Aamutuurissa ollaan edelleen! Nyt kun minä jo nukun aika hyvin parin viikon valvomisten jälkeen, niin se on sitten Pehtoori, joka kukkuu aamuviideltä puuron keitossa. Kerron huomenissa Pehtoorin stressin syyn. Ei ole mikään turha huoli miehellä. 🙂
Kun aikaisin ollaan ylhäällä, ehditään kaikenmoista. – – tänään oli aika ja pääsin vihdoin piiiiitkälle pyörälenkille. Tai ainakin niin toivoin. Ajatuksena ajella Koiteliin tai Virpiniemeen tai jonnekin huitsinnevadaan, semminkin kun uusi, niin mieluinen kirja oli kuuntelua varten ladattu. Vastikään on Book Beatissa julkaistu Numeroruuhka! Pasasen pojat ovat täällä taas! Sarja siis jatkuu, ja edelleen Antti Virmavirran lukemana. Mitäpä muuta sitä voisi toivoa?
No ehkä sitä, että säätiedotuksen lupaama lämmin, edellisiä viikkoja huomattavasti lämpimämpi sää olisi vihdoin täällä. Ei ollut. Noh, aurinko paistoi, ei satanut, mutta hyvänen aika miten kylmä tuuli!
Ja sitäkö nyt kehtaan valittaa? – No enpä oikeastaan. Oli oikeasti kaunista. Mutta millekään maratonlenkille en lähtenyt.
Mutkan kautta olin taas tässä kohtaa: Poikkimaantien sillalta kaupunkiin päin, melkein Oulujoen kirkon kohdalla. Tämä joen mutka on tullut kuvatuksi ja täällä blogissakin julkaistuksi siitä monia kertoja. Tämä on juuri se kohta, jonka ohi tulee pyöräilykesinä poljettua kymmeniä kertoja. Niinpä aattelinkin, että teen tästä kuvasarjan. Kuvaan tätä kohtaa joka kerta ohi ajaessani, kameran mukana ollessa. Siis jos Luoja suo, niin lokakuun lopulle asti tätä ohimennessäni kuvailen, välillä sitten täälläkin julkaisen.
Tänään taivas heijasti syvää sinistä niin kauniisti. Vihreää ei vielä … Mutta sinistä! Sininen on hyvä.
Eikä vielä kotiin palattuakaan oikea aika ryhtyä ruoanlaittopuuhiin. Turhan aikaista edelleen. Niinpä lakanapyykki, manklaus, sähköpostiruljanssi suuntaan jos toiseenkin, ja sitten vihdoin perjantain päivällinen kahdelle. Toukoukuu on parsakuu. TAAS parsarisottoa, ja edelleen vannon Alkon sivuilta löytyvän ohjeen nimeen. Tulee niin hyvää.
Paistoin oheen vähän poron filettä! Cross-kitchen, LappItalia, mitä lie sekakeittiötä, mutta johan oli hyvää. Olisi ollut jotensakin täydellistä, vaikka Peppolin kanssa, mutta kun minulla on edelleen tämä aika rajoittunut ”punaviinielämä” niin Alsacen cremant (chardonnay) sopi yllättävänkin hyvin.
Ja se sopi myös illan jatkuneeseen viesteilyyn, kuplivia viestejä on tullut. Nyt on Helsingissä Grand Champagne -tapahtuma, jossa mekin olemme pari kertaa olleet, joka on sekin ollut pari vuotta tauolla, jonne Juniori sai meiltä valmistujaislahjaksi keväällä 2019 mahdollisuuden osallistua, lennot, yöpymiset etc., mutta jäi silloin monestakin syystä väliin. Pandemia on peruuttanut koko tapahtuman parina edellisenä vuonna, mutta NYT! Nyt siellä ovat meidän molemmat nuoret parit: järvenpääläiset (Tyär & J.) ja Juniori & R.
Juniori on ollut jo viikon Helsingissä työreissulla ja jatkaa siellä koulutuksessa ensi viikolla, mutta nyt välissä pari päivää vuosilomalla, kuten myös R. Siispä neljän hengen ”kokoontumisajot”, miniloma samppanjan äärellä. Sisarukset aveceineen juhlimassa. Illallisravintolan valintaa on taidettu tehdä jo monta kuukautta, sikäli kun perhechatissa olen ymmärtänyt.
Täällä mukavan rauhaisaa hiljaiseloa…
Minäkin odotan Hietamiehen uusinta. Ensin luen vaan kesken olevan kirjan (Kasvukausi) loppuun. Sitten herkuttelen.
Kyllä kannattaa odottaa; ihan taattua Paavon ja Antin elämänmenon hauskaa ja hellääkin seuraamista tiedossa.