Eipä varsinaisesti ollut mikään tarkoitus pitää (tänä sateisena maanantaina) mitään kaappien tai hyllyjen siivouspäivää, mutta sellainen tästä tuli.
Kirjahyllyillä
Olen taas kesän kuluessa tullut ostaneeksi muutaman kirjan, mikä on ollut minulta periaatteessa jyrkästi kiellettyä. Ruoka- ja matkakirjat, ehkä myös valokuvaus(opas)- ja neulekirjat, ovat hyvin sattumanvaraisesti sallittuja, ja nyt onkin kyse juuri niistä. Halusin uudet kirjat paikoilleen hyllyihin, kun ovat lojuneet vähän siellä sun täällä jo aikansa. Ja kuinkas siinä sitten kävikään?
Olen aika monta tuntia lueskellut ja selaillut vanhoja rakkaita opuksia. Ja työkavereiden ja tuttujen ja omien opiskelijoiden väitöskirjojen saatesanoja. Mikä muistojen vyöry! Ja vähän ikäväkin tiedollisia haasteita, työyhteisöä, — ehkä se vain johtuu syyslukukaud… eiku syksyn tulosta. Omassa sisäisessä vuosikellossani lukukauden alulla taitaa vielä olla ”aikamerkkinsä”.
Toisaalta sain taas kassillisen kirjoja peratuksi kiertoonkin. Toki kirjoja jäi vielä satoja hyllyihinkin. Ja ehkä tulevina päivinä jotain lukemisistani ja lukemisen herättämistä ajatuksista päätyy tänne Tuulestatemmattuunkin.
Keittiön kaapeista
Myös keittiön kaappeihin on tullut väljyyttä: iso kasa kasviksia, puolikkaita yrttipuntteja, juustokannikoita, tuorejuustolevitenokareita, aurinkokuivattujen tomaattien, oliivien, kapristen purkinloppuja jalostuivat isoksi Kasvislasagneksi. Linkin takana on ohje, johon tarvitaan kaikenlaista. Kaikkea ei ollut, mutta lisäsin paljon jääkaapin hyllyjen takarivistä. Oikeastaan nimi voisikin olla ”Hävikin-esto-lasagne”. Ainakin kahdeksi kerraksi jäi pakastettavaksikin.
Nopeammin ja tuoreemmista aineksista valmistuvan lasagnen ohjeeni on täällä.
Telkkarin ja neuleiden parissa
Sarjaan ”asioita pois päiväjärjestyksestä” kuuluu myös että meidän kevään ja kesän ”suururakka” La Promesan ensimmäinen ja toinen kausi alkavat olla taputeltu. Viikonloppuna päästään jo varmasti ”reaaliaikaiseen seurantaan”, ts. seuraamaan kolmoskautta viikottain ilmestyvien uusien jaksojen parissa.
[Kuva viime marraskuun Andalusian matkalta. La Promesan (kaltaisista) maisemista.]
En olisi ikinä itsestäni uskonut, että katson suoratoistona jättisarjan parisataa jaksoa ”putkeen” vajaassa puolessa vuodessa. En ikinä. Niin vain kävi. 🤷♀️ Äänikirjoja en sitten olekaan kuunnellut kotona koko kesänä, vain pyörälenkeillä. Joten kaikki neulominen on tapahtunut Promesan parissa, – ei kirjojen. Viikonloppuna taitaakin valmistua kesän toinen ”Siiveniskuja”-neulepaita.
Mitähän sitten neuloisi? Lukisi? Kuuntelisi? Katselisi? Tekisi?
Minä yritin tässä kesällä haeskella Yle Areenasta La Promesaa, mutta taisi keskittyminen herpaantua ja lähdin harhailemaan jonkun muun aiheen pariin. Kyllähän sitä ainakin koemielessä voisi tätä minulle tuntematonta sarja makustella osan tai kaksi tai enemmän.
Ihan sattumalta YouTubessa satuin katsomaan syntyjään turkkilaisen naisleipojan Bëtul Tunc : n videoita ja jäin koukkuun. Työskentelyä keittiössä ilman sähkövempaimia on kivaa ja rentouttavaa katsella. Tietysti aidossa leivinuunissa paistetut ”pizzataskut” ym syötävät ovat herkullisemman näköisiä eikä sellaista jälkeä saa sähköuunissa aikaiseksi. Mutta tästä naisesta kuullaan varmasti vielä suomalaisissa somekanavissa Englanninkielinen reseptikirjansa pitäisi tulla julkaistuksi marraskuun alussa nimellä ” Turkuaz Kitchen”. Jos kiinnostaa niin Youtubessa löydät @turkuazkitchen.
La Promesa on (ainakin minun aika surkean sarjaseuraajan) näkökulmasta ihan megalomaaninen (määrältään). Eikä vedä vertoja Downton Abbeylle, mutta on siinä erinomaisia näyttelijäsuorituksia, käsittämättömiä juonitteluja, hyvää dialogiakin. Ja muutamia tosi mainioita tyyppejä! Catalina ja Maria Fernandez sekä tietysti keittiön hengettäret ovat mun lempparityyppejä.
Pitääpä vilkaista Youtubesta Turkuaz Kitchen -ohjelmaa. (Meillähän on leivinuuni, ja pian alkaa sen lämmityskausikin. 😀 )
Taisin jo aiemmin kesällä suositella Elsa Moranten kirjaan ” La Storia ” perustuvaa sarjaa, näkyy olevan Yle Areenassa vuoden 2025 kesään saakka. Sarjan katsottuani innostuin varaamaan kyseisen kirjan kirjastosta ja lukemaan sen ja ihastuin, en ollut aiemmin lukenut hänen tuotantoaan. Samalla tavoin kävi aikaisemmin Elena Ferranten Napoli-sarjan katsottuani, olen lukenut kaikki hänen saatavilla olevat kirjansa sen jälkeen.
Olihan meillä puhetta La Storiasta tosiaan jo aiemmin, ja se sarja onkin meillä aikeena katsella tässä varmaan aika piakkoin. Eikös niitä La Storia -kirjoja ole kaksikin osaa? Vai onko uudet painokset pakattu yksiin kansiin?
Ja Elena Ferrante me luimme ensin ja katsottiin sarja silloin kun se telkkarissa tuli uutena. Kirjoista pidin enemmän kuin tv-sarjasta, joka kyllä sekin on koskettava, hyvin italialainen, hyvin tehty.
Telkkarista alkaa pian TTK (Tanssii tähtien kanssa) ja jonkun muunkin kiinnostavan jutun olen bongannut, ja onhan viikottain viisi uutta jaksoa La Promesaa. Oikeastaan enempää sitä ei enää tarvikaan. 🙂