeä sentään jo näkyvissäkin, eikö?

Tähän nyt sitten yksi viikonlopun onnistumisista. Minulla oli jemmassa jo ennen joulua Italian herkut -kaupasta tilaamaani sitruunapastapussin puolikas. Nämä Scialatielli al Limone -pastat olivat molto buono! Tein niistä broilerista ja parsasta meille kahdelle ison pannullisen sunnuntaina (riitti rääppiäiseksi maanantaillekin). Parsakausi tuli siis avatuksi.

Ohjeen pohja oli jostain vanhasta Hesarista(?) leikatusta jutusta. Kirjoittelin ohjeen muokkaillen, ja ruoan voi toki tehdä vaikka pinaattitagliatellestä tai jostain muusta nauhapastasta, sillä scialatielli-pastaa ei taida normikaupasta löytyä.

Tähän nyt sitten yksi viikonlopun onnistumisista. Minulla oli jemmassa jo ennen joulua Italian herkut -kaupasta tilaamaani sitruunapastapussin puolikas. Nämä Scialatielli al Limone -pastat olivat molto buono! Tein niistä broilerista ja parsasta meille kahdelle ison pannullisen sunnuntaina (riitti rääppiäiseksi maanantaillekin). Parsakausi tuli siis avatuksi.

Ohjeen pohja oli jostain vanhasta Hesarista(?) leikatusta jutusta. Kirjoittelin ohjeen muokkaillen, ja ruoan voi toki tehdä vaikka pinaattitagliatellestä tai jostain muusta nauhapastasta, sillä scialatielli-pastaa ei taida normikaupasta löytyä.

KANA-PARSA-(SITRUUNA)PASTA (kuva otsikkokuvassa)

300 g (jyvä)broilerfileitä/leikkeitä
300 g penne-, kierre- tai perhospastaa
kanafondia
3 dl talteen otettua pastan keitinlientä
1 ½ nippua vihreää parsaa
3 valkosipulin kynttä
1 dl lehtipersiljaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
vastaraastettua parmesaania
mustapippuria myllystä

Mausta broiler (suolaa, valkopippuria, sitruunapippuria (vähän), timjamia) ja anna sen maustua ainakin puolisen tuntia. Paista se palat öljyssä pastan kypsyessä.

Keitä pasta kasvis- tai kanaliemessä (vettä + liemikuutio), kunnes pasta on al denteä eli vielä hieman hampaissa tuntuvaa. Valuta valmis pasta, ota keitinlientä talteen kolme desilitraa. Laita valutettu pasta takaisin kattilaan, jossa on tilkka öljyä pohjalla.

Leikkaa parsatangoista puumaiset tyvet pois. Paloittele parsa, jätä nuput kokonaisiksi.

Hienonna valkosipulin kynnet ja persilja huolellisesti. Kuumenna öljyä isolla pannulla ja paista valkosipulia sekä persiljaa keskilämmöllä sekoitellen. Lisää pannulle parsapalat. Paista sekoitellen pari minuuttia. Lisää pastan keitinliemi ja anna kiehua vielä pari minuuttia.

Kaada pannulle pasta, pastan keitinliemi, hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori, sitruunamehu, voi ja broileripalat. Rouhi päälle pippuria. Kuumenna ja sekoittele hyvin. Tarkista maku. Tarjoa heti vastaraastetun parmesaanin kanssa.

Bon Appetito!

Bloggailu

Päivityshommia tehden

Niinhän siinä kävi, että istahdin koneelle päivittääkseni tänne – esimerkiksi viikonlopun ruokakokeiluista ohjeita – sorruin surffailemaan pitkästä aikaa muissa blogeissa ja löysinkin kiinnostavia juttuja, sisustusta ja sapuskaa. Samalla tulin hyvin tietoiseksi, että blogini layout ja ”faktat” ovat auttamattomasti vanhentuneita. Esim. tuo ”Tämä blogi” -sivu todellakin vaatii päivittämistä. Elämänmeno ja sitä myötä blogin sisältö on muuttunut.

Muutakin hienosäätöä on tehtävä, jos kerran aion näköjään yhdeksännentoista vuoden tätä touhua vielä harrastaa. Josko kohta en enää ”päivittäin” postaile kuten tein viime kevääseen, sisareni poismenon päivään asti. Sen jälkeenhän oli pieni tauko ja nyt päivityksiä taitaa olla 3 – 4 kertaa viikossa.

Joten olen nyt tämän illansuun värkkäilyt täällä ”taustalla” päivitystä, myös ulkoasuun: bannerin jo vaihdoinkin keväisemmäksi. Tosin ensi viikolla, jos ja kun ollaan jo mökillä, saattaa se taas vaihtua lumisiin tuntureihin. 🙂

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa …

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jätänpä tämän nyt vain tähän… Josko jotakuta kiinnostaa, mihin artikeleihin on tänne Tuulestatemmattuihin juttuihin hakukoneiden kautta tultu.

Isovanhemmuus Oulu Ravintolat Ruoka ja viini

Kymppiviikko – melkein yhtä juhlaa

Kymppiviikko lopuillaan.
Maaliskuun ensimmäinen viikko on ´aina´ollut meillä ´poikkeuksellinen´: jo 70-luvulla se merkitsi Saariselälle matkaamista, asuntovaunuelämää lapsuuden perheen ja sittemmin myös poikaystävän (tunnetaan nykyisin Pehtoorina) kanssa. Koululaisena, lukiolaisena, sitten jo yliopisto-opiskelijana kymppiviikko oli lomaviikko. Virkauralla, opettajana, yliopistossa ja lasten päiväkoti- ja kouluvuosina kymppiviikko oli lomaviikko. Useimmiten pohjoisessa vietetty lomaviikko, muutaman kerran se on vietetty jossain etelän lämmössäkin.

Tänäkin vuonna tämä kymppiviikko on ollut vähän tavallisesta elämänmenosta poikkeava: olihan meillä maanantaina ja tiistaina täällä kaksi oikeasti hiihtolomalaista: nelos- ja ekaluokkalainen, Juniorin muksut, saatiin iloksemme pariksi päiväksi humputtelemaan. Ehdittiin aika paljon: perinteiset brunssit, Talvikkipuistossa luistellen (Pehtoorikin! – minä vain kuvailin), keilaaminen Alppilan radoilla, Eepi oli ihan next levelillä aiempiin kertoihin verrattuna ja minunkin olkapääni oli toimintakuntoinen, jee! Leivottiin yhdessä Nutella-pullia ja pelattiin.

Humputeltiin kaupungilla: lupasin molemmille uusia vaatteita: Eepi sai pinkkinsä, mutta Apsu ei löytänyt mieluista. Ei löytänyt mieluista vaatetta, mutta kuinka poika ilahtuikaan sählytarvikkeista!

Laittelein brunssille ja ruokapöytään lasten mieliruokia, ja toisena päivänä meillä oli uusi ravintolakokemuskin: Haapalehdon Rocket Burger todettiin ruokatarjonnaltaan vähintäänkin riittäväksi, ja toki maistuvaksi – Mäkkärin skippaaminen ei harmittanut muksujakaan. Miljöö on kuin suoraan ”Onnen päivät” -sarjasta. Kaikkihan muistavat Fonzien?

Ravintolan autenttinen miljöö kiehtoi ehkä minua ja Pehtooria enemmän kuin näitä koulukkaita, mutta olihan siellä heille jotain kiehtovaakin, ihan ennenkokematonta! Flipperi! Johan siitä tuli muistoja omilta teini- ja lukiovuosilta!

Juhlaviikkoon on kuulunut myös uusia ruokakokeiluja. Ehkä merkittävin, jakamista vaativa juttu on aamupuuro! Elovena ja ruishiutaleeta ovat olleet meillä jo kauan aamupuuroainekset, joskus riisi-, ohra- tai kaurasuurimopuuroa, mutta nyt ostin lähikaupasta Mustaa kauraa, josta tuli ”Järkyttävän hyvää puuroa”. Se oli pehmeää, muttei liian, se oli täyteläistä, makoisaa, lempeää olematta lällyä. ”Mustakaura on perinteinen suomalainen alkuperäiskaura”. Suosittelen kokeilemaan.

Eilen olimme aikeissa mennä kahdestaan ulos syömään, jonnekin. Ja sattuipa sopivasti, että ystävät, jotka ikäväksemme helsinkiläistyivät melkein parikymmentä vuotta sitten, olivatkin juuri nyt, kymppiviikolla, Oulussa käymässä ja kutsuivat meidät seurakseen uuteen Il Puro -ravintolaan. Huolimatta siitä, että meillä on sinne meno myös ensi tiistaina, lähdettiin tietenkin mieluusti heitä tapaamaan. Ruoka, palvelu ja miljöö olivat hyviä, tervetulleita oululaiseen ravintolamaailmaan. Todella. Italia ja Lappi, tiedättehän; minä ”LappItaliaa” jo vuosikymmeniä harrastaneena ja kokanneena ilahdun tällaisesta tietysti hyvin paljon. Saatikka eilisestä seurasta.

Tämä viikko on ollut myös Talviuinnin MM-kisaviikko. Oulussa on ollut yli 700 talviuimaria* Pohjoismaista, Saksasta, Argentiinasta, Englannista, …. ympäri maailmaa heitä on ollut Raatinsaaren edustalla olevassa ´altaassa´.

Korjaus 8.3. : ”Yli 10 eri matkan ja lajin sekä2000talviuimarin voimin Oulu palaa jälleen talviuinnin historiaan.” (https://wswc2026.fi/fi/)

Neljä kilpailijaa on asunut tässä meidän kujalla koko viikon: meitä vastapäätä on Airbnb-paritalon puolikas, ja sieltä uimarit ovat paksuissa toppavermeissään lähteneet kilpailupaikalle … Muksut eivät halunneet alkuviikosta lähteä katselemaan kisoja, joten kävin tänään yksikseni kilpailuareenalla. Ja tietysti viimeiset uinnit olivat juuri ohi. Mutta paljon kilpailijoita oli vielä paikalla. Laji se on tämäkin!

Kymppiviikko on ”hiihtolomaviikko”, ja ainakin minä olen hiihtänyt. Kaikkinensa hyvä viikko!

Luettua

Helmikuussa luettua

Helmikuussa Helmet-lukuhaasteeseen tuli 10 kohtaa täydennetyksi. Olen lisännyt ne alla olevaan listaan vihreällä, tammikuun kirjat ovat mustalla.

Helmikuussa kuunnelluista yksi on ylitse muiden. Kirja, joka jätti jäljen, muiston. Ehkä se jopa vähän muuttikin minua, ehkä. Paavi Franciscuksen Muistelmat, jonka nimenä on TOIVO, voi jopa muuttaa maailmankuvaa.

Kymmenestä kirjasta KOLME liittyy II maailmansodan vaiheisiin. Se on yllättävää, mutta kertoo siitä, että kirjat olivat lukemisen/kuuntelun väärtejä. Kerron alla niistä enemmän.

Olen löytänyt uuden, minulle uuden, kirjailijan: Fiona Valpy pääsee jatkoon lukulistoillani. Helmikuun listalla on tavallistakin enemmän historiallisia lukuromaaneja: ehkä yksinäiset ajomatkat Järvenpäähän ja takaisin, laduille pääsy ja ehkä vähän myös tietoinen ”pako” ajatuksista ovat näiden valintojen taustalla.

1. Brittiklassikko
2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
  Agatha Chrtistie
  Eikä yksikään pelastunut
  (Ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muutettiin takaisin.)
  Klassikkojen klassikko. Meidän piti (= saatiin) lukea tämä lukiossa. Silloin ihmettelin Christien mielikuvitusta, sen jälkeen olen lukenut ehkä 20 kirjaansa, ja nyt ihmettelin hänen älykkyyttään enkä onneksi muistanut ratkaisua. Klassikkodekkari! Lämmin suositus.
4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla
  Margaret Atwood
  Vanhaa rakkautta
  Kirjassa on 15 novellia. Hyvät novellit omat mielestäni jotenkin jännitteisiä, ja sitten viimeinen kappale tai jopa viimeinen lause ”selittää”, ”paljastaa”, ”avaa” kaiken. Moni näistä Atwoodin novelleista on sellaisia.Puolet kirjan novelleista on novelleja kuolemasta; Atwood on kirjoittanut ne puolisonsa kuoltua. Ja niinpä novellit kertovat siitä kun, ”Lopulta jäljellä on enää toinen, jonka on hapuiltava tiensä hämärtyvässä illassa.” Pidin tästä kokoelmasta, suru ja ikävä oli sanoitettu hiljaisesti, mutta silti voimallisesti ja hyvin.Kirjan luki Pirjo Heikkilä, josta yleensä pidän, mutta tähän kirjaan hänen sarkastinen, stand up -taustansa, koomikkoroolinsa tulivat ”läpi” tai siis juuri tähän kirjaan olisin halunnut jonkun toisen lukijan, – vaikka Johanna Kokon, joka on tällä hetkellä minulle mieluisin äänikirjalukija, ainakin naisista.
  
  5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
  Antti Heikkinen, Laura Malmivaara
  Pelkkää hyvää
  Antti Heikkinen on! Olen lukenut/kuunnellut hänen laajasta tuotannostaan enemmän kuin puolet. Ja aina olen tykännyt. Paljon.
  Tämä on sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa kuunnella.
  Malmivaara ja Heikkinen ja muut tekevät hienon kuunnelman. Hauska, elämänmakuinen, todentuntuinen. Kolme tuntia tunteita ja turhautumista, suomalaista maalaismaisemaa…
  6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset.
  7. Romanttinen viihdekirja
  Beth O’Leary
  Vaihtokauppa
  Tämä oli selllainen ”välipalakirja”. Ei huono, mutta eipä hetkauttanut.
  8.Kirjassa ei rakastuta
  Paavi Franciscus
  Toivo – Muistelmat
  Ennakkoasenteeni oli, että tämä on kuuntelemisen väärti. Kyllä oli. Paavi Franciscuksesta minulla(kin) oli ollut kuva, että hän oli oikeasti erityinen, hyvällä tavalla ainutlaatuinen, hyvä, humaani, viisas ihminen, – kirjan jälkeen liitän häneen paljon muitakin arvostavia epiteettjä. Kirjan nimi on Toivo! Hyvä niin.
  Kun maailmassa ei ole enää paavi Franciscusta, on onneksi tämä kirja. Ja olisipa siitä opiksi monelle muulle maailman ”katolla” seisovalle tänä päivänäkin. …
  9. Kirjassa on jääkiekkoilija
  10. Kirjassa leikataan
  Patrick Taylor
  Irlantilaistohtori Fingal O’Reilly
  Moneskohan Taylorin irlantilaistohtorikirja tämä on? Seitsemäs? – Juuri tämä ´toisteisuus´ alkaa jo väsyttää. Toisaalta ihan leppoisaa ”ruoanlaittokirjallisuutta”.
  11. Kirjassa on 400–500 sivua
  Veli-Pekka Lehtola
  Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään
  Tämä kuin myös ooppera Ovlla pitäisi olla yläkoulun historian opintojen oheislukemistona. Tai meille kaikille suomalaisille tärkeänä suvaitsevaisuuden lisääjänä, maailmankuvan avaajana. VP (kollega yliopistovuosilta) osaa kirjoittaa, selkeyttää, kiteyttää, olla sopivasti (piilo)sarkastinen.
  
  12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
  Minna Rytisalo
  Sylvia
  Petronella ~Sylvia! Kuinka monta kirjaa tästä Lapin kultamailla kulkeneesta naisesta onkaan kirjoitettu? Tämä on erilainen. Tämä on ehkä paras! Rytisalon kirjoista on pitänyt, paljon. Niin tästäkin.
  13. Kirjassa on syntymäpäivät
  14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
  15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
  16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille
  17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus
  18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen
  19. Kirjan nimessä on jokin talon osa
  20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista
  21. Kirjassa käydään museossa
  Katja Kärki
  Evan neljä elämää
  Minulle aiemmin tuntemattoman kuvanveistäjän autofiktiivinen elämäkerta oli mielenkiintoinen. Kirjassa on paljon suomalaisen maalaisyhteisön elämänmenoa ja asenteita. Ja itseään ja työtään toteuttavan naisen, lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen elämää, tuntoja ja kipupisteitä.
  22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
  Maija Paavilainen
  Hankikantoa
  Tämä on jokatalvinen opukseni. Luen tämän pikku kirjasen kerta toisensa jälkeen. Joka kerta jotain uutta. Paavilaisella on lyhyesti sanottavana paljon.
  23.Cozy crime -dekkari
  Richard Oman
  Mahdoton mammona. Torstain murhakerho
  Tämä oli viides Torstain murhakerhon kirja, – ehkä paras. Tai ainakin jaetulla toisella sijalla.
  24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto
  25. Matkakertomus
  Fiona Valpy
  Allamme hohtava taivas
  Fiona Valpy on minulle uusi tuttavuus. Kirja on kasvutarina, jossa ”Nuori kasvitieteilijä Violet karistaa Skotlannin pölyt helmoistaan ja lähtee tutkimusmatkalle Nepaliin.” Ymmärtääkseni taustatyö on tehty hyvin, ja matkakertomus on kiinnostava.
  26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu
  27. Kirjassa on puutarha
  Fiona Valpy
  Sypressisokkelo
  Luin heti perään toisenkin Valpyn kirjan, – huolimatta siitä, että sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Minä en – muka – enää lue, en ainakaan hakeudu lukemaan, toisen maailmansodan aikaan sijoitettuja romaaneja, mutta … Tämä oli hyvä. Ehkä siksikin, että se sijoittuu Italiaan.
  28 Kirjassa tanssitaan
  Trade Teige
  Isoäiti tanssi sateessa
  Ja sitten heti toinenkin toisen maailmansodan historiaan sijoittuva romaani.
  
  Silloin kun tämä ilmestyi uutuuksien listalle, skippasin sen heti: saksalaissotilaiden morsiamet ja heidän elämänsä ja kohtalonsa on jo monen romaanin ja tutkimuksenkin myötä tullut tutuksi, joten jätän väliin, mutta sitten myöhemmin kuitenkin latasin tämän kuunteluun. Ja se onkin erilainen.
  Tässä oli paljon uuttakin tietoa, ja tässä oli myös paljon siitä, millaista Saksaan sotilaansa mukaan lähteneet kohtasivat Saksassa. Tätä markkinoidaan ”lukuromaanina”, mutta tässä on vahva ”dokumentaarinenkin” osuus. Demministä en ollut ennen lukenut, tai en sen historiasta tiennyt tai en ainakaan muistanut. Nyt tiedän, enkä unohda.
  29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
  30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
  Harriet Constable
  Viulisti
  Hieno kirja!!!! Italia! Historia.
  31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
  32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna
  Sini Kangas
  Ristiretkien historia 1096 – 1192 Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? – Kronikaksi tämä minun mielestäni jäi…
  33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias
  34. Kirjassa mennään piiloon
  Melissa de Costa
  Vuorten Valo
  Kaksi edellistä de Costan kirjaa olivat kovastikin mieleeni. Olivatko odotukset liian korkealla ja syynä siihen, että tämä ei saanut minua uppoamaan kirjaan kunnolla. Tai ehkä kirjan nuorten parisuhdeongelmat ja oman suunnan etsiminen eivät ole ihan se aihepiiri, joka olisi minut koukuttanut. Ihan kelpo kirja, mutta … En ole oikeassa iässä. 😀
  35. Kirjassa on lyhyet luvut
  36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
  Liisa Keltikangas-Järvinen
  Itsekkyyden aika
  Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut vuosikymmenien aikana paljon sellaista, josta olen oppinut ja pitänyt. Sellaista tämäkin. Ja hän osaa myös kirjoittaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Olisipa sisareni kanssani tästä juttelemassa!
  37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)
  38. Kirjassa keräillään jotain
  Kate Thompson
  Kiellettyjen kirjojen lukupiiri
  Ja kolmas sotakirja: II maailmansodan saksalaismiehitys Jerseyn saarella. Kate Thompson kertoo kirjan lopussa tekemästään taustatyöstä, monista haastatteluista, niistä arkistotutkimuksista ja historiantutkimuksista, joita hän kirjaa varten teki ja hyödynsi. Jo ennen tätä ”loppulukua” olin vaikuttunut ja vakuuttunut ansiokkaasta ja taitavasta työstä, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, myös elämänmakuisesta tavasta kirjoittaa.
  Ainoa, mikä tässä kirjassa häiritsee, ja paljon häiritseekin, on tämä kansi! Ei sovi! Ei milläään.
  39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  L. T. Shearer
  Kissa joka pyydysti murhaajan
  Tämä olikin metka, vähän erilainen ”dekkari”. 😊
  40. Kirja sijoittuu syksyyn
  41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis
  Selja Laakso
  Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta
  Oikein mukava hyvänmielen romaani. Tosin rakkaustarina melkein överi.
  42.Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä
  Minna Eväsoja
  Rakkauden merkit
  Opin paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Melkein hätkähdyttävä! Mutta samalla hyvin inhimillisesti kerrottu!
  43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi
  Donna Leon
  Puhdistava tuli
  Donna Leonin uusin kuului kesälomalukemistooni ainakin vuosikymmenen ajan, ainakin. (Huom. jopa pieni kolumnini aiheesta) Olen lukenut ja minulla on melkein kaikki Donna Leonin (dekkari)kirjat hyllyssäni. Voin siis väittää hänen olevan, ainakin olleen, lempikirjailijani. (Onpa oululainen, edesmennyt kirjallisuuskriitikko puhutellut minua Paolaksi – komisario Brunettin humanistiopettajavaimo, joka tekee hyvää italialaista ruokaa… 🙂 )
  Mutta siis tämä 33. Guido Brunetti -kirja ”Puhdistava tuli”: ei huono, mutta … voisin väittää että jo vähän liian tuttua. Silti pidin.
  44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
  45. Kirjassa on kiusaamista
  Juha Hurme
  Suomen nuijituin nainen. Anni Polvan elämä ja teokset
  Onneksi tämän oli kirjoittanut JH. Kyllä kaikki Tiina-kirjat lukeneena tämä kirja oli nostalgiamatka, vaikka vähän luettelomainen tuntu välillä..
  46. Trilogian ensimmäinen osa
  Tapio Koivukari
  Sumun lokikirja
  47. Trilogian toinen osa
  Tapio Koivukari
  Missä aallot murtuvat
  48. Trilogian kolmas osa
  Tapio Koivukari
  Luodetuulen maa

Koko Koivukarin trilogia oli minulle löytö! Ensimmäinen osa kuin satakuntalainen ”Täällä Pohjantähden alla” . Kieli rikasta, historia elävää, naiset oman aikansa sankareita ilman hypetystä, Suomen historian peruskurssin oheislukemistona erinomainen. Upposin viime viikoksi tähän maailmaan, liki 1000 sivua merenkulkua, kalastusta, saaristolaismaisemia, Suomen historian kohtalonhetkiä, naisten, äitien, elämää menetysten ja rakkauden vuosissa. Ehkä oma sukuhistorianikin teki tästä ”läheisen”. Pidin todella paljon!

49. Kirja on julkaistu vuonna 2026

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Niitä näitä

Maaliskuun alkaessa

Helmikuu on selätetty. Minulle vuoden vaikein kuukausi (Februarfobia, tiedättehän) ei tänä vuonna ollutkaan niin vaikea. Vähän usvassa kylläkin. Pääasia, että se on nyt ohi, edessä on vain hyviä kuukausia. Tai onko sittenkään?

Hyviä tuokioita viime päiviltä:

Muksut ja Juniori eilen syömässä.

Tänään paras kympin hiihtolenkki Oulussa tälle kaudelle. Metsäladulla ´maailma on kaunis ja hyvä elää sille joka … ´

Kuuntelussa ollut pari hyvää kirjaa, Italiassa niiden ovat tapahtumat. Matkakuume niiden myötä kummasti taas kohosi, mutta samalla muistin, että onhan reissu onneksi jo varattu. Ei kylläkään Italiaan, vaan kauan haaveena ollut Irlanti vihdoin jo lähellä! Patikka Irlannin nummilla toukokuussa! Jo reissun odottaminen on ilo!

Huolimatta siitä, että juuri viime viikolla menin tilaamaan Hesarin (+ paljon kytkylehtiä ja digipalveluita) kolmeksi kuukaudeksi, en ole uponnut uutisvirtoihin. En. En. En.

Inkaliljoja sai K-kaupasta kolme kimppua 12 eurolla. [Otsikkokuvassa vain yksi niistä kimpuista.]

Huomenna saadaan kaksi hiihtolomalaista viettämään pari päivää mummipapalla. 💙❤️

Reseptit Ruoka ja viini

Ruokapöytään vaihtelua – ”nettiruokaa”

Nettiruokaa? – Sellaisia ruokia, joihin inspiraatio tai tarkka resepti on tullut netissä vastaan, ja se on sitten innostanut kokeilemaan. Ehkä pari, kolme kertaa kuukaudessa teen jotain uutta ”nettiruokaa”. Nykyisin ehkä vähän harvemmin kuin aiemmin, koska en kovinkaan paljon somessa surffaile, ruokablogejakaan en ole oikeastaan vuosiin seurannut.

Nyt on jaettavana kolme uutta kokeilua, ja vain gyoza/dumplings-paistos on sellainen, joka tuli vastaan vahingossa: sen bongasin Minna Kuukan Instasta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Soijasilakat ja piparjuurikastike löytyi kun hakemalla hain, siis googlailin jotain uutta silakkaruokaa. Tämä on kyllä ehkä tarkoitettu illanistujaisiin tai vaikka mökkiterassilla kesäiltana oluen kera nautittavaksi, mutta meillä on nyt muutaman kerran syöty ihan arkiruokana perunoiden ja salaatin kera. Tänään lisukkeena puikulamuusia ja sydänsalaattia, jolle piparjuurikastike sopi oikeinkin hyvin.

Soijasilakat ja piparjuurikastike
(ohje SOPPA 365 – sivulla)

400 g silakkafileitä

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl soijakastiketta
1/2 dl vettä

Piparjuurikastike

1/4 kurkku

1 pieni salottisipuli

1 dl majoneesia

1 dl kermaviiliä

2 tl raastettua piparjuurta (valmiina kaupasta)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pyörittele silakkafileet kauttaaltaan vehnäjauhoissa. Asettele fileet kalan muotoon taitettuina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.
Sekoita soijakastike ja vesi. Voitele silakat soija-vesiseoksella ja laita uuniin paistumaan 45 minuutiksi. Voitele silakoita lopulla soija-vesiseoksella paiston aikana kaksi kertaa, noin 15 minuutin välein. Valmiit silakat ovat väriltään tummia ja rakenteeltaan rapeita.
Kuori ja leikkaa kurkku hyvin pieniksi kuutioiksi. Hienonna salottisipuli. Yhdistä piparjuurikastikkeen aineet keskenään.
Dippaa hieman jäähtyneitä silakoita piparjuurikastikkeeseen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toinen uusi ruoka on gyoza*-vuoka.

Kiinalaiset dumplingsit taitavat olla tutumpia kuin gyozat, jotka nekin ovat ohueen taikinaan käärittyjä liha-, kana- tai kasvisnyyttejä. Gyozat kuuluvat ennen muuta japanilaiseen ja korealaiseen keittiöön.

Laitoin tuohon vain yhden Gyoza-pussillisen (Oulun Aasia Marketista), joten olisi kannattanut laittaa vähemmän kookosmaitoa: siten ruoasta olisi tullut enemmän ’vuoka’ tai ’paistos’, nyt ruoka jäi vähän turhan ”keittomaiseksi”. Tämän kanssa tosin voisi tarjota riisiä tai nuudeleita, jolloin paistos toimisi todella sakeana kastikkeena.

Meillä pakkaspäivänä ulkoilujen jälkeen melkein koko iso vuoallinen (ilman riisiä) hupeni kahdestaan. Siis hyvää on.

Tässä resepti aukikirjoitettuna, ja Kuukan Instassa on videokin tekovaiheesta. KLIKS

Gyoza-vuoka

5 dl kookosmaitoa
2–3 rkl punaista currytahnaa
2 rkl soijaa
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl hunajaa
2 valkosipulin kynttä raastettuna
Pieni pala inkivääriä raastettuna sekin

Sekoita yllä olevat keskenään.

2–3 paksoita
2 gyotzopussia

Lisää joukkoon paloiteltu paksoi ja jäiset gyotzit.

Kaada seos isoon uunivuokaan, peittele foliolla ja laita uuniin (+ 200 C).
Ota folio pois 20 min. jälkeen ja kypsennä vielä 10 minuuttia.
Pinnalle oman maun mukaan kevätsipulia, chiliöljyä, korianteria.

Tästä ”viraaliruoasta” on yksi monista reseptiversioista myös ”Kokit ja potit” -blogissa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kolmas uusi ruoka on sekin uunissa kypsennettävä ja senkin ohje on netissä, mutta sitä en löytänyt ”vahingossa”, vaan koska surffailin ”Epätrendikkäässä ruokablogissa”. Ja miksi siellä? – Blogia pitää turkulaispariskunta, jonka tapasin Oulun rotissöörien järjestämässä kokkauskisassa tammikuussa.

Heidän blogiinsa olen toki vuosien varrella törmännyt aiemminkin, mikä ei ole ihme, koska se on melkein yhtä vanha kuin tämä minun ”Tuulestatemmattua” ja siellä on valtava määrä makoisien ruokien ja leivonnaisten ohjeita. Suosittelen tutustumaan.

”Helppo ja maukas kana-riisivuoka” [linkin takana resepti] tosiaan on helppo ja maukas ja mausteinen, hyvä niin. Annoksesta riittää isommallekin porukalle.

Kohtahan voi jo ryhtyä suunnittelemaan pääsiäisen tarjottavia, eikö vain? 😊

[Otsikkokuva on syksyn 2016 Japanin matkan kuvasatoa – suosittelen klikkautumaan vanhalle kuvasivulle (ks. mm. sushit!!) Gyozat ja dumplingit ja toki sushitkin tulivat silloin testatuksi ja kuvatuksi moneen kertaan.]

Hautausmailla

”Puut odottavat hiljaa … ”

Ei kuvakansioissa, ei kuvissa, eikä muistissakaan ole muistoja, kuvia, muistikuvia tälläisesta talvesta kuin tämä anno domini 2026 on ainakin Oulussa ollut. Valkoinen, kirkas, puhdas, luminen, tosin aika vähäluminen, nyt jo valoisa ja aurinkoinen pakkastalvi.

Järvi on vaiti.
Puut odottavat hiljaa
tuulen tuloa,
luopumisen riemua,
lepoa talven yli.

(Anna-Mari Kaskinen, Sinisen hetken aikaan)

Taivas kirkas ja korkealla tänäänkin, mieli ei niinkään. On ollut vähän vaikeita hetkiä tässä tammi-helmikuussa. Välillä muistot kouraisevat ja liki fyysinen ahdistus tuntuu sydänalassa. Joskus ne vielä kutistavat yöunet, tuovat ikävän.

Tapasin sinut
sinisen hetken aikaan.
Onneksi kohtasimme
jo tässä elämässä.
Ikuisuuteen on matkaa.

(Anna-Mari Kaskinen, Sinisen hetken aikaan)

Vuosi sitten joulun jälkeinen aika oli jo suuren huolen, kipeän pelon ja hiljaisen voimattomuuden aikaa; sisaren sairaalajaksot ja oma kyvyttömyys auttaa muuten kuin soitellen, tavaten, viesteillen ovat elämän tumma jakso, jota nyt kertaan – halusin tai en, kertaan kuitenkin.

Tämäkin taitaa olla surutyötä; suru on vaan elettävä. Kyllä se taas tästä …

Aurinko laskee.
Silloin on liian kiire,
kun en havahdu
hyvästelevän päivän
hiljaiselle valolle.

(Anna-Mari Kaskinen, Sinisen hetken aikaan)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Runot ovat sisareni minulle antamasta
Anna-Mari Kaskisen kirjasta
”Sinisen hetken aikaan ajattelen sinua”.

Niitä näitä

Että tällaiseenkin ryhdyin (sorruin?)

Kevätaurinko paistaa jo sisälle asti ja samalla kausivalojen ja kynttilöiden aika alkaa olla ohi, joten olen laitellut esille jotain ihan muuta.

Kirjahyllyissä meillä on edelleen vain kirjoja, mutta muutamilla pikkupöydillä on jotain ´tilpehöörejä´, sisustuselementtejä tai miksihän niitä pitäisi sanoa.. Nyt olen laitellut esille jotain ihan uutta! 🙂 Onkohan tämäkin ikäkysymys? Että tällaiseen ”sorrun”?

Jokunen viikko sitten kampaajalla näin, kuinka tekokukilla voidaan tehdä jotain todella kaunista, sisustukseen kauneutta. Salon Virhon kampaajista yksi/joku oli tehnyt aivan hurjan kauniin ja vaikuttavan ”somisteen” kampaamon aulaan. Valtava punainen sydän! (Kuva kännykällä, mikä ei todellakaan tee oikeutta kohteelle, mutta ehkä kertoo jotain…) Ja huom. myös etualan asetelma oli kaunis, tyylikäs.

Niin vaikuttunut ja ihastunut olin, että päätin yrittää jotain vastaavaa – edes pientä – itsekin. En ryhtynyt tilaamaan tekokukkia Kiinasta tai Etsystä tms., vaan surffailin kotimaan mahdollisia ostopaikkoja: Rusta, Jysk, Ikea ainakin tulivat mieleen.

Ruusuja kassillinen ja mm., tällainen rönsyilevä kimppu niistä syntyi (myös bannerikuvassa sama kimppu).

Eikä tullut kalliimmaksi kuin joskus satunnaisesti ostettu viikonloppukimppu, ja tämä kestää kesään asti, ainakin. Pianhan on jo aika pajunkissoille ja narsisseille, eikö? Siihen asti tämä somistakoon ruokahuoneen pöytäämme.

Tässä ”kevätbuumissa” laittelin tänään myös pari ruukullista basilikaakin itämään… Auringonkukkien kasvatus alkakoon vasta parin viikon päästä.

Ruoka ja viini

Viikonlopuksi

Tässä elämänvaiheessa viikonloput eroavat arkipäivistä siten, että on toivoa saada ruokavieraita [ = useimmiten Juniori perheineen]. Ja siten, että kaksin olessammekin syömme ”pitkän kaavan mukaan” vähintään kaksi, jollei kolme tai neljä ruokalajia, joiden oheen kuuluu usein myös viiniä. Niin tänäänkin.

Pehtoori halusi tänään tarjota samppanjaa. Taittingerin samppanja oli kuin piste iin päälle: pitkä prosessi päätöksessä. Mies ilmoitti aamupäivällä lähtiessäni kauppaan, että ”samppanja on kylmässä – ihan vaan tiedoksesi kun sapuskaa suunnittelet”. Näillä saatesanoilla sitten kauppa-asioilla.

Alunprin listalla ollut ’Saltimbocca alla romana’ siirtyi huomiselle, ja tälle päivälle sitten kaikkea pientä, valmistakin. Muttei suinkaan mitään kevyttä! Vaan palsternakka-perunakeittoa [ohje täällä], jossa ”suurehko sattuma” = kylmäsavuolohitartar, ja Chez Floun patonkia.

Välijälkkärinä oli Kalbach-juustoa, pistaaripähkinöitä ja kahdenlaista pistaasisuklaata ja hyväksi lopuksi Chez Floun ranskalaista vaniljapullaa [niin rapeaa!] ja pistaasiwienereitä [tai mitä ne Ranskassa ovatkaan]. Johan oli makua (eikä kovinkaan kevyttä 🙂 ) .

Makoisaa viikonloppua!