Ei niin vakavaa

Sen sijaan, että aamuisen kampaajan jälkeen olisin palannut kotiin ja mattopyykille kuten seitinohuena, jäsentymättömänä ajatuksena oli mielessä häivähtänyt, meninkin huulipunaostoksille! Lauantaina ennen luokkakokoukseen lähtöä hukkasin punani: minulla oli se jo kädessä, kun olimme lähdössä ja sitten se hävisi. Kyllä, kyllä minä pystyn tuollaiseen. Eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Ihan laadukas Lancomen aika vähän käytetty puna kaiken lisäksi. Kaksi vanhaa, kuivunutta pinkkiä olivat päivettyneellä iholla ”aavistuksen” halvan näköisiä; jopa niin että Pehtoorikin sanoi, että parempi kun lähdet ihan ilman mitään lipstickejä. Siis kertakaikkinen kriisi!

Jotta nämä suuret tragediat eivät loppukesällä enää toistuisi [hyvänen aika, näitä ensimmäisen maailman korona-ajan ongelmia!!!] kävin tänään tuhlaamassa ja ostin KAKSI uutta punaa. Uudet (tosi)lyhyet hiukset ja uusi huulipuna. Nyt on kuulkaa ulkonäköpaineet taas vähäksi aikaa selätetty. 😀

Shoppailun jälkeen ajelin Oulunsaloon aikeena ja toiveena päästä kirkkoon – tutustumaan valoihin ja varjoihin. Mutta vähän kävi vaikeaksi siellä yhteistyö… No onhan tässä vielä aikaa ennen kuvauskeikkaa. Sentään hääjuhlapaikan ja potrettimiljöön sain tsekattua.

Puolelta päivin kotimatkalla oli hellettä jo niin paljon, että todellakin toivoin pakanneeni mukaan uintitarpeet.

Mattopesu siirtyi edelleen eteenpäin, mutta tietokoneen ja webhotellin tiloja siivosin, toimintaa paransin. Ja välillä piazzalle ottamaan aurinkoa ja kuuntelemaan kirjaa. Lomameiningillä mennään.

2 kommenttia artikkeliin ”Ei niin vakavaa”

  1. Minä onnistuin hukkaamaan Ouran, se oli kädessäni ja putsasin sen, sen jälkeen ei ole näkynyt.
    Täällä etelässä on tuskaisen kuumaa, auringonotto ei tule mieleenkään. Onneksi huomenna lennän pohjoiseen, missä luvassa vesisadetta ja vain 15 astetta lämmintä. Olen onnesta soikeena ja seison ainakin tunnin sateessa.

    Vastaa
    • Auts! Oura onkin vähän arvokkaampi kadotukseen joutunut kuin minun puolikas huulipunani. Ei sitä tiedä vaikka vielä potkahtaisi jostain.

      Täällä ei vielä ole kyllästytty helteeseen, – lienenkö koskaan ollutkaan? Auringonotto oikein ”ottamalla” on kyllä viimeisen 10 vuoden aikana, iän myötä, hiipunut aika vähiin, vaikka auringossa liikkuminen on edelleen mieluista. Nytkin olen kyllä melkoisen musta. 😀

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Lähes naapuri Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.