Hieno, maukas, ystävällinen (kirjaimellisesti), lämmin, oululainen, aurinkoinen, odotettu viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Rotissöörien 99. valtakunnallinen ruokajuhla on ohi, meillä tämä oli kymmenes, kolmas kotikaupungissa.
Vielä menee sulatellessa, sulatellessa sekä ruokaa että kaikkea koettua, kuvia valitessa ja editoidessa… Huomenna kirjailen lisää Oulun rotissöörikapitulin tuntoja etc. Päällimäisenä nyt on ilo siitä, että on ruokaystäviä, että on päässyt osaksi rotissööriyhteisöä (Oloksen kapituli 2009) ja nyt sain olla (enimmäkseen) vain vastaanottavana osapuolena.
Huolimatta siitä, että eilisen täyden!! (lounas, sieltä Hupisaarille katselemaan upeaa Kukkafestivaalia, tovi kotosalla, tyllit ylle, korkkarit jalkaan ja taksilla Madetojan salille Grand Dinnerille, josta kotiinpaluu puolenyön jälkeen!!! [milloin me on valvottu niin myöhään?],olimme aamusella aika varhain, aika virkkuja.
Kymmeneltä olin jo pyöräillyt kaupungille KV-markkinoiden Pretzel-kojulle: lämmintä suolakide”rinkeliä” pyörän tarakalle ja kohti Hupisaaria, jossa on Kukkafestifaali KAJO. Kävelimme sen läpi jo eilen palatessamme rotissöörilounaalta Lasaretista bussipysäkille: toinen toistaan upeampia kukkataideteoksia kotikaupungin ”keskuspuistossa” Ainolassa ja Hupisaarilla.
Tänään kiertelin puiston huolella, kasvihuoneissa jo eilen, ja en voinut muuta kuin ihastella kädentaitoja, luovuutta, kauneutta, —
Minun miniatyyrimäiset ”pihateokseni” mökkipihaan (mm. Beaivit) ovat aivan ”kärpästen surinaa korvissani” verrattuna näihin isoihin, upeisiin kukkataideteoksiin verrattuna.
Kuten kuvistakin näkyy, sää on ollut suosiollinen, liki lämmin ja aurinkoinen. Oulu on näyttäynyt kulttuurikaupunkiväelle ja rotissööreille aurinkoisena, runsaana mutta rauhallisena paikkana.
Tämän Teppo Lapinojan teoksen nimi on ”Kukkateos, joka karkasi jäätelökioskille” on ehkä eniten mun lemppari. Melkein teki mieli maistaa…