Saariselkä laskeutuu hiljalleen kaamokseen.
Tänään auringonlaskun aikaan Kaunispäällä oli värejä ja valoa vielä paljon, ja taas tavattoman kaunista.
Ja paljon lämpimämpää kuin alhaalla … Kaunispäällä oli – 16 C, mökkipihassa – 27 C.
Huipulla usein tuulee, mutta pakkasella vähemmän kylmää kuin tuntureiden alarinteillä tai metsissä. Tai laduilla. Niinpä tänään en mennyt hiihtämään, vaan odottelin iltapäivän alkuun ennen kuin lähdin ulkoilemaan. Ajelin autolla Kaunispään ”näköalaterassille” ja sieltä sitten Huipulle.
Kolmen tunnin horinsontin yläpuolella paistamisen jälkeen auringonlaskun aika oli puolikahdelta. Jo 10 vuotta sitten Torniossa valokuvausopintojen aikana meille opetettiin, että auringonlaskut ovat ”so last season” ja että niitä kuvailevat vain harrastelijat, mutta en antanut tämmöisen haitata. Ja ”harrastelijan-status” alkaa minulla olla entistäkin vahvempana.
Tässä vähän erilainen auringonlaskukuva. Näkyy myös tykkylumen vahvuus.
Tämähän ei todellakaan ensimmäinen pakkastalven, kaamosajan aika jolloin täällä ollaan tai jolloin olen kameran kanssa tai ilman kulkemassa Kaunispäällä. Silti liki liikutus siitä kauneudesta, valosta, väreistä, luonnosta, tuntureista, taivaasta — kaikesta.
Pakahduttavan kaunista ! kyllä auringonlasku- ja nousukuvat ovat yksi parhaita aiheita, sanokoot opettajat mitä tahansa !
Pakahduttavaa, kyllä. Onhan aurinko maisemakuvissa nimenomaan horisontissa, nousevana tai laskevana, viistosti valaisevana, taivaankantta, pilviä ja maisemaa värittävänä tavattoman hyvä intensiteettiä, syvyyttä, hempeyttä, dramatiikkaa, ja ties mitä kaikkea hyvää kuville tekevä.