Takana puolikuu, suoraan edessä aurinko ja hangilla kristallisia hippuja kuin olisi pieniä paljetteja sinne tänne aika tiuhaan metsän reunaan ripoteltu. Latu sopivan jäinen, hyväkuntoinen. Aluksi aika hiljaista, kanssahiihtäjiä vain muutamia: tulossa vastaan ja menossa ohi, palatessa jo monia ohittajia ja muutamia ohiteltaviakin.
Kotipihalle palatessa jo tinttien lauluakin. Pihallamme tiittailee joku epävireinen, tai jotenkin kummallisen monotooninen lintunen.
Kuten usein, tänä sunnuntainakin ”kotikylpylä”. Kaikenlaista ihon ja kehon huoltoa – kun ei ollut kummoisempiakaan puuhia rästissä.
Tarkoitus oli myös kuvailla, ihan tätä blogiakin varten pihakuvia, kevättalven kimmellystä. Kuvailinkin aika pitkän tovin, mutta vain sisällä ja enimmäkseen ruokatarpeita. Mm. tuon otsikkokuvan juttua koetin saada edukkaasti esille. Sepä olikin aika mainio syötävä. Kerron huomenissa, viimeistään tiistaina.
Miten päivä voi mennä näin vähällä ohi näin nopeasti? – Se ei ole pelkästään, ei oikeastaan ollenkaan, hyvä asia.
Hyvät on ladut täällä pohjoisessakin, yleensähän hiihtelelen omilla laduillani mutta nyt näillä valmiilla. Puron vedenpintakin onneksi noussut, sain ”vesihanani” auki ihan omasta rannasta. Tuo edellisen postauksesi kuha näytti niin herkulliselta, että olisin halunnut kokeilla. Täällä mitään kuhaa ole, sitä tavallista lohta sitten vain.
Hyvin kuulostaa kevättalven mökkielon pätkäsi alkaneen.
Kuhaa on joskus ollut Ivalon K-matketissa, joten jos sinne ajelet asioille, niin samalla reissulla kalaostoksille.