Ruokapöydissä on hyvä
Vieraissa pöydissä, vieraita pöydässä: pari viikkoa sitten olimme Oulussa entisten oululaisten, nykyisten helsinkiläisten ystävien kanssa syömässä Oulun Il Puro -ravintolassa. Viikko sitten oululaiset ystävät meillä Oulussa pullapöydässä ja eilen meidän oululaiset (kalaasi)ystävät olivat Lapin mökkimme pirtinpöydän ääressä. Oli jo aikakin, – aikaa edellisestä kerrasta, neljästään tapaamisesta oli jo nelisen vuotta. Ei siis sittenkään vieraita, vaan ystäviä, kalaasiystäviä jo vuosikymmenten takaa.
Nyt maaliskuussa on siis ollut moniakin tapaamisia, ruokapöydissä ystävien kanssa, – viime vuonna asiat olivat toisin. Nyt jo paremmin.
Onnellisena ladulla
Suomi on valittu 9. kerran maailman onnellisemmaksi maaksi. Perusteet siihen ovat monet, mutta keskeistä kuulemma on yhteiskunnallinen vakaus ja vahva hyvinvointiyhteiskunta. Lisäksi tässä yhteydessä mainitaan usein myös resilienssi; siis että kantti kestää ja että on stressin sietokykyä, vaikka ajat ovat/olisivat vaikeat.
En tiedä, mitkä kaikki ovat niitä markkereita, tunnistettavia ja mitattavia juttuja sekä muuttuvia tekijöitä, joilla tutkijat asioita ”onnellisuustutkimuksessa” pisteyttävät, mutta luulen, etten ole ainoa, jolle tässä kuvassa on paljon niitä tekijöitä, joiden olemassaolo vaikuttaa resilienssin ja sitä kautta myös onnellisuuteen. [Pikkuisen ehkä mutkat suoriksi tässä päättelyketjussani, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan.]
On aurinkoa, on lunta, on latuja. Mutta on myös mahdollisuus ja lupa hiihtää, on puhdas luonto, sillä ilmastonmuutos ei ainakaan vielä ole vienyt talvea Lapin maaliskuulta, on hiljaisuus ja rauha (niiden kaikissa mahdollisissa merkityksissä). On mahdollisuus lähettää kuvaviesti maisemasta perhechattiin Ouluun ja Järvenpäähän, ja on mahdollisuus saada takaisin kuvia jälkikasvusta. On mahdollisuus hiihtäessä kuunnella haluamaansa kirjaa, aika mediakriittisiä uutisia (ei kylläkään ole ollut halua edes niihin) ja/tai mitä tahansa musiikkia. On mahdollisuus olla tekemättä mitään ja tehdä mitä haluttaa. On mielessä hyviä muistoja viime päiviltä, viikoilta, – vuosiltakin. On toivoa, iloa ja eloa tulevissakin päivissä.
Resilienssiä on. Juuri nyt ja taas tänään: elämä on hyvää.