Linturetki Norjaan

Norjaan!

Varhaisen aamiaisen, poikkeuksellisen nopean aamiaisen, jälkeen istahdimme autoon ennen yhdeksää ja suunta suoraan kohti pohjoista. Aurinkoisessa säässä ajelimme mökkipihasta Ivalon kautta kohti Inaria. Matkalla kävimme aamuverryttelyt tekemässä karhunpesäkiven portaissa.

Aamupäivän auringossa melkein turistiolo. 🙂 Jatkettiin Inarin kautta kohti Sevettijärveä, – minulle kolmas kerta samalla suunnalla, mutta silti maisema viehätti, ja olihan meillä juttumme.

Ajelimma Sevettijärven (ortodoksi)hautausmaalle.

Porojäkälällä peitellyt hautakummut ovat vaikuttavia. Aika ainutlaatuinen on hautausmaan tunnelma siellä. Kuljimme ja katselimme, ja sitten matka jatkui kohti Kirakkajärven rannalla olevaa Sanilan Porotilaa, jossa olen käynyt pari kertaa Kukkolan bussien kyydissä (kuvaus)retkellä. Ja niinhän me tänäänkin siellä saatiin – erityistilauksesta 🙂 – oikein hyvät poroleivät ja vielä mustikkapiirakkapalaset. Ja porojen ruokintaankin vielä pääsimme, tai siis A. pääsi.

Seuraava rasti oli raja. Norjan puolelle sujahdimme helposti ja pian rajan jälkeen vuorossa Kolttakongäs. Voisin istua sen rannalla kauan. Kauan. Ja meillä siellä hyvä sää, lähes aurinkoista, ei sadetta, ei juuri tuulta, ja lähes lämmin. 😉 Ehdottomasti kannattaa pysähtyä jos olet matkalla…

Ja sitten Varangille. Sinnehän lintuharrastaja/ammattilainen ystävä oli toivonut pääsevänsä, ja sen vuoksi tänne tultiin. Ja siellä myös meille ihan uusia maisemia. Kunhan mökkeidymme/kotiudumme laiittelen kuvia.

Matkan varrella edessä näkyi Klubbnasen eli Klubbinokka, joka on kalliomuodostelma valtavan liuskekivilouhikon reunamilla. Kauempaa sen profiilissa on samaa kuin Saana-tunturissa. Paikka tunnetaan myös saamelaisten pyhänä tunturina, jossa on uhrattu ja jonne on haudattu. Ei lähdetty kapuamaan sen laelle, mutta otin siitä monia kuvia, myös kauempaa, majapaikkamme terassilta, jonne se ilta-auringossa piirtyi kauniisti.

Yöpymiskohteemme on Annijoella eli norjalaisittain Vestre Jakobselvissä. Pieni hotelli/majatalo (Little Chili – Eat & Sleep) on keskellä kylää, joka on todnäk thaimaalaisten ylläpitämä. Päädyimme tänne kun lopulta, aika pitkään pohdittuamme olimme päättäneet koko retken tehdä, ja sitten kun ryhdyimme yösijaa etsimään, oli Varangin rannoilla enää vähän valinnan varaa… Mutta tämä onkin ollut hyvä. Kirkon ja sataman välissä pieni hyvä majapaikka.

Alakerrassa on thaimaalainen ravintola, jossa söimme. Jäämerelle astiko sitä on ajettava saadakseen (pienen kylän ainoassa vaatimatttomassa ravintolassa) ensteks parasta taikkuruoka? 🙂 Todella hyvää.

Lopuksi siirryimme toisen kerroksen terassille katselmaan ja kuuntelemaan vuonon elämää. Hiljaista, muistiin jäävää…. onneksi on ollut tämäkin päivä.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.