Tänään auringon keskipiste siirtyi eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle. Paistakoon päivä, tulkoon jo keväiset päivät ja pimeä painukoon – jonnekin.
Olen vähän turhan realisti, mutta toisaalta historioitsija, vuodenkiertoa ja menneitä ja ajan käsityksiä aikanaan tutkimus- ja opetustöissäni useinkin sivunnut, joten ehkä siksikin ”jäänyt päälle”. Joten toivon, että tämä vanhan kansan tietämys pitäköön kutinsa.
”Kevätpäiväntasaus ei ole ollut vanhan kansan pyhäpäivä,
mutta sitä on pidetty vuoden »kuivimpana» päivänä.
Tämä tarkoitti sitä, että jos asioita tällöin hävitettiin,
ne myös pysyivät poissa.”
Tänään on hävitetty asioita, jotka pysykööt poissa.
Aikaan liittyy sekin, että taisin tehdä tänään oman hiihdon nopeusennätykseni. En kerro kilometrinopeutta. Mutta hyvä mieli tuli tehtyä oma ”enari”, – sikäli kuin tiedän. Enhän minä hiihtoja kellottele, mutta Garmin automaattisesti näytti, että hyvin meni. Ja hyvälle hiihto tuntuikin.
Ajasta ja sen käsittämisestä pitkä postaukseni täällä.
