Tästä päivästä on tehnyt hyvän se, että pienet sekä isänsä ja R. olivat syömässä. Huolella tein sapuskaa, sellaista pääsiäisruokaa (karitsapateeta ja vuohenjuustoperunoita, jälkkäriksi rahkaherkkua). Pieteetillä ja rakkaudella kokkailin. Sehän on minulle ja muille hyväksi. Paljon muuta mainittavaa ei sitten ole ollutkaan.
Paitsi että … humanisti-mummia ilahdutti kovasti, kun kyselin pieniltä, että josko ensi viikolla (hiihtolomaviikko) olisi mahdollista ja lähdettäisiin jonnekin humputtelemaan, niin mihin mentäisiin? – Eevis ilmoitti heti, että kirjastoon! Katsotaanpas sitten josko vaikka onnistuisi… Korona-aikaa suurimman osan elämästään viettänyt Eevis kun ei ole paljon julkisia paikkoja päässyt kokemaan ja näkemään; sisäleikkipuistot, teatterit ja elokuvat – tai Tietomaa, jossa veljensä kanssa käytiin usein juuri tuossa iässä – eivät ole olleet hänelle edes humputtelupäivien vierailukohteita. Kirjastossa on voitu käydä ja siitä on hyviä muistoja. Siis mikseipä sinne uudelleenkin.
Minä vetäydyn nyt takaisin takkatulen ääreen, – sekin on hyvä asia.
