Viikonloppu Oulussa. Se, että tulimme pohjoisesta pois, se, että palasimme Ouluun jo ja juuri täksi viikonlopuksi, johtui neljästä syystä: 1) lapsenlapset (kuukauteen ei oltu nähty, minulla jo iso ikävä), 2) lääkäri (sydän ja kalsiumit), 3) esitelmän teko ja 4) Kesäillan kattaus!
Eilen jo lääkäri (tarkkaillaan, otetaan uusia kokeita myöhemmin), muksut (eilen humputeltiin kirjastossa, Robert´s Coffeen jätskillä ja XS:ssä (Legot) ja vielä tänään jätskitreffit) ja vähän kirjoittelua.
Ja tänään: Euroopan Kulttuuripääkaupunki Oulu2026.
Kesäillan kattaus. Rautatieasemalta torinrantaan, kilometrin matkalla pöydät, jotka oli katettu Pohjois-Suomen Muotoilijoiden ja Oulun ystävyyskaupungin Hangzhoun China Academy of Artin yhteistyön tuloksena syntyneillä liinoilla.
Kaupungin keskustassa oli myös (ainakin) kolme esiintymislavaa, joissa musiikkia, tanssia, taikuri, … Beatles-musaa istuskeltiin kuuntelemassa ja sitten meille täysin uusi tuttavuus Kainuusta: Puumiehet. Riemullista!
”uudenlaista mieskuvaa liikkeen, ilon, leikkisyyden ja yhteisöllisyyden kautta. Ryhmässä on huumoria, rohkeutta, läsnäoloa ja keho-mieli -yhteyttä.” Olihan ilo katsella tätä(kin) show´ta. Juuri mukavaa ohjelmaa tähän tapahtumaan, ei mitään korkeakulttuurista, vaikeasti tulkittavaa taidetta, vaan hyväntuulista, ilolla tehtyä musiikki-iloa.
Kaiken kaikkiaan runsasti hymyilevää väkeä lempeän lämpimässä päivässä ja illassa. Tapasimme monia tuttuja, istahdimme rotissöörituttujen kanssa lasillisille torinrannassa ja Letkunpuistossa (oikeasti Otto Karhille nimetty puisto) oli parikin juttutuokiota.
Monista kojuista annokset loppuivat jo ennen kuin ehdimme jonoihin. Sentään perulaista, nepalilaista ja oululaista ehdimme maistella. Ja pitkään kulkea ja katsella. Nauttia leppeän lempeästä elokuun illasta. Ainakin tänään tuntui, että kotikaupunki tosiaan on Euroopan Kulttuuripääkaupunki 2026!!
