Yhteisen päivän lopulla lyhyt dialogi.
Mummi: ”Miten on, kumpi on parempi: liikennepuisto vai Koiteli?”
Muksut tasan tarkkaan yhtä aikaa: ”Koiteli!”
Näin totesivat pitkän puolenpäivän Koiteli-retken jälkeen.
Monta kertaa olen ehdotellut, että mentäisiinkö sinne. Se ei ole saanut kannatusta, vaan toiveena, vaihtoehtona, liki vaatimuksena on ollut museo, liikennepuisto, kasvitieteellinen, kirjasto, Valkea [erinomaisia nekin], mutta tänään sattui taivaan kappaleet olemaan siinä asennossa, että lapsenlapset – molemmat yhtä aikaa, mikä ei ole aivan tavallista – halusivat (heille ennenkokemattomaan) Koiteliin. Ja sinne aamubrunssin ja muutamien pelien jälkeen ajeltiin.
Jo matkalla kaikkea uutta: mummin lapsuuden mökkitien risteys ja juttuja mökiltä, roskiksia!!, kivikuormarekkoja, Alakyläntien kapeus, Kiiminkijoki, lehmiä (myös Marabou-lehmiä. Pappa ainoa joka ei usko marabou-lehmiin!). Ja sitten Koitelinkosken parkkipaikka.
Kun oli kerran jätskit luvattu, niin ne ostettiin heti aluksi. Vähän jännitettiin riippusillalle menoa: ”Mummi, heiluuko se oikeasti?” – Hyvin me pieni heiluminen kestettiin.
Kierreltiin, eikä kestänyt kauan kun Apsu hoksasi jokivarren kallioilla pomppimisen riemun!
Koitelissa myös leikkipuisto, jossa varsinkin A:lle mieluista kiipeilymahdollisuutta, ja kummasti Eepikin jaksoi.
Melkoista parkouria sekä kallioilla että leikkeipuistossa. Muutamia lisälyöntejä mummin sydämessä…
Myöhäinen lounas Rantapellossa. Apsu simahti sohvalle ruokaa odotellessa. Ei ihme, olihan poika liikkunut, kiipeillyt, hyppinyt ja kavunnut ihan reilusti.
Sitten vielä aikaa yhdessä. Mitähän tehtäis? – Ja muksuthan halusivat vielä Meri-Toppilan leikkipuistoon. Sinne siis. Oli pakko kysyä, että antaako äiti, antaako isi teidän (Eepin varsinkin) kiivetä kaikkiin telineisiin, köysitorneihein etc, ihan ylös asti? – Kun molemmat vakuuttelivat, että kyllä, koetin olla vähän vähemmän huolehtimatta.
Kaikkinensa olipa taas hyvä päivä. Siksikin, että Apsu kysyi, ettenkö huomennakin tulis heidän kanssaan …