Aamulla pihalla lähdössä kaupungille kuulin mustarastaan laulun, ja aattelin, että tuostahan pitänee mainita blogissa illalla. Ja samalla hoksasin, että eilisen pitkän päivän iltana postaus oli jäänyt tekemättä.
Minullahan on ollut tässä jo aika pitkään vähän motivaatio- ja inspiraatio-ongelmia tämän Tuulestatemmatun kanssa – jo aika monena iltana/kuukautena, ja ensimmäistä kertaa blogin pitkän (melkein 18 v.) historian aikana aattelin ottaa nyt kokeeksi pienen aikalisän. Viikonloppuvapaa ainakin. Ainakin. Palaan asiaan ensi viikolla. Voikaapa hyvin, hyvät blogiystävät!
Minä bongasin täällä metson. Istuskeli sähköjohdon päällä.
Ethän kokonaan lopeta, pidät ainoaa blogia, jota luen.
Täällä odotellaan uskollisesti, kunhan jossakin kohtaa palaat.
Olet meille seuraajille ilontuoja, inspiraaion luoja ja uskollinen ystävä. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että aina ei ”irtoa”. Aina ihminen ei jaksa / halua / kykene tuomaan julki mielen päällä olevia asioita – eikä tarvitsekkaan! Sellaisia tyhjänpäiväisiä, mitäänsanomattomia tekstejä saa taikka paremminkin joutuu lukemaan joidenkin fb-sivuilta.
Ota oma aikasi ja sitten kun on aika ilmoittele meille seuraajillesi.
Kaikkea hyvää Sinulle ja aurinkoa kevääseen!
Noissa edellisissä viesteissä tulikin tuo oleellinen sanottua ja varmasti jokainen heistä ovat minua paljon pidempään Tuulestatemmattua-blogia seuranneet. Sanoittavat taitavasti ajatuksensa ja olen heidän kanssaan aivan samaa mieltä. Tämä on arjen sekä pyhän mielenvirkistystä kun luen mitä elämässäsi tapahtuu, iloineen ja suruineen. Työtahtisi on hengästyttävä, siihen nähden olen ällistynyt että vasta nyt, kun melkein kaksikymmentä vuotta olet tauotta kirjannut kuulumisia tänne päivittäin annat itsellesi vapauden hieman hengähtää. Niinkuin täältä muutkin sen jo sanoivat toivon ettei bloggailu kuitenkaan tyrehtyisi täysin. Monipuolista blogia on ilo seurata . Palailen silloin tällöin vanhempien blogipäivitysten pariin, jotka jostain kumman syystä kiehtovat minua esim. Japanin matkan päivittäiset taphtumat kuvineen tai nyt viimeisimmän Kanarian saarten matkan valokuvat. Jään odottelemaan.
Kiitos kannustavista kommenteista, kiitos yhdenlaisesta läsnäolosta … nämä kommentit ovat olleet iloksi, – onhan Tuulestatemmattua minulle – nimenomaan henkilökohtaisesti – ollut tärkeä osa elämääni, arkeani, päivieni rutiinia, joka on antanut – jos kohta myös vaatinut. Ja kyllä, kyllä minä taas jatkan.