”Saat sen mistä luovut” – tämä Tommy Hellstenin elämänohje tai tavoiteltavan elämänasenteen paradoksi on kummasti tässä parina päivänä viime päivänä häivähtänyt mielessä. Ja aika lyhyellä akselilla ja aika lailla yksinkertaistaen tämä tuntuu nyt todellakin menneen näin. Nyt ei kyllä ole vielä ihan kyse mistään isosta elämäntavan reivaamisesta, mutta paljon hyvää on saatu.
Lähdettiin mökiltä viikkoa ennen aiottua, oli luovuttava kesäkuun kakkosviikosta Hangosojalla, eikä se luopuminen helposti eikä kivuttomasti sujunut. Tuntui enemmän luovuttamiselta kuin luopumiselta.
Koska mökkiloma jäi vajaaksi, eivätkä ystävät päässeetkään sinne, olikin ilo saada heistä osa (2/3) eilen meille extempore lounaalle: ”salaattia ja jäätelöä” lupasin tarjota. Uuniporkkanat fetavaahdolla ja fenkolisalaatti sinappikastikkeella sekä palaset Perämeren lohta olivatkin ihan hyvä kesäinen lounas, ja jälkkäriksi ”jätskikakkua” (vrt. Apsun synttärikakut). Parasta oli istua piazzallamme tovi yhdessä ja vaihdella kuulumiset ”livenä”.
Ja tänään muksujen kanssa humputtelupäivä. Kesälomalaiset Apsu ja Eepi haettiin viettämään päivää meidän kanssa. Jos oltaisiin oltu pohjoisessa, olisi jääty paitsi tämän päivän ”seikkailuista”. Aamupäivällä ajeltiin Koiteliin, kuljeskeltiin kosken rannoilla ja käytiin Tunnelmatuvassa munkeilla. Eikä uhkaava sadekuuro haitannut! Matka jatkui kohti Nallikaria.
Ajellessa Nallikariin poikkesimme hautuumaalla; Eepi varsinkin on halunnut käydä isotätinsä haudalla. Tänään hän sitten vihdoin sai poimimansa kukat sinne laskea.
Sittenhän olikin taas jo aika syödä jotain, ja Nallikarin Huvilinna oli sopivasti Vauhtipuiston (Eepi ja mummi) ja Minigolfin (pappa ja Apsu) vieressä. Sinne siis. Todettiin hampurilaiset ja pinsat paremmiksi kuin mitä huvipuisto-ravintolalta odotettiin. Mutta samaan aikaan uhkana ollut saderintama ylsi yllemme! Ja sitten vettä todella satoi, ryöppysi maahan! Minigolf ja huvipuisto saivat jäädä; ajelimme mummilaan.
Puolineljältä oli sitten odotettu eka Pakohuone-kokemus! Eka meille kaikille. Lapset hoksasivat monessa kohtaa ratkaisut meitä vanhuksia nopeammin. Taikuri-peli humahti tunnissa ohi, eikä me sitä ihan läpi saatu, mutta yhdessä ongelmia ratkottiin. Ja muksut miettivät jo lähtiessä, että mikä peli valitaan ensi kerralla.