No niin, NYT on pääsiäinen. Pääsiäispäivä, joka sekin on ollut yhtä lämmin, aurinkoinen ja herkullinen kuin edeltävän ns. piinaviikon päivätkin. Aamukahvipöydässä katselimme taviokuurnien aamiaispuuhia meidän lintulaudalla, oravan aamutouhuja ja mietimme millehän me ryhtyisimme?
Lähdimme tahoillemme liikkeelle, myös Pehtoori tänään hiihtämään, mutta edelleen on parempi, että hiihtelemme, lenkkeilemme, pyöräilemme eri aikaisesti ja kumpikin omaan tahtiin, omaan suuntaan. Patikointi taitaa nykyisin olla ainoa liikuntalaji, jossa meidän askellus, vauhti, kunto ja tempperamentti kulkevat tasatahtia. 🙂 Tämä on hyväksi havaittu tapa ja takaa, että saan tarvitsemiani yksinolon hetkiä.
Niinpä tuossa Pieranvaaran alarinteellä vastakkain hiihtelimme yhdentoista jälkeen. Totesimme, että olisi kannattanut lähteä liikkeelle aikaisemmin, sen verran pehmoisia alkoivat ladut siihen aikaan jo olla. Mutta toisaalta: so what! Oli lämmintä, aurinkoista, hiljaista.
Otin aika monta videopätkääkin, mutta … enpä kehtaa julkaista, ovat sen verran suttua nuo rainat. Kuin pahinkin vapinatauti olisi käsissä.
Mökkiasukkaina meillä (lue: minulla) on jo vuosikausia ollut pieni tontttuarmeija, jonka tunnetuimmat tontut, täällä blogissakin usein vierailleet, ovat Tomafoi, Iisakki ja Routalempi, jotka ovat kaikki eri-ikäisiä ja niiden nimet liittyvät kovin monenlaisiin tilanteisiin. Lisäksi ympäri Suomea asettunut tonttuveljessarja Olli, Valtteri ja Voltti kuuluvat ”perhepiipiiriin”. Valtteri on ainoa Hangasojalle jäänyt.
Mutta nyt pupuille piti saada nimipari. Yritin kehitellä johdannaisia saamelaisista nimistä ja tuulesta, jotenkin niiden yhdistelmää etsin – löytämättä. Lopulta (oikeasti aika pitkän surffailun ja kirjojen laraamisen jälkeen) päädyin siihen, että he ovat Tobias ja Tua. Tobias (saamelainen pojan nimi on Tobejas). Ja Tua? Se on lyhentymä latinalaisesta nimestä Perpetua, joka merkitsee ’kestävää’, ’ainaista’ ja ’pysyvää’. Se on myös saamelaisten käyttämä tyttöjen etunimi. Siis tässä kuvassa ovat Tobias (isä) ja Tua (tytär).
Pehtoori ei enää jaksa edes päätään pyöritellä näiden minun maahis- ja tonttujuttujeni kanssa. Mutta ei sillä väliä. 🙂 Eipä ole pahakseen noita pikku otuksia pistänyt.
Hyvin sovimme saman pöydän ääreen, iltapäivän aurinkoon mökkiterasille nauttimaan aperitiiviksi lasilliset Codorniun uutta cavaa. Tai liekkö uusi, mutta ainakin Suomessa uusi. Maistuihan se, mutta ei kirjautunut toistekin hankittavaksi. Ehkä kotipihan piazzalla kesähelteellä maistuisi paremmalta kuin hankien keskellä. Ei se huono ole.
Pääruokana tänään kuhaa ja mustajuuripyrettä. Oheen salaatti, jossa kananmunaa. Myös pikkubambupyyn munia olin varannut sitä varten, mutta löytyivätkö ne? – Nope! En edes yritä selitellä. Jossain ne ovat. Olkoot.
Nyt jo väsy. Olisi hieno ilta lähteä kävelylle mökkitielle, mutta ei pysty. Tai ei viitsi. Siis leffa ja kudin.
Aurinkoista mieltä ja pääsiäisen jatkoa kaikille!