Tästähän me on jo kauan puhuttu.
Aamupäivän lauttamatkalla näkyi uuden pengertien rakennustyömaa.
Nyt me ollaan Hailuodossa. Me kolme, jotka täällä olimme 40 vuotta sitten kaivamassa ja tutkimassa, etsimässä ja löytämässä Hailuodon keskiaikaa. Löysimmekin. Tänään olimme viiden hengen porukalla verestelemässä muistoja, muistelemassa arkeologisia kaivauksia, viivähtämässä tutuissa miljöissä.
Ensimmäisenä pysähdyimme kahville: Luovon Puoji ja Hailuodon Panimo ovat pysähtymisen väärtejä. Puojissa muutamia näyttelyitäkin. Viehätyimmepä hyvinkin.
Kävimme kaivauspaikalla: Hailuodon vanhan kirkon kaivauspaikalla muisteltiin ja ystävämme K. [kaivausten johtaja] palautti mieleemme tutkimushistoriaa ja uusia tulkintoja. Siinä suvisena tiistaina vietimme hautausmaalla pitkin tovin. Sää suosi ja vuosikymmenet, vuosisadatkin vierähtivät mielessä, puheissa, kulkiessa. Epätodellista ja hetkessä kaikki hyvin.
Nyt 40 vuoden jälkeen meidän kaivausmonttumme on ”kirkkosali” ja voikukkapelto.
Jatkoimme Marjaniemeen, lounaalle Luovo-hotellin ravintolaan. Ahvenkalakeitto! Sehän oli melkein makeaa, – maistuipa hyvinkin. Katselimme merta, ja leppoisaa oleilua: ”Ihan kuin oltaisiin lomalla”. Juuri niin. Helppoa, hyvää yhdessäoloa. Tepastelimme rannalla, nautimme merestä, tyvenestä, kesästä.
Iltapäivän lopulla oli aika majoittua. Hailuodon loma-asunnot on majapaikkamme. Hyvä onkin. Kerron kuvin lisää joku päivä.
Nyyttäri-illallinen, vanhat kuvat, muistot, kokemukset, elämisen arki, – eihän meiltä keskustelun aiheet lopu. Eikä ole vaikeaa vaikka välillä ollaan hiljaakin.
Nyt merenlahti on tyventynyt. Mielikin.