Toisin kuin yleensä lauantaisin en aloittanutkaan päivän hommia mummituurilla tai viikonloppuruoan esivalmisteluja tehden, vaan palailin kuvaprojektien pariin. Hiljalleen ne etenevät.
Sään seljetessä oli päästävä jo ulos: Oulujokivartta poikkimaantiesillalle. Keväällä, puoli vuotta sitten, sen oli tänä vuonna ylittänyt 46 372 pyöräilijää kaupungista Hiukkavaaraan päin ja tänään melkein neljännesmiljoonaa lisää, yhteensä 285 900 pyöräilijää.
Kuluneen puolen vuoden aikana minä olen ainakin 50 kertana mukana tuossa luvussa. 😀 Lempparireittini kulkevat tuonne tai tuon paikan ohi. Muutama viikko ehkä vielä mahdollista jatkaa sykkelöintiä… Mitä sitten?
”Mun” kuntosali Eden Fit lopettaa, koska Oulun Eden suljetaan, hiihtämään ei vielä pääse (vaikka tänään mökkipihassa olikin jo viiden sentin lumipeite). Uimista olen vähän harkinnut. En tiedä. Tai on etsittävä uusi kuntis? Tai jotain… Pohdiskelen.
Iltapäivän ohjelmassa tänäänkin äidin luona iltapäiväkahvittelu. Joka ei kyllä oikein sujunut, mutta tervehdyskäynti kuitenkin.
Ja illalla jotain erinomaisen mukavaa. Vietimme illan ystävien kanssa ravintolassa. Istanbulin kabinetti Bodrum oli varattu meidän kuuden hengen seurueelle. Vietimme tasavuosijuhlia (70!, mitä on vaikea uskoa). Vietimme juhlistaen 40-vuotista ystävyyttä, joka alkoi Kasarmintiellä historian laitoksella (1979) ja vahvistui Kreikan ekskursiolla (1982) ja sen jälkeen monilla yhteisillä matkoilla, Hangasojalla, kaivauksilla, kalaaseissa, töissä, arjessa ja juhlassa. Eikä me pahastikaan liikututtu, vaikka monta kertaa oli lähellä. Suunnittelimme tulevaa, muisteltiin menneitä. Ja syötiin hyvin. Erinomaisesti.
Tähtihetkiä tällaiset.