Mökillä alkanut ”sadonkorjuu- ja säilöntäpuuhailu” jatkui viikonloppuna kotona. Mökillä ei tänä(kään) vuonna tullut poimittua puolukoita: niitä kun oli kovin vähän, enimmäkseen raakojakin vielä, mutta ei poimittu myöskään kaarnikkaa, vaikka minä sitä mieluusti mehuksi ja hyytelöksi tykkäänkin tehdä. Mutta kun niitäkään ei ollut, ei edes sen vertaa kuin puolukoita.
Mutta sieniä sitten sitäkin enemmän. Suolattuja rouskuja on neljä isoa purkkia, kuivattuja mustatorvisieniä, tatteja ja matsutakeja kolme puolenlitran tölkkiä ja tatteja pakkasessa monta pussillista. Varsinkin suolasienistä tuli äidin säilöntäpuuhat mieleen. Lapsuudessani, kun vielä asuttiin ”talleilla”, oli meillä kellarissa sellaiset vaneritynnyrit: toisessa puolukkaa ja toisessa sieniä. Joskus syysmarkkinoilta oli hankittu myös silakkatynnyri. Osaisikohan sitä itse tehdä sellaista vanhan ajan silakkalaatikkoa?
Kotiin palattua Pehtoori tyhjensi meidän marja-aroniapensaat: 8 litraa marjoja! Viimevuotiseen tapaan ohje Alkon reseptisivulta.
Viime vuonna ja toisella kerralla tänäkin vuonna tuon mukaan tuli oikein kelpo hyytelöä, mutta ensimmäinen sunnuntainen satsi jäi melkein liemeksi: sitruunamehua liian vähän? Tai sitten mittasin mehumäärän väärin. Tällaista sattuu. Pari litraa marja-aronialientä tai -kastiketta kulunee puuron kanssa, miksei kakkujen kostuttajana, tiramisu?, rahkajälkkäriin tai vaikka jätskin kanssa. Pari litraa on sitten oikeaa hyytelöäkin. Sen verran sota-ajan lapsen tytärtä minussa on, että tällaisesta varastojen täydentämisestä tulee yhtä kaikki hyvä mieli.
Sieniin liittyen, erityisesti heini-susanna ja Tarja: kiitokset mustatorvisienen käyttövinkeistä. Molempien vinkkejä sovellettu. Ja toimiviksi ja makoisiksi todettu.
Punaleima-emmental oli myös hyvä juusto, kun mökillä yhden iltapäivän lopulle, after-hiking hetkeemme mökkipuronrannassa Tuulensuojassa, tein pieniä paahtoleipiä: Fazerin Hapanjuuri Paahtoleipä, pintaan sipaisu oivariinia, murenneltuja, kuivattuja sieniä ja päälle pari ohuehkoa viipaletta emmentalia ja vain hetkeksi uuniin grillivastuksen alle. Niistähän tuli mitä mainioimpia cocktail-leipäsiä kuohuviinilasillisen kylkeen. Saunan lämmitessä, puron pulputtaessa, syksyinen, hiljainen, aurinkoinen luonto ympärillä ja liikkumisen jälkeinen raukea olo. Jo vain!
Tuossa hetkessä kuohuva oli tämä (”akvaarioviini”), joka krumeluuri-pullosta huolimatta on hinta-laatusuhteeltaan todettu ihan kelpo skumpaksi. Erikseen on mainittava edellisen viikonlopun ruokapöydässä mökillä ollut valkoviini, joka ansaitsee tulla erikseen kehutuksi.
Tällainen on nyt hankittu myös kotiviinikaappiin: Seifried Veltliner Raikas, mutta silti täyteläinen, uusseelantilainen gruner veltliner maistui ahvenfileiden kera vallan erinomaiselle.
Voisikohan myös pyöräilyn intohimoa säilöä? Tai siis jos joka päivä, kun suinkin vain mahdollista, ajelisi niin paljon kilometrejä kuin pystyy, ja sitten sen riemun kilometrien tuomaa hyvää oloa jakaisi pitkin talvea? – Noh, tänäänkin olen yli 50 kilometriä ilolla kulkenut, mutta miten sen säilön?