Perjantaina, siis eilen, palasimme pohjoisesta Rantapeltoon, kaupunkiin, jossa on sosiaalisia kontakteja muutenkin kuin puhelimen/netin/somen välityksellä.
Paluuliikenne oli vilkasta. Varsinkin kun lähhdimme taukokahvilta, Arktikumin cafesta (aika lailla parempi kuin Napapiirin ST1), Rovaniemeltä Ouluun (= minun ajohuki), – siis kuvan tienviitassa näkyvät 115,30 km sekä vastaantulevaa, että ohitettavaa ja ohittavaa liikennettä paljon. Noh, meillä ei kiirettä, virrassa kuljimme. Hyvin ehdittiin pihahommiin, minä pyörälenkillekin, iloittiin ikävän postin puuttumisesta, uudenlaisen mustatorvisieniruoan kokeilusta – ja ehdittiinpä vielä katsomaan jakso La Promesaa.
Kotonakin hyvä, vaikka todella paljon taas harmitti lähteä mökkielosta ja tuntureilla tarpomisesta asfalteille ja vilkkaaseen kaupunkielämään. 🙂 Lopultakin molempi parempi; hyvä täällä ja siellä.
Tänään Juniori ja muksut – tietysti, onneksi – syömässä.